Valikko

Tilaa lehti

Urheilu näytti uskomattoman raakuutensa suomalaiskävelijöille - ”Siihen hetkeen purkautuu kaikki”

Ilkka Palomäki 19.8.2016 19:13
Urheilu näytti uskomattoman raakuutensa suomalaiskävelijöille - ”Siihen hetkeen purkautuu kaikki”

© STT-Lehtikuva

Aku Partasen matkanteko Rion olympiakisojen 50 kilometrin kävelyssä päättyi lonkkavaivaan ja Aleksi Ojalan hylkäykseen. Kun vuoden työ ei tuota toivottua tulosta, pettymys on valtava.

50 kilometrin kävelyn haastattelualuetta lähestyy haahuileva nuorukainen. Jo kaukaa näkee, että pää roikkuu kohti maata.

Jos jotain positiivista etsii, Aleksi Ojala pääsi sentään tähän pisteeseen omin jaloin – toisin kuin vuosi sitten Pekingin MM-kisoissa. Hetkeä aiemmin Aku Partanen tarjoili kommentteja suomalaismedialle puhelimen välityksellä, kun omilla jaloilla liikkuminen oli mahdotonta.

Partasen matkanteko katkesi, kun lonkka oli niin kivulias, että se ei sallinut enää kävelyä. Partasen lonkan koukistajan seudulla on tulehdustila, joka saatiin kortisonilla oireettomaksi valmistautumisleirillä Penedossa. Kilpailutilanteessa lonkka kuitenkin ärtyi.

Ojalan kasvoilta näkee, että tässä hetkessä lohtua on vaikea etsiä yksityiskohdista. Matka Rion olympiakisojen viisikymppisellä katkesi hylkäykseen pian puolen matkan jälkeen.

”Pettymys on kova. Ihan tätä en lähtenyt täältä hakemaan, mutta tämä on lajin luonne. Valitettavasti tämä hylkäys osui nyt minun kohdalleni. Ei tässä voi muuta kuin pää ylös, ja kohti uusia kisoja”, Ojala totesi.

Varsinaisesta jättiyllätyksestä ei voi puhua. Ojalan tekniikassa on havaittu virhe, joka silloin tällöin johtaa polvikulmavaroituksiin. Puhutaan vasemman jalan virheellisestä sisäkierrosta.

”Tämä on juuri sitä. Vasemman jalan sisäreisi kiristää niin paljon, että se aukeaa. Silloin polvi saattaa jäädä koukkuun. Nyt se jäi pahasti. En saanut korjattua sitä kunnolla missään vaiheessa”, Ojala avasi.

”On vain yritettävä. Minä en siihen tänään pystynyt. Yritin pudottaa vauhtia, jotta saisin sen korjattua ja pääsisin maaliin. Sekään ei onnistunut.”

***

Kun kahdeksan tuomaria näkee saman virheen, urheilijan on vaikea purnata vastaan. Ensimmäinen varoitus tuli jo kahdeksan kilometrin kohdalla.

Ojala on valmentajansa Reima Salosen kanssa tiedostanut ongelman. Siihen aiotaan seuraavan harjoituskauden aikana puuttua kovalla kädellä.

”Meillä on suunnitelma, miten tätä korjata. Tällä kaudella sitä yritettiin pikaisilla keinoilla viedä eteenpäin. Nyt siihen on vain tehtävä isoja muutoksia, jotta se saadaan ensi vuodelle auki. Vielä on urakkaa tehtävänä.”

50 kilometrin kävely on raaka maailma. Jotta on edes mahdollisuus päästä maaliin asti, harjoitella pitää valtavia määriä kehoa säästämättä.

Matkan rasitus on niin kova, että kilpailukauteen mahtuu maksimissaan kaksi kilpailua. Käytännössä laji on yksi maailman arvokisakeskeisimmistä. Kaikki tehdään sen yhden kävelyn ehdoilla.

Kun se kävely päättyy ennenaikaisesti, urheilijan olo on tyhjä. Vaikka asetelma ei tietenkään ole niin mustavalkoinen, tavallaan urheilijalla ei ole näyttää minkäänlaista tulosta harjoittelukauden määrästä tai laadusta.

”Ei sille voi mitään. Kun laittaa vuoden treenit yhteen kisaan, siihen hetkeen purkautuu kaikki”, Ojala kuvailee purskahtaen samalla hetkillä kyyneliin.

”Oli aika tuskaista kävellä toiselta kääntöpaikalle sirua luovuttamaan. Se oli henkisesti tuskallista, kun porukka kannustaa reitillä ilman tietoa hylkäyksestä. Vaikea kilometri.”

 

Ilkka Palomäki, Rio de Janeiro