Valikko

Suomalaisen yleisurheilun 17 vuoden odotus jatkuu – ”Makeaa oli tarjolla mahan täydeltä!”

Ilkka Palomäki, Henri Inki 4.3.2017 21:11
Suomalaisen yleisurheilun 17 vuoden odotus jatkuu – ”Makeaa oli tarjolla mahan täydeltä!”

© All Over Press

Lauantai-ilta oli suomalaisittain läheltä piti -ilta Belgradin EM-halleissa. Urheilulehden Ilkka Palomäki ottaa kiinni Minna Nikkaseen, Wilma Murtoon, Kristiina Mäkelään ja Eetu Rantalaan.

Ilkka, Minna Nikkanen vastasi odotetun lauantai-illan parhaasta suorituksesta EM-halleissa. Mitä sanot Nikkasen suorituksesta?

455 ja kuudes sija oli Nikkasen hallikauden kunnon mukainen suoritus. Jopa sinne ylärekisteriin. Eli siinä mielessä jää hyvin vähän jossiteltavaa. Mutta koska se on niin mukavaa, jossitellaan kuitenkin. Jos 465 olisi ylittynyt, Nikkanen juhlisi EM-mitalia. Jos 455 olisi ylittynyt ensimmäisellä yrityksellä, Nikkanen juhlisi niin ikään EM-mitalia. Nyt se uran ensimmäinen arvokisamitali oli todella otettavissa, mutta ottamatta jäi.

Tämä oli suomalaisittain vähän niin kuin tämän lauantai-illan trendi: makeaa oli tarjolla mahan täydeltä, mutta vähän jäi puuttumaan. Ei olisi paljon vaadittu, että Suomen ensimmäinen sisäratojen arvokisamitali 17 vuoteen olisi tullut. Nyt toiveet sen suhteen jäivät Simo Lipsasen harteille sunnuntaille.

Wilma Murto jäi korkeuteen 440 ja oli kahdeksas. Millainen arvosana sinne lähtee?

Tässä kävi juuri niin kuin ennakoin. Suora sitaatti ennakkovideoltamme (katsottavissa artikkelin alta): ”On todennäköisempää, että Nikkanen saa potentiaalinsa mukaisen hypyn hypättyä tuossa kilpailussa. Todennäköisesti Nikkanen on siksi korkeammalla näistä kahdesta, mutta jos Murto on Nikkasta korkeammalla, sitten on mitali jo hyvin lähellä.”

Suomennos tuosta: Murron potentiaali on jo nyt Nikkasta korkeammalla, mutta hänellä hyppy on nuoresta iästä johtuvan epävarman tekniikan takia häilyvämpi. Murtokin hyppäsi ihan tämän hallikauden mukaiselle perustasolleen. Realismia nyt vain oli, että ominaisuuksien edellyttämä huippusuoritus jäi tulematta tällä hallikaudella. Se on ihan luonnollista, kun puhutaan 18-vuotiaasta urheilijasta. Edelleen toistan itseäni, luultavasti vielä muutaman vuoden: tämä ei ollut vielä Murron uran tärkein arvokilpailu.

Kristiina Mäkelä jäi kolmiloikan finaalissa kahdeksanneksi tuloksella 13,73. Väläyttelit mitalimahdollisuuksia – oliko tämä pettymys?

Kiistatta oli. Ensinnäkin, 13,73 ei ole lainkaan Mäkelän potentiaalin mukainen tulos. Tammikuun lopun jälkeen hän ei ole näin kehnoon tulokseen jäänyt. Toiseksi, EM-pronssi irtosi tuloksella 14,24. Tuo hyppypaikka on niin kimmoisa, että Mäkelällä olisi ollut karsinnan perusteella eväät vähintään tuollaiseen tulokseen. Voi sanoa, että taas kävi näin.

Niin, Mäkelällä on ollut trendinä selvittää karsinnat arvokisoissa, mutta finaaleissa ei ole kulkenut. Mistä se kertoo?

Näyttö on kiistatonta. EM-halleissa 2015 karsinnassa 14,04, finaalissa 13,66. Rion olympiakisoissa karsinnassa 14,24, finaalissa 13,95. Nyt karsinnassa 14,18, finaalissa 13,73. Ainoa poikkeus sääntöön on viime kesän EM-kisat, jolloin Mäkelän suoritus karsinnassa jätti toivomisen varaa (13,80). Finaalissa tuli vähän parempaa, mutta ei silti priimaa (13,95). Ainoa 14 metrin ylitys arvokisafinaaleissa on vuosi sitten MM-halleista, jolloin ei hypätty karsintaa ollenkaan.

Sehän kertoo ennen kaikkea siitä, että kroppa ei tahdo kestää omien huipputehojen tuomaa rasitusta. Karsinta on aina päivää tai kahta aiemmin kuin finaali, ja kroppa ei tahdo palautua siitä. Syytä tähän onkin sitten vaikeampi lähteä tältä istumalta haarukoimaan. Nuha oli varmasti osasyy tällä kertaa. Hyvä asia on se, että Mäkelä on valmentajansa Suren Ghazaryanin kanssa ottanut nimenomaan tämän asian tämän harjoituskauden pääteemaksi. Eli ongelmaan on jo herätty ja pureuduttu. Tämäkin epäonnistuminen antaa varmasti arvokasta tietoa siitä, mikä on toiminut ja mikä mahdollisesti ei. Harjoituskausihan on yhä kesken.

Mäkelä ylitti karsinnassa Lontoon MM-rajan, Nikkanen ja Murto tekivät saman jo aiemmin hallikaudella. Miten tärkeä asia tämä oli?

Se oli kaikista tärkeintä tällä hallikaudella. Näiden jokaisen kohdalla. Siksi tämä reissu kääntyi kaikesta huolimatta Mäkelälläkin reilusti plussan puolelle.

Eetu Rantala karsiutui 60 metrin finaalista. Mitä sanot välierävedosta?

Vähän samannäköistä se oli kuin alkuerässä, eli tiukassa rintamassa juoksu näytti menevän vähän vääntämiseksi, eikä hän päässyt optimaalisesti juoksun päälle. Tästäkin jäi kyllä paljon hampaankoloon, sillä Rantalan erästä viimeinen finaalipaikka irtosi tuloksella 6,72. Se ei olisi vaatinut Rantalalta edes venymistä. Kunnon mukainen suoritus olisi riittänyt. Kolme ruotsalaista meni finaaliin, Rantala ei, vaikka puhutaan suurin piirtein saman tason juoksijoista.

Mitä tämä hallikausi kertoi Rantalasta?

Kaiken tämän jossittelun keskellä on syytä huomata, että Rantala on tulossa aikamoista kyytiä takaisin kotimaiselle ja samalla eurooppalaiselle huipulle. Vaikka Belgradissa juoksu meni vähän yliyrittämiseksi, maksimijuoksu on nyt jo paremmalla tasolla kuin kesällä 2014, jolloin Rantala kellotti satasella ajan 10,30. Se lupaa erittäin hyvää kesää ajatellen. Kyllähän tämän hallikauden sanoma oli ennen kaikkea se, että Eetu Rantala on tullut takaisin.