Kansikuva

London2012: Salainen palvelu MI5 selvillä uhkasta - "Ja Charles on kiireinen"

London2012: Salainen palvelu MI5 selvillä uhkasta - "Ja Charles on kiireinen"

Tarvitaanko olympialaisissa James Bondia? (EPA/Andy Rain)

Nyt kun kisojen avajaisiin on aikaa enää runsaat kaksi viikkoa, jännitys Britanniassa alkaa pikkuhiljaa tiivistyä. Urheilulehden Lauri Karppinen kertoo blogissaan. Eikä kyse ole nyt siitä, saavatko isäntämaan urheilijat 19 vai 25 kultamitalia.

Ei, nyt jännitetään sitä, kuinka kisat kokonaisuudessaan tulevat onnistumaan. Riskitekijöitä kun tuntuu riittävän.

Urheilijat ovat kunnossa, kisapaikat valmiina, mutta pilaako joku ulkopuolinen tekijä kisat? Liikenne? Heathrow’n lentokentän kaoottiset jonot? Terrori-isku? Tai sää?

Kisojen ajaksi on veikkailtu massiivisia liikenneruuhkia niin maanpäälliseen liikenteeseen kuin maan allekin. Lontoolaisille on jaettu tiedotteita siitä, mitkä linjat ja asemat tulevat minäkin päivinä olemaan poikkeuksellisen ruuhkaisia. Kokeilin muutama kuukausi sitten, kuinka nopeasti pääsen vuokrakaksiostani Olympiastadionille eikä siihen mennyt kuin muutaman minuutin yli puoli tuntia. Parin viikon kuluttua tilanne on kuitenkin aivan toinen. Kymmeniä tuhansia ihmisiä on matkaamassa samaan aikaan Olympiapuistoon, joten jo mahtuminenkin maanalaisen juniin voi tehdä tiukkaa. Aikaa on varattava erittäin paljon.

Heathrow’n lentokentällä on jälleen ollut tuntikausien jonoja ja ihmiset ovat hermostuneet siinä määrin, että toiset ovat yrittäneet livahtaa passintarkastuksesta ohi jonojen ja porttien. Henkilökuntaa on uhkailtu eikä pieniltä tappelunnujakoiltakaan ole vältytty. Niinpä poliisien määrää passintarkastushallissa tullaankin lisäämään.

Mitä taas mahdollisiin terrori-iskuihin tulee, niin sekä poliisi että salainen palvelu MI5 tuntuvat olevan hyvin perillä siitä, ketkä Britanniassa voisivat sellaisia suunnitella ja ovat jo pidättäneetkin muutamia. Itä-Lontoossa asuvat ovat osoittaneet mieltään sitä vastaan, että erään paikallisen talon katolle pieneen torniin on perustettu ohjustukikohta. Asukkaat ovat vieneet asian jopa oikeuteen, koska he pelkäävät mahdollisten terroristien iskevän ensimmäiseksi ohjustukikohtaan eli heidän asuinalueelleen. Asiassa on vinha perä. Oikeudenkäynti on vielä kesken.

Mutta ehkä kaikkein eniten täällä pelätään sitä pilaako sää kisat ulkona käytävien lajien osalta. Kevät ja alkukesä ovat olleet sateisimpia yli sataan vuoteen ja etenkin maan länsi- ja keskiosissa vettä on tullut sellaisia määriä, että niissä kärsitään ennätystulvista. Jostain ihmeellisestä syystä kaatosateet ovat kuitenkin kiertäneet Lontoota. Toki täälläkin pieniä kuuroja on tullut miltei päivittäin, mutta sellaiset eivät missään tapauksessa kisoja pilaisi.

Sääennusteet loppukesäksi ovat valitettavasti melko huonot. Epävakaiset säät tulevat näillä näkymin jatkumaan lähes koko kesän ajan.

Sää on kuitenkin asia, jolle emme voi tehdä yhtään mitään. Kuten ei sillekään, että vanha ystäväni prinssi Charles ei suonut antamaan minulle haastattelua. Sen jälkeen kun olimme tavanneet kesäkuussa Olympiapuiston liepeillä, päätin pyytää häneltä haastattelua.

Lähetin hänelle hyvin kohteliaan kirjeen muutama viikko sitten ja viime lauantaina postiluukusta kolahti kirje, jossa oli Buckinghamin palatsin leima. Arvasin tietysti heti keneltä se oli. Ei kuningattarelta – vaikka kuoren frankkeerauksessa oli isolla EIIR eli Elisabet II Regina. Eikä se varmasti olisi henkilökohtaisesti Walesin prinssiltäkään., vaan kuten arvelinkin, prinssin lehdistösihteeriltä.

Englantilaiseen tapaan kirje oli muotoiltu niin kohteliain sanakääntein, ettei itse haastattelusta kieltäytyminen harmittanut oikeastaan lainkaan.

Lehdistösihteeri Patrick Harrison kirjoitti muun muassa näin:

”Voitte varmasti kuvitella, että saamme haastattelupyyntöjä monin verroin enemmän kuin ikinä pystyisimme niitä hoitamaan. Huolellisen harkinnan jälkeen minun täytyy surullista kyllä prinssin puolesta kieltäytyä pyytämästänne haastattelusta.

Olen pahoillani joutuessani tuottamaan teille tällaisen pettymyksen, mutta toivon että ymmärrätte asian. Vilpittömästi teidän, Patrick Harrison.”

Kyllähän minä ymmärrän. Mukava kun kuitenkin kerran pääsin kättelemään hänen ylhäisyyttään.

Sunnuntaina kävin tutustumassa toiseen brittiläiseen instituutioon eli James Bondiin. Sen kunniaksi, että ensimmäisestä Bond-elokuvasta – Salainen agentti 007 ja tohtori No – on kulunut 50 vuotta, Barbicanin taidekeskuksessa avattiin näyttely nimeltä ”Designing 007 – Fifty Years of Bond Style”. Nimensä mukaisesti se keskittyi pääasiassa Bond-elokuvien lavastuksiin ja vaatteisiin, mutta oli siellä toki muutakin, kuten Goldfingeristä tutut Aston Martin -auto ja golden girl makaamassa kuolleena hotellihuoneen sängyllä kultaiseksi maalattuna.

Näyttelyn kruunasi 007-baari, jossa näyttelyväki kävi nauttimassa Dry Martinit.

Shaken not stirred. Tietysti!

Urheilulehden Lauri Karppinen seuraa Lontoon olympiavalmisteluja ja olympiailmiöitä paikanpäällä. Kesäkisat käydään 27.7-12.8.2012.

 

Lisää aiheesta