Kansikuva

London2012: Kaikkien aikojen satanen – paljastuuko sen totuus koskaan?

London2012: Kaikkien aikojen satanen – paljastuuko sen totuus koskaan?

Manipuloiko joku Ben Johnsonin näytettä? (Getty Images)

Lontoon olympialaissa on luvassa uskomaton miesten satanen. Urheilulehden Lauri Karppinen patistaa blogissaan lukemaan uuden kirjan Soulin kisojen huikeasta satasesta. Kisojen dopingsotku on aivan uskomaton vyyhti.

Olen jo pariinkin otteeseen muistuttanut, että Lontoon satasen finaalista saattaa tulla kaikkien aikojen kisa. Yohan Blake on näyttänyt pystyvänsä lyömään Usain Boltin ja Justin Gatlinkin vaanii vain muutaman sadasosan päässä jamaikalaiskaksikosta. Kaikkiaan kuusi juoksijaa on juossut tällä kaudella 9,86 tai paremmin.

Näitä pohdiskellessa tulee lähes aina mieleen Soulin olympiakisojen 1988 satasen finaali, joka mielestäni on edelleen se kaikkien aikojen satanen. Siitäkin huolimatta, että voittaja Ben Johnson kärähti dopingista pari päivää myöhemmin.

Johnsonin voitto oli niin ylivoimainen, että erään tarkkailijan mukaan hän olisi voinut lähettää postikortit muille juoksijoille. Hänen uusi ME-aikansa 9,79 tuntui tuolloin uskomattomalta. Olin itse maaliviivan kohdalla seuraamassa kisaa ja voin vakuuttaa, että se oli elämys, jota en unohda koskaan.

Tähän on helppo sanoa, että kaverihan kärysi dopingista saman tien. Kai sitä nyt kepulikonsteilla pystyy tekemään mitä tahansa. Totta, mutta kuinka moni kisan kahdeksasta juoksijasta oli oikeasti puhtaita? Heistä nimittäin peräti kuusi on jossain vaiheessa uransa aikana antanut positiivisen näytteen. On hyvä muistaa, että heidän joukossaan on myös Johnsonia yli kaiken vihannut Carl Lewis, joka sai Johnsonille jo annetun kultamitalin.

Lewisin virtsanäytteestähän löytyi kiellettyjä aineita aikaisemmin samana vuonna, jolloin USA:n olympiakomitea päätti rangaistukseksi olla valitsematta häntä Soulin olympiajoukkueeseen.  Mutta tyypilliseen jenkkityyliin olympiakomitea perui sittemmin päätöksensä ja antoi Lewisille vain varoituksen.

Skotlantilaiselta toimittajalta ja kirjailijalta Richard Moorelta ilmestyi muutama viikko sitten Soulin satasta ja sen jälkipyykkiä käsittelevä kirja The Dirtiest Race in History eli Historian likaisin kisa.

En ole itse kirjaa vielä nähnyt, mutta sitä on käsitelty jonkin verran brittilehtien sivuilla.

Kaikesta päätellen kyseessä on erittäin mielenkiintoinen ja kiehtova kertomus siitä mitä tuolloin, syyskuun 24.päivänä 1988 ja sen jälkeen tapahtui. Ja mitä ei.

Ben Johnsonhan totesi uskomattoman juoksunsa jälkeen, että hänen juoksemansa maailmanennätys varmastikin vielä rikotaan, mutta hänelle jää silti mitali. Sitä ei kukaan voisi häneltä viedä. Mutta 55 tuntia myöhemmin juuri niin tapahtui.

Mutta miksi juuri Johnson kärysi, kun ainakin viiden muunkin tiedetään jossakin vaiheessa uraa käyttäneen kiellettyjä aineita?  Kaikkein erikoisinta tapauksessa oli se, että Johnson kärysi stanozololista. Johnsonhan ei ole kieltänyt, ettei hän olisi käyttänyt dopingia, mutta aivan muita aineita kuin stanozololia.

Johnsonin valmentaja Charlie Francis olikin käryn käytyä ilmi kuin puulla päähän lyöty. Hän tiesi Johnsonin lopettaneen aineiden ottamisen jo niin kauan aikaa sitten, ettei elimistössä voinut olla niistä enää mitään jälkiä. Mistä aine oli tullut ja vielä aine, jota Big Ben ei ollut edes käyttänyt. Hänen käyttämänsä aine oli estragol.

Pian paljastui, että dopingkontrollihuoneessa oli ollut testaajan ja Johnsonin lisäksi kolmaskin ihminen, mies, jota kukaan ei tuntunut tuntevan. Sittemmin on käynyt ilmi, että hän oli André Jackson -niminen yleisurheilufani ja Carl Lewisin ystävä. Hän oli saanut Lewisilta – sen Lewis on itse myöhemmin myöntänyt – sellaisen akkreditointikortin kaulaansa, jolla hän pääsi sisään dopingtestaustilaan. Miksi hänen – täysin ulkopuolisen ihmisen – piti päästä sinne? Sabotoimaan Johnsonin näytettäkö? Ehkä? Ehkä ei?  Lewisin mukaan Jackson oli siellä vain varmistamassa, ettei Johnson yrittänyt peittää dopingin käyttöään nauttimalla muita aineita.

Johnson itse on kaiken aikaa ollut sitä mieltä, että hänen virtsanäytteensä sabotoitiin ja sabotoija oli dopinghuoneeseen ilman minkäänlaisia oikeuksia tullut André Jackson.

Kun Moore kysyy Jacksonilta, laittoiko hän stanozololia Johnsonin juomaan Soulissa, tämä vastaa:

”Totta kai voin sanoa, etten laittanut. Mutta voin myös sanoa, että laitoin. Mikä on hyöty?”

Niinpä… Jackson siitä tuskin mitään hyötyisikään. Ja tuskin kovin moni muukaan. Johnsonin maine ehkä puhdistuisi hivenen, mutta puhtaan juoksijan mainetta hän ei silti saisi koskaan. Kuten ei kovin moni muukaan. 

Urheilulehden Lauri Karppinen seuraa Lontoon olympiavalmisteluja ja olympiailmiöitä paikanpäällä. Kesäkisat käydään 27.7-12.8.2012.

 

Lisää aiheesta