Kansikuva

London2012: Kahden lumouksen päivä - "Roy onkin nero"

London2012: Kahden lumouksen päivä - "Roy onkin nero"

Getty Images

Urheilulehden Lauri Karppinen seurasi EM-ottelua Englanti-Ukraina Stage Doorissa. Wayne Rooneyn maalin jälkeen Karppinen oli kuuro monta tuntia.

Tiistai oli Englantia vuodesta 1966 lähtien kannattaneelle tietenkin suurta juhlaa. Tarkoitukseni oli katsoa Englannin ja Ukrainan välinen ottelu kantapubissani Stage Doorissa, mutta koska vuokraemäntäni oli tulossa tuomaan puhtaita pyyhkeitä vasta kahdeksalta, oli ensimmäinen jakso katsottava kotisohvalta. No, siinä ei paljon katsomista ollutkaan, kun hermostuneelta näyttänyt Englanti ei saanut oikein mitään aikaan.

Heti kun uudet pyyhkeet roikkuivat kylppärin naulakossa ja ensimmäinen jakso oli päättynyt, säntäsin sadan metrin päässä odottavaan pubiin. Stage Door on normaalisti hyvin rauhallinen paikka, mutta jalkapalloiltoina se on kaikkea muuta. Tupakkaväki piti omaa taukoaan jalkakäytävällä ja sisällä oli tauollakin niin kova meteli, että tilaus piti huutaa baarin tytölle.

Kun toinen puoliaika käynnistyi ja kessuttelijatkin tulivat sisään, Stage Door oli niin täynnä, ettei lattialla ollut ylimääräistä tilaa yhtä ainoaa neliömetriä.

Uskokaa tai älkää, tunnelma oli ihan kuin olisi seissyt keskellä Englannin fanikatsomoa. Kannustushuudot ja -laulut raikuivat ihan yhtä kovina kuin katsomoissa. Ja kun Wayne Rooney puski Englannin voittomaalin, Stage Door tuntui räjähtävän. Tuntui kuin naapuritontilla oleva purkutyömaa olisi lentänyt ilmaan. Korvani olivat lukossa monta tuntia ottelun jälkeen. En tajunnut ottaa asunnostani mukaan korvasuojuksia, jotka olen kuitenkin vanhana kettuna varannut mukaan olympialaisten ammuntakisoja varten.

On ollut huvittavaa huomata kuinka asenne Englannin uutta päävalmentajaa Roy Hodgsonia vastaan on muuttunut muutamassa viikossa. Urheilutoimittajathan olisivat halunneet tehtävään Harry Redknappin, ja kun Englannin jalkapalloliitto valitsi Hodgsonin, hän sai osakseen jopa pilkallisia kommentteja. Nyt kaikki on toisin. Roy onkin nerokas taktikko, joka on saanut Englannin palaamaan ennen kaikkea sen osaamistasoon nähden hyvin järkevästi.

Itse arvostan Royta hyvinkin paljon. Kuka tahansa ei olisi vienyt pientä Fulhamia Eurooppa-liigan finaaliin Hampuriin pari vuotta sitten. Lyhyestä Liverpool-pestistä vedettiin mielestäni liian nopeat johtopäätökset. Yhtäkkiä Roysta ei ollutkaan muka mihinkään. No, nyt hän on luotsannut pikakomennuksella Englantia kaikkiaan viiden ottelun verran ja tappiosarake näyttää edelleen nollaa. Olen todella iloinen Royn puolesta.

Ja mitä tulee siihen Ukrainan hylättiin maaliin, niin olihan se selvä maali, mutta se oli myös yhtä selvä paitsio. Joten lopputulos oli siinä mielessä oikeudenmukainen.

Mutta aurinko paistoi Englannissa jo kauan ennen illan ottelua. Viileän ja sateisen jakson jälkeen kesä palasi tänne taas, mutta kuulemma vain pariksi päiväksi. Niinpä päätin päivällä lähteä katsastamaan miltä sponsorinsa mukaan O2-areenana tunnettu North Greenwich Arena nykyään näyttää. Kyseessä on vuosituhannen vaihtumisjuhliin aikoinaan rakennettu valtaisa areena, joka nykyään on lähinnä konserttikäytössä. Hallissa on myös yli 30 ravintolaa ja baaria.

Kisojen aikana siellä kilpaillaan telinevoimistelussa, trampoliinilla, koripallossa ja paralympialaisissa pyörätuolikoripallossa. Paikka on todella upea ja sinne on erittäin hyvät liikenneyhteydet, esimerkiksi metrolla pääsee aivan viereen.

Ja kun nyt siellä päin Lontoota olin, oli aivan pakko hypätä bussiin ja ajaa sillä muutama kilometri itään ja jäädä pois Charltonin pysäkillä. Ei, en mennyt katsomaan Charltonin jalkapallostadionia, vaan läheistä Maryon Park -puistoa.

Ettäkö mitä ihmeellistä kyseisessä puistossa on? Ei varsinaisesti yhtään mitään paitsi että se on ollut minulle eräänlainen pyhiinvaelluspaikka siitä lähtien, kun näin suosikkiohjaajani Michelangelo Antonionin elokuvan Blow Up joskus 1960-luvun lopulla. Siinä puistossa tapahtui ihmeellisiä asioita. Puisto ei ole lähes 50 vuodessa muuttunut yhtään. Olen tavannut käydä siellä muutaman vuoden välein ja joka kerta siellä kävellessä tulee hyvin omituinen olo. Jos olette nähneet elokuvan ja se teki teihin vaikutuksen, käykää ihmeessä kokemassa Maryon Parkin lumous.

Lauri Karppinen

Lauri Karppinen seuraa Lontoon olympiavalmisteluja ja olympiailmiöitä paikanpäällä. Kesäkisat käydään 27.7-12.8.2012.

Lisää aiheesta