Kansikuva

Kohujuoksija ei päässyt finaaliin - "Odotettua"

Kohujuoksija ei päässyt finaaliin - "Odotettua"

(Getty Images)

Urheilulehden Lontoon-kirjeenvaihtaja Lauri Karppinen seurasi Timanttiliigan Lontoon osakilpailua asemapaikallaan tarkkaavaisin silmin ja oli tyytyväinen näkemäänsä. Brittien suurimmat mitalitoivot näyttävät olevan erinomaisessa iskussa.

Lauri, mitä Lontoon Timanttiliigan kisa kertoi sinun puolibrittiläisillä silmilläsi katsottuna?

Ensinnäkin sen, että isäntämaan suurimmat ennakkosuosikit tuntuvat olevan juuri niin hyvässä kunnossa kuin heidän tässä vaiheessa tuleekin olla. Ensimmäisen päivän mielenkiintoisimmat urheilijathan olivat Mo Farah ja Dai Greene. Heistä Farah otti odotetun helposti voiton 5000 metrillä ja Greene oli ehkä lähes yhtä odotetusti toinen pitkissä aidoissa häviten taas Puerto Ricon Javier Culsonille aivan kuten Pariisin Timanttiliigan osakilpailussa viikko sitten.

Mutta onko kummastakaan loppujen lopuksi olympiakullan voittajaksi?

Farah tuntuu olevan erinomaisessa kunnossa, mutta niin ovat tosin Etiopian ja Kenian juoksijatkin, jotka kymmenen miehen voimin alittivat Pariisissa viime viikolla 13 minuutin haamurajan. Kuusi ensimmäistä juoksi jopa alle 12.50. Mo on juossut tällä kaudella 12.56,98 ja hän sanoi eilisessä tiedotustilaisuudessa Crystal Palacella pystyvänsä juoksemaan tarvittaessa vieläkin lujempaa. Joten on selvä, että Lontoon Olympiastadionilla kiehuu vitosen – ja tietysti kympinkin – aikana muutaman viikon kuluttua.

Dai Greene on nyt hävinnyt kaksi kertaa peräkkäin Culsonille. Joko se syö Walesin miehen itseluottamusta?

En usko. Greene vaikuttaa rauhallisen tuntuiselta kaverilta, jolla on luja luottamus omaan tekemiseensä. Hän sanoi eilen, että siinä missä Culson on vahvimmillaan viidellä ensimmäisellä aidalla, hän on itse parhaimmillaan viidellä viimeisellä. Hänen pitäisi pystyä juoksemaan ensimmäiset viisi aitaa hivenen rohkeammin, muuten Culsonin etumatka voi venähtää liian suureksi. Mutta Greene runnoi itsensä viime vuonna maailmanmestariksi, joten miksei myös olympiavoittajaksi?

Entä mitä sanot Dwain Chambersin esityksestä satasella?

Niin, Chambershan ei päässyt edes finaaliin, mikä oli aivan odotettua. Hänen tämän hetken tasonsa on 10,25–10,35 ja sellaisilla ajoilla hän ei tule pääsemään edes semifinaaleihin. Hänen aikansa on ohi. Häntä oli täysin turha valita olympiajoukkueeseen, mutta kun hän nyt sattui voittamaan karsinnat, niin pakkohan hänet oli mukaan ottaa. Mutta Britannian pikajuoksussa on nyt alkamassa Adam Gemilin aika, mutta annetaan teinipojan nyt kypsyä ihan rauhassa. Hienoa, että hän on jo nyt hakemassa kokemusta olympialaisten huumasta.

Koettiinko Lontoon illassa mitään suurempia yllätyksiä?

Positiivisia yllätyksiä olivat pituushyppääjä Chris Tomlinsonin mainio tulos 826 ja Perri Shakes-Draytonin uusi hieno ennätys pitkissä aidoissa: 53,77, joka kaikkien aikojen toiseksi paras brittijuoksijan aika. Parempaan on pystynyt vain aiturilegenda Sally Gunnell 1990-luvulla. Shakes-Drayton paransi ennätystään lähes sekunnilla ja nousi kauden maailmantilastossa jaetulle toiselle sijalle. Suurin pettymys oli ilman muuta se, että Liu Xiang ei selkävaivojen vuoksi pystynyt juoksemaan pika-aitojen finaalia ja että naisten 1500 metrin viime vuoden MM-hopeamitalisti Hannah England oli nyt umpisurkea.

Eikö siellä suomalaisia ollut ollenkaan?

No, eipä ollut ei. Huomenna Osku Torro hyppää korkeutta, mutta kun miesten keihäskään ei ole ohjelmassa, niin ketä täällä nyt voisi olla?

Lisää aiheesta