Karin Storbackan hankala kausi päättyi viikonloppuna maaottelussa loppujen lopuksi kelvollisiin juoksuihin ja tunnelmiin.
”Tässä on turha alkaa itkeä. Tässä on mennyt pari kesää pieleen allergioiden takia ja nyt on tullut se hetki eteen, että jotakin radikaalia on tehtävä. Asetelma on se, että olen saanut vedettyä hyvät harjoitustalvet, mutta kun se kevään ratkaiseva tehoharjoitusvaihe tulee, alkaa myös allergiaongelma. Realiteetti on nyt se, että minun on muutettava systeemiäni jollakin radikaalilla tavalla.”
Storbacka on jo muutaman vuoden ajan tiedetty huippuluokan lupaukseksi keskimatkoille, mutta aikuisten sarjoissa urakiito on tökännyt allergiareaktioihin. Allergiaongelmissa on pohjimmiltaan kysymys monisyisestä kokonaisuudesta, jossa ei ole olemassa yhtä laukaisevaa tekijää.
”Tilanne on se, että periaatteessa kaikki mikä kasvaa maassa ja kukkii, on minulle ongelma. Olemme nyt kartoittaneet erilaisia paikkoja eri puolelta maailmaa tuleviksi harjoituspaikoiksi. Korkeus on yksi tekijä, joka voisi auttaa. Laavapitoinen maa ehkä. Suolapitoisten merien ranta-alueet ovat mahdollisia. Perusjuttu on se, että kasvillisuutta pitäisi olla mahdollisimman niukasti ja hyvä tuuletus.”
Eli sinun pitäisi muuttaa Islantiin?
”Oikeastaan juuri sinne! Pitää kai alkaa pakata… Toinen paikka voisi olla Lanzarotte, ja onhan niitä muitakin.”
Eikö lääkitys siis auta mitään?
”Sitäkin asiaa on tutkittu ja tutkitaan koko ajan lisää. On kuitenkin todella vaikea löytää ratkaisu, joka takuuvarmasti toimisi kaikissa olosuhteissa ja niissä kovimmissa rasituksissa. Tämä laji on siitä hankala, että kun ne kovimmat tehotreenit tehdään pahimman siitepölykauden aikana, moni asia muuttuu vaikeammaksi.”
Sinun olisi siis pitänyt alkaa hiihtäjäksi?
”Niinpä. Mutta kun en oikeastaan pidä hiihtämisestä yhtään. Ei ole minun juttuni…”
