Kansikuva

Kestääkö Federerin selkä - "Voi tulla isojen yllätysten päivä"

Wimbledonissa pelataan miesten puolivälierät. Urheilulehden Janne Eerikäinen sanoo, että päivän mielenkiintoisin asia on Roger Federerin selän kunto.

Janne, Roger Federerin alaselkä piiputti pahasti edellisellä kierroksella. Miten se vaikuttaa puolivälierässä Mihail Jutshnia vastaan?

Mistäpä sitä nyt ennakkoon tietää, mutta selvää on, että tuota asiaa seurataan mielenkiinnolla. Xavier Malissea vastaan Federer oli käytännössä luovutuskunnossa, mutta sadetauko pelasti. Sinä aikana hän luultavasti sai hyvin ahkerasti hoitoa selkäänsä. Federer on ennenkin kärsinyt tästä kroonisesta alaselkävaivastaan, joka iskee silloin tällöin etenkin ruoholla, jossa pelataan matalassa painopisteessä ja liikutaankin normaalia matalammin niin, että selkä kuormittuu erityisen paljon. Ei tietenkään ole hyvä merkki, että tämä vaiva aktualisoitui taas.

Toisaalta nyt sitten on niin, että Jutshnille voi avautua jonkinlainen mahdollisuus voittoon juuri tätä kautta. Muuten on vaikeaa nähdä venäläisen voivan yltää voittoon ruoholla Federeriä vastaan. Mutta jos Federer on yhtään vajaakuntoinen, pystyy aggressiivinen venäläinen kyllä liikuttelemaan häntä pahasti ja hyökkäilemään verkolle. Tietenkään Federerin liikkuminen ohituspaikkoihin ei myöskään ole kunnossa, jos selkä yhtään piiputtaa. Eli tämän ottelun ratkaisee nyt pitkälti Federerin selkä. Jos se ei ole kunnossa, Jutshni menee jatkoon. Jos Federer on iskussa, hän voittaa erin 3-1.

Muistetaan tässä kohtaa kuitenkin vielä Ranskan avoimista se, kun Jarkko Nieminen ei kyennyt voittamaan loukkaantunutta Andy Murrayta. Ei kyennyt Malissekaan voittamaan kahdesta ensimmäisestä erästä kumpaakaan selvästi vajavaista Federeriä vastaan. Ei vaan ole helppoa pelata, kun toisella on vamma päällä. Päinvastoin, peli menee helposti todella väkinäiseksi. Nieminen ei ole tässä suhteessa mikään muita heikompi poikkeus, vaan normaali tennispelaaja.

Tuleeko samalla puolen kaaviota välierävastustajaksi kummalle tahansa noista kahdesta sitten Novak Djokovic? Vastassa hänellä on saksalaisyllättäjä Florian Mayer.

Kyllä se aika lailla selvää on, että näin käy. Mayer on toistaiseksi kohdannut vastustajia, joihin puree hänen lähes fabricesantoromainen ihmeellinen ja erikoinen sekoittelutenniksensä. Erilaisia tempoja, erilaisia kierteitä, tatsipeliä, yllättävää yhtäkkistä hyökkäilyä verkolle, tempon lisäyksiä etenkin rystyltä. Mutta kun kohdataan maailman Top-4-pelaajia, ei näihin neljään pure sekoittelu. Heidät kaikki voi ainoastaan lyödä ulos kentältä. Siihen Mayerilla ei ole edellytyksiä.

Djokovicin peruspeli ja syöttäminen ovat niin rautaisessa kunnossa, että hän saa pidettyä Mayerin aisoissa takakentällä ilman, että hän voi liiemmin hyökkäillä yllättäen verkolle. Ja jos yrittää syöttö-volleyta, Djokovic kyllä löytää palautuksensa hyvin nopeasti. Veikkaan melko murskaavaa voittoa Djokovicille, joka tapauksessa erin 3-0.

David Ferrer voitti Andy Murrayn Ranskan avoimissa puolivälierissä. Muuttuuko asetelma jotenkin, kun pelataan samassa vaiheessa arvokisaa, mutta ruoholla?

Totta kai muuttuu, mutta nyt on kyllä annettava kaikki kunnia espanjalaiselle. En olisi uskonut, että hän pystyy voittamaan ruoholla Juan Martin Del Potron, mutta hän teki sen todella tyylikkäästi. Kentät rupeavat nyt kisan loppua kohti hidastumaan sillä tavalla sopivasti, että Ferrerillä on saumat olla huikea yllättäjä.

Murray saa kuitenkin sen verran enemmän keinoja tempoleikittelyyn massaan verrattuna, että hänen asemansa vahvistuu suhteessa Ranskan avoimiin. Etenkin tarkoitan sitä, että ruoholla on helpompaa tehdä yhtäkkisiä tempon lisäyksiä, joita Murray osaa tehdä kummaltakin puolelta hienosti. Hän hyötyy myös nyt enemmän vauhdikkaasta ykkössyötöstään ja syötönpalautuksestaan. Samoin alakierrerysty puree paremmin ja on tehokas väline tällä alustalla. Tämä mainittu tempon lisäilyn ero ratkaisee ottelun Murrayn hyväksi. Murray vie erin 3-1.

Entä ottelu Jo-Wilfried Tsongan ja Philipp Kohlschreiberin välillä?

Samoin kuin ottelussa Federer-Jutshni, myös tässä kohtaa kaksi ruohopelaajan tietynlaista prototyyppiä. Ihan kiva, että näin on käynyt. Nyt on useampia sen tyylisiä pelaajia vielä mukana, mitä ruoholla olettaisikin olevan. Kohschreiber on yhden käden rystylyöjä ja osaa pelata kovalla tempolla. Hän ei kuitenkaan ole sellainen tyyliniekka kuin Federer tai Jutshni, tosin Jutshnia nyt ei liiaksi pidä Federeriin tyylissä verrata. Mutta silti, kyse on yhden käden rystylyöjistä ja monipuolisista pelaajista. Kuitenkin Kohlschreiber on tietyllä tapaa "piilokaksikätinen", pelaa hieman kaksikätisen tyylistä perustennistä yhdellä kädellä. SIlti hänessä on paljon ruohotennispelaajan elementtejä, osin juuri yhden käden rystyn tuoman monipuolisuusaspektin kautta.

Tsonga taas on kaikessa tekemisessään voimakas. Hän on oppinut vuosien mittaan myös liikkumaan yhä paremmin ruoholla. Tämä on jotain sellaista, mistä vaikkapa Milos Raonicin pitää ottaa paljon oppia. Joskus Tsongakin liukasteli tällä alustalla liiaksi, nyt hän hallitsee jo liikkumisen. Tsongan voimapeli ja kokemus näistä tilanteista on kyllä tässä kohtaa valttia. Tsonga vie tämän erin 3-1 ja asettuu Murrayn välierävastustajaksi.

Kaikkinensa asetelma on sikäli mielenkiintoinen, että kaavion yläpuolella on suurvoittajat Federer ja Djokovic ja alapuolelta finaaliin tulee joka tapauksessa pelaaja, joka ei ole Grand Slamia voittanut. Tulee huikea kisan loppu. Ja mukana on paljon eri tyylisiä pelaajia. Mutta ovathan nämä melkoiset ilovaarirock-festarit. Ei ole paljoa nuoruudelle sijaa puolivälierissä. Toisaalta hyvä niin. On ihan hyvä, että tennikseen on tullut myös tällainen vaihe, jolloin kokemus ja kovuus urheilijana ratkaisevat enemmän kuin nuoruuden raikkaus. Ja sekin on mielenkiintoista, että tässä on ainesta isojen yllätysten päiväksi, jos Federerin selkä ei kestä - ja jos Ferrer äityykin hirmumenoon Murrayta vastaan. Eikä sekään ole mitenkään varmaa, että Tsonga voittaa. Vain Djokovicin voitto on aivan varma.