Kupila: Rentoa menoa viikonloppuna Kulmissa

Kaikki kuusi suomalaista mäkihyppääjää ovat mukana Kulmin lentomäen MC-kisassa viikonloppuna. Suomea edustavat Matti Hautamäki, Kalle Keituri, Kai Kovaljeff, Janne Happonen, Harri Olli ja Janne Ahonen. Perjantain karsinnan paras suomalainen oli Matti Hautamäki 182,5 metrisellään.

Jari, mäkisirkus menee Kulmin lentomäkeen. Mitä se tuo tullessaan?
Nyt on se vaihe kaudesta, että voidaan vetää aika lailla paineettomasti. Lentomäki on kuitenkin vähän eri asia kuin tavallinen maailmancup. Lisäksi nyt on kuitenkin vähän nollausvaihe päällä mäkiviikon jälkeen. Eli saattaa tulla yllätyksellisiäkin tuloksia. Erityisesti norjalaisilla on taitoa lentää näissä oloissa. He eivät ole saaneet maailmancupissa aivan irti potentiaaliaan, mutta nyt on paikka iskeä.

Ketä lentomäki suosii?
Kyllähän tietysti kaikki ne, jotka pärjäävät normaalissa mäessä, ovat nyt vahvoilla. Mutta totta kai aerodynamiikan rooli korostuu, koska ilmalento kestää niin paljon kauemmin. Taas lähdetään siitä, että Gregor Schlierenzauer ja Simon Ammann ovat korkealla, periaatteessa tämä on heidän kaltaistensa hyppäjätyyppien kisa. Mutta saa nyt nähdä missä kunnossa Sclierin ja Ammanin päät ovat mäkiviikon jälkeen. Thomas Morgenstern on kova ehdokas myös, mutta hänen kohdalla tulee aina se kysymys eteen, että jos on vähänkään vaikeammat olosuhteet, uskaltaako hän ponnistaa täysillä?

Mikä on suomalaisittain kiinnostavinta?
Janne Ahonen tietenkin aina, mutta nyt on muitakin syytä katsoa tarkasti. Suomalaisista Matti Hautamäki on ollut yleensä lentomäessä hyvä. On siihen eväitä nytkin. Myös Harri Ollin uskon olevan vahvoilla juuri lentomäessä, sillä aerodynamiikka on juuri hänen vahvuuksiaan. Hänen kohdallaan toiveita lisää se, että jalassa on nyt omat normaalit sukset. Hän on rohkeana hypyn painajana tyyppi, joka lentää etenkin vastatuulen sattuessa pitkälle. Tyhjässä mäessä sama taipumus tuo kuitenkin helposti ongelmia, ellei ponnistus osu aivan nappiin.

Eli suomalaisten jumi aukeaa nyt?
Sitähän tässä voisi toivoa, ainakin Ollin ja Hautamäen kanssa. Mutta muuten kyllä tosiasia on se, että jos ponnistuksen ja laskuasennon kanssa on vaikeaa normaalissa suurmäen kisassa, niin ei ongelma kyllä isossa mäessä helpommaksi muutu. Jos taas on tällainen hautamäkimäinen mielialaongelma, se saattaa jättimäessä ratketakin hyvään suuntaan. Mutta kuten sanottu, täällä jos osaa heittää paineet pois ja hypätä rennosti, voi tapahtua aika yllättäviäkin asioita.

Entä Janne Ahonen?
Hän voi päästellä nyt todella vapautuneesti. Hän ei ole mikään lentomäkihyppääjän perikuva ja muistissa on myös kauhunhetkiä. Mutta silti hän on ollut huippukunnossaan huippuhyvä myös lentomäessä. Hän on tässäkin kisassa haastaja, mutta hänen kohdallaan ei kannata enää hämmästyä mistään. Hänen seuraava pääkisansa on kuitenkin vasta kuukauden päästä.

Olosuhteet?
Erityisesti lentomäessä niiden rooli on tietenkin suorastaan kriittinen. Tässä mäessä on oikeasti henki pelissä. Eli helposti käy niin, että jos on vähänkään epäselvät olosuhteet, alkaa puntti helposti täristä. Lisäksi tuuliolot tietenkin vaikuttavat vielä rajummin kuin normaaleissa kisoissa, koska vauhtia ja ilmalentoaikaa on enemmän. Sekin lisää yllätysten mahdollisuutta.