Jari, viime päivinä on puhuttu paljon siitä että suomalaisen urheilun surkea rahoitustilanne selittää mitalipulan?
Tietenkin tässä on yksilötasoilla todella hankaliakin taloustilanteita, mutta kokonaiskuva on kyllä se, että urheilupomot voisivat nyt tukkia turpansa ja lopettaa rahapulasta vinkumisen. Rahapulaa syyttävä urheilujohtaja paljastaa saman tien oman osaamattomuutensa. Konstit ovat todella vähissä, jos ratkaisuksi nousee lisärahoitus.
Mutta eikö kaikkialla muualla anneta urheiluun enemmän rahaa?
Riippuu vähän mihin maahan verrataan. Mutta vertailu muihin maihin on ihan turhaa, pitää elää suomalaisessa realismissa. Fakta on se, että kun Veikkauksen rahastoja on viime vuodet purettu, valtion liikuntabudjetti on viime vuosina kasvanut kymmenen prosentin vuositahtia. Minkään muun asian rahoitus ei ole vastaavalla tahdilla lisääntynyt. Kun maailman tilanne on muutenkin mikä on, on täysin järjetöntä alkaa tässä kohdin kitistä rahapulaa. Lähes kaikesta muusta on pitänyt viime vuodet säästää, urheilun rahoitus on vain kasvanut – ei sellainen voi jatkua. Ongelma ei ole rahan puute, vaan olemassa olevan rahan surkea käyttö.
Miten rahankäyttöä pitäisi muuttaa?
Tehtiinpä mitä tahansa, suomalainen urheilubyrokratia on päässyt paisumaan aivan tolkuttomaksi. Tietenkin nyt pitää kysyä että mitä halutaan. Toiminta seuraa aina tavoitetta. Jos halutaan lisää mitaleja, on nykyistä rahoitusta suunnattava uudella tavalla nimenomaan urheilemisen arkeen – pois järjestöhäkkyrästä. Suunta on kuitenkin kokonaan toinen. Tästä asiasta on puhuttu naamat vakavina Ateenan kisojen mahalaskusta asti, mutta mikä tässä on muuttunut.
