Nyt on menossa jo olympialaisten neljäs kisapäivä ja isäntämaalla on kasassa vasta kolme vaivaista mitalia, joista yksikään ei ole edes kultainen. Se on mitalitaulukossa vasta nöyryyttävällä 19. sijalla, kun tietokone-ennusteiden mukaan sen pitäisi lopullisessa taulukossa olla USA:n, Kiinan ja Venäjän jälkeen neljäntenä 53 mitalilla . Niistä kultaisia pitäisi olla 16, hopeisia 23 ja pronssisia 14.
On ollut hieman huvittavaa näiden kuukausien aikana, jotka olen Lontoossa asunut, kuulla ja lukea juttuja brittiurheilijoista, joita on pidetty täällä lähes vuorenvarmoina olympiavoittajina. Ensimmäinen sellainen oli Mark Cavendish, jonka kultamitali miesten maantiepyöräilyssä piti olla itsestäänselvyys, kun auttamassa oli kansallissankariksi noussut Ranskan ympäriajon ensimmäinen brittivoittaja Bradley Wiggins. Loppujen lopuksi Cavendish jäi 29:nneksi.
Myös uimahyppääjä Tom Daleyn mitalia on toitotettu pitkään. Se tiedettiin, että henkilökohtaisessa kisassa kiinalainen tulee olemaan liian kova pala, mutta kerroshyppyjen parikilpailussa mitali oli jo kirkossa kuulutettu. Vaan kuinka kävikään? Yksi epäonnistunut hyppy pudotti Daleyn ja Pete Waterfieldin neljänsiksi – sille kaikkein ikävimmälle sijalle.
”Boy Wonder” ja ”Golden Girl” ovat täällä suosittuja termejä urheilijoista, jotka ovat joko aikaisemmin voittaneet jotain merkittävää tai heiltä odotetaan sellaista. Toistaiseksi katetta on löytynyt vähän.
Pettymysten vastapainoksi britit voittivat hopeaa naisten maantiepyöräilyssä ja pronssia miesten telinevoimistelun joukkuekilpailussa – Britannian ensimmäinen olympiamitali tässä lajissa sataan vuoteen.
Onko mielenkiintoista nähdä koska Britannian nousu mitalitaulukossa käynnistyy. Toki heidän parhaiden lajiensa mitalitaistelut ovat vielä edessäpäin – ratapyöräilyn, soudun ja yleisurheilun.
Eilen täällä Lontoossa syntyi valtava kohu, kun 16-vuotias kiinalainen naisuimari Ye Shiwen murskasi 400 metrin sekauinnissa maailmanennätyksen sellaisella voimalla, että puheet dopingista käynnistyivät välittömästi. Hän paransi ME:tä sekunnilla, omaa ennätystään viidellä sekunnilla ja ui viimeiset 50 metriä nopeammin kuin USA:n supertähdet Michael Phelps ja Ryan Lochte miesten vastaavalla matkalla aikaisemmin samana päivänä.
Maineikas amerikkalainen uintivalmentaja John Leonard totesi tapauksen tuoneen mieleen ikäviä asioita 1990-luvulta, jolloin yli 40 kiinalaisuimaria kärysi dopingin käytöstä.
Minulle Yen ylivoima toi mieleen 1990-luvun alkupuolen, jolloin kiinalaiset naiskestävyysjuoksijat juoksivat käsittämättömältä tuntuvia maailmanennätyksiä: muun muassa Yunxia Qu 1500 m 3.50,46, Junxia Wang 3000 m 8.06,11 ja 10 000 m 29.31,78. Wangin kympin ME on niin mieletön, ettei kukaan muu ole päässyt edes 20 sekunnin päähän siitä.
Tuolloin kiinalaiset väittivät salaisuudekseen perhosten toukkien syömisen tai jotain muuta aivan yhtä älytöntä. Mitähän eläimiä nuori uimari Ye Shiwen on nyt mahtanut popsia? Se olisi mielenkiintoista tietää. Itse hän vakuuttaa tulostensa syntyneen pelkästään kovalla työllä.
Amerikkalaisvalmentajat olivat eilen kuin puulla päähän lyötyjä. He muistuttivat, että olympiatasolla ei yksikään nainen ole koskaan ollut miehiä nopeampi, saatikka lajin kahta supertähteä.
On tietysti ikävää, että aina kun urheilija yltää todelliseen huippuluokan suoritukseen, heräävät epäilykset vilpistä. Mutta siitä urheilijat saavat syyttää itseään – tai toisiaan.
