Janne, miten Suomi pelasi, kun avausottelussa kaatui Albania 35 pisteellä?
Riittävällä tavalla. Tauolla johto oli 31 pistettä ja Albania oli pidetty säädyllisesti 60 pisteen tahdissa. Sitten loppui jaloilla pelaaminen ja ruvettiin pelailemaan. Päätin itsekin lähteä kotiin 30 minuutin kohdalla. Kyse ei ollut enää kilpaurheilusta, ei tuollaisen pelaamisessa tai katsomisessa ole mitään järkeä. Ymmärrän tavallaan hyvin sitä, kun Euroopan huippumaat halusivat aiemmin pitää karsinnat jaettuna A- ja B-divisiooniin. Kuka tällaisia otteluita tarvitsee? Albania oli alasarjajoukkue, jonka heittäminenkin oli viskomista. Suomi sai tehtyä yhdellä screenillä tai jopa ilman sitä täysin vapaan heittopaikan milloin huvitti.
Tietenkään ottelun kulku ja toisen jakson asennevamma eivät kuvasta Suomen todellista tasoa millään tapaa. Ja hyvä asiahan se on, että esiintymällä osittain alta lipan voitetaan 35 pisteellä. Se kertoo paljon Suomen nykyisestä perustasosta. Mutta tuon pelin perusteella on turha lähteä arvioimaan esimerkiksi yksilöitä. Heidän punnitsemisensa alkaa tiistain Puola-pelistä. Tulokkaista Antto Nikkarinen ja Matti Nuutinen väläyttelivät kotipelissä, mutta heidänkin kohdallaan todellisuutta aletaan mitata vasta nyt.
Mitä on nyt sitten odotettavissa, kun kohdataan Puola vieraissa?
Vaikka Puola aloitti karsinnan hapuillen, mennnään nyt periaatteessa tämän karsinnan pahimpaan paikkaan eli kovimman joukkueen kotiluolaan. Eihän tässä viime kesän EM-kisojen jälkeen taas varmaan suomalaisella perusurheiluyleisöllä ole mitään käsitystäkään siitä, mihin joudutaan. Varmaan ajatellaan vähän jääkiekkopohjalta, että nämä maat hoidetaan tietenkin. Mutta tosiasiassa nyt mennään yhteen Euroopan ikävimmistä paikoista pelata koripalloa.
Puola on onnistuessaan Euroopan Top-8-tasoa. Joukkuetta johtaa 213-senttinen NBA-sentteri Marcin Gortat. Hän on vielä ihan oikea NBA-pelaaja, joka pelaa isossa liigassa isoja minuutteja ja tekee tehoja. Tässä on nyt mittaria kerrakseen Suomelle. Nyt joudutaan todella painimaan sisäpelissä, levypallopelissä ja palloscreeneissä. Pelinjohtaja Petteri Koponenkin joutuu tänään ottamaan muutaman ikävän iskun, kun ravaa vastustajan takamiehen perässä ja Gortat asettaa screenin kolmen pisteen kaarelle.
Tämä ottelu on Suomelle todellinen herätyskello tähän kesään. On vaikeaa arvioida mitään jostain Turkki-harjoituspeleistä. Olkoonkin, että Turkkia vastaan kaatui MM-hopeamitalisti. Joukkueilla on erilaisia agendoja ja viretiloja ja motivaatiotasoja harjoitusotteluissa. Ei niistä voi liiaksi vetää johtopäätöksiä. Nyt ollaan ensimmäistä kertaa tosipaikassa kovaa joukkuetta vastassa, pelataan vieraissa, pelataan joukkuetta vastaan jolla on paljon isokokoisia ja ikäviä pelaajia. Päästään koripallon makuun.
Miten käy?
Albania-ottelun asennevamma karisee rutisemalla. Jos ei oman tekemisen kautta, niin sitten siksi, että Puola vie armotta. Suomi joutuu nyt hurjaan mankeliin. Tässä paikassa, jos jossain, tarvittaisiin polvileikkauksen jälkeen toipuvaa pelinjohtajaa Teemu Rannikkoa. Hän osaisi pitää ottelussa sopivaa tempoa aina kaikkein hurjimpina hetkinä. Tämä on nyt Petteri Koposen maajoukkueuralla toistaiseksi yksi suurimmista testeistä. Pystyykö hän rauhoittamaan ottelua tällaista lihavuorijoukkuetta ja hurjana pauhaavaa yleisöä vastaan? Ja on mielenkiintoista nähdä, miten esimerkiksi Nuutinen pärjää, kun alkaa oikean koripallon pelaaminen. Hänestä Suomi voisi jatkossa saada loistavan eurooppalaisen tason kolmospaikan pelaajan, joka on sekä pitkä, vahva, nopea että hyvä heittäjä. Siksi seuraan itse häntä suurella mielenkiinnolla näissä karsinnoissa.
Mutta kyllähän tässä realismia on nyt se, että Puola voittaa tämän ottelun. Avausottelun tappio Belgialle pakottaa Puolan voittamaan loput kotiottelunsa ja joko Suomen tai Belgian myös vieraissa. Pitää varautua siihen, että tänään tulee tauluun 15-20 pisteellä. Ja jos tulee, niin sitten pitää vaan itse maltilla rakentaa tätä karsintaa eteenpäin.
