Janne, arvioit ennakkoon, että Suomi jää jyrän alle Puolassa. Kaikkea muuta kuitenkin nähtiin, kun Suomi otti voiton. Mitä tapahtui?
Suomi oli kertakaikkisen jäätävä, ja vieläpä ottelun alusta lähtien. Ja ennen muuta hoiti ottelun viimeisellä kympillä tasatilanteesta huutavaa vierasyleisöä vastaan. Tämä oli yksi suomalaisen palloilun parhaita esityksiä viime vuosina. Voitettiin hyvällä kontrollilla kova maa vieraissa täyden tuvan edessä.
Se on sanottava, että nyt kun näki Petteri Koposen pelaamassa todella kovaa maata vastaan ja ilman Teemu Rannikon tukea, on hänen nykytasonsa todettava aika huimaksi. Hän on mennyt vuodessa valtavasti eteenpäin sekä ratkaisijana että pelintekijänä. Kertakaikkisen kylmää heittämistä ja hyvää pelin rytmittämistä sekä loistavaa yhteistyötä pitkien miesten kanssa. Koponen teki 26 pistettä hyvillä heittoprosenteilla ja antoi 5 syöttöä.
Mitkä asiat voiton ratkaisivat?
Hyökkäyksessä Koponen ja isot miehet pelasivat loistavasti hand-off-pelejä, palloscreenejä ja pick-and-rolleja sekä Hanno Möttölän tapauksessa pick-and-pop-heittoja. Suomen perisynti eli isojen miesten hyökkäyspelaaminen kolmen sekunnin alueella ei haitannut nyt ollenkaan. Sinne päästiin usein hyvin vauhdista. Lähes joka kerta saatiin hand-offista iso mies liikkeelle kohti koria, kuten täytyykin, ja Koponen tarjosi kuulaa käsiin hyvässä rytmissä. Gerald Lee jr. pelasi kovia maita vastaan yhden parhaista otteluistaan ja teki tehot 13 pistettä ja 5 levypalloa.
Toki Suomi heitti myös muutaman aika kylmän kolmosen tiukkoihin paikkoihin. Shawn Huff ja Mikko Koivisto nakkasivat viime minuuteilla tilannekontrollin kannalta tärkeät kolmoset. Ja puolustus pelasi sikäli hienosti, että Koposen kolme pallonmenetystä viimeisellä viidellä minuutilla eivät koituneet kohtaloksi.
Mitä Suomi teki puolustuksessa oikein?
Oli ennen muuta taas kerran hyvin aktiivinen. Avausjaksolla trapattiin ehka hieman liiankin aggressiivisesti etenkin vastustajan kulmamiestä. Puola purki Suomen trapin aika tehokkaasti ja heitti kolmoset 50 prosentin tarkkuudella sisään. Suomelta tuli yleensä näissä tilanteissa kolmas mies sisältä käsi pystyssä apuun, mutta Puolan heittäjät pysyivät kylmänä.
Toiselle jaksolle trappaamista vähennettiin ja saatiin sitä kautta muu puolustuksen rotaatio ehkä sopivasti rauhallisemmaksi mutta silti se oli yhä aggressiivista. Sentterit olivat myös erittäin oikea-aikaisia palloscreenien hedge-puolustamisessa.
Kaikkinensa puolustusesitys oli aivan huippua ja myös NBA-jätti Marcin Gortat saatiin riittävästi kuriin. Tässä Tuukka Kotti oli isossa roolissa. Hän pärjäsi puolustuksessa hyvin yksi vastaan yksi -tilanteissa ja oli erittäin oikea-aikainen tullessaan esiin apupuolustajana. Tällä oikea-aikaisuudella hän oli myös hyvin asemissa kahmimaan puolustuslevypalloja.
Mitä Suomen nykytasosta sitten voi sanoa?
Ei voi kuin olla erittäin iloinen siitä, miten Henrik Dettmannin valmennustiimi on saanut edelleen kehitettyä joukkueen pelaamista. Etenkin hyökkäyspeli on mennyt eteenpäin ja isoja miehiä saadaan hyödynnettyä liikkeen kautta paremmin kuin vuosi sitten. Ja on tietyllä tapaa loistavaa, että Koponen on nyt ottanut joukkueen haltuun ja pystyy voittamaan näitä maailmanluokan joukkueita ilman Teemu Rannikon tukea. Se antaa valtavasti toivoa tulevia vuosia ajatellen.
Ja kyllähän nyt on EM-kisapaikka jo tosi lähellä. Belgia nurin perjantaina kotipelissä, ja kisapaikka alkaa olla miltei selvä. Aivan loistavalla mallilla homma on nyt.
