Katja, alppihiihtäjä Sanni Leinonen lopettaa uransa. Mitä ajatuksia tästä?
Todella harmillista. Leinonen on hieno nuori urheilija, jonka uran parhaat saavutukset olisivat ehdottomasti olleet edessäpäin. Mutta luettuani Leinosen avoimen kirjeen, ymmärrän itsekin nuorena urheilijana täydellisesti syyt lopettamisen taustalla. Mikäli intohimo harjoitteluun ei ole entisellä tasolla, niin mitä sitä tekemään sellaista, josta ei nauti. 'Normaalielämästäkin' löytyy suuria haasteita.
Nuorena uran lopettaminen on melko yleistä Suomessa. Onko tässä ongelma?
On. Puhun nyt omasta kokemuksesta. Usein urheilu-uran kriittisimmät hetket ovat juuri 19-22 ikävuoden nurkilla, kun siirrytään nuorista aikuisten sarjoihin. Ne ovat tärkeitä harjoitusvuosia, jolloin luodaan korvaamattomia pohjia tuleville vuosille. Samalla täytyisi tehdä isoja päätöksiä: hakeako jatko-opiskeluihin vai panostaako täysillä pelkästään urheilu-uraan. Moni valitsee ensimmäisen, koska ammattiurheilijan ura Suomessa on yhtä nuorallakävelyä ja usein taloudellisesti täysi mahdottomuus. KELA:n tuella ei pitkälle pötkitä, ja kansallisen tason urheilijalle harvemmin löytyy riittävästi sponsoreita. Ilman ammattimaista panostusta kansainvälinen kärki karkaa väistämättä, varsinkin omassa lajissani yleisurheilussa.
Mitä pitäisi tehdä?
Viime päivinä on käyty runsaasti keskustelua huippu-urheilun resurssien ympärillä. Juuri tätä ikäluokkaa parinkymmenen ikävuoden molemmin puolin pitäisi tukea huomattavasti enemmän. Raskain porras eli nousu kansalliselta tasolta kansainväliselle on usein edessä juuri reilun parinkympin iässä. Aikuisten sarjoissa on ihan eri meininki kuin nuorissa. Kehitys ei tapahdu vuodessa eikä parissa, vaan tarvitaan pitkäjänteistä työtä, ja väliin tulee väkisin jäätäviä epäonnistumisia. Jos kehitys junnaa paikallaan ja kärki tuntuu karkaavan valovuosien päähän, motivaatio on todella kovasti koetuksella, ja siksi monelta loppuvat paukut raadollisessa urheilumaailmassa.
Miten käy naisten alppihiihtojoukkueen?
Leinosen lopettaminen tekee ison loven maajoukkueeseen, ja käytännössä kaikki menestys jää Tanja Poutiaisen harteille. Hankala tilanne, mutta toivottavasti nuorisotyö on oikeilla urilla.
Leinosen avoimen kirjeen voi lukea tästä
