Valikko

Veikkausliigan tähtijoukkueissa tapahtui karmivat mullistukset - "Olo oli surullinen..."

Topias Kauhala, Jussi Leppälahti 19.3.2017 12:26
Veikkausliigan tähtijoukkueissa tapahtui karmivat mullistukset - "Olo oli surullinen..."

SJK voitti Interin Suomen Cupissa. Urheilulehden Jussi Leppälahti löysi analysoitavaa molempien joukkueiden otteista.

Jussi Leppälahti, seurasit eilen Interin ja SJK:n välistä Cupin ottelua. Mitä ajatuksia pelistä?

Sekaista palloiluahan se oli molemmilta joukkueilta. Ottelussa oli todella paljon suuria epäloogisuuksia, kuten SJK:lla jalka auki, niin Interin linja puolessa kentässä 18 metriä pallon alapuolella kylkiasennossa. Pelissä saatettin myös mennä minuutteja, siis minuutteja, ilman että pallo tulee kahdelta kaistalta sivusuunnassa pois. Paljon menetyksiä. Lyhyitä hyökkäyksiä. Puskemisia. Ja ei, nämä eivät ole pelitavallisia juttuja, vaan silkkaa typeryyttä. Sinänsä numerot kuvaavat pelin virtaa: vähän kontrollia ja vähän järkeä, niin maaleja syntyy molempiin päihin.

Mutta, ehkä SJK ansaitsi voiton. Sillä oli kuitenkin ehkä vähän paremmin palikat oikeilla paikoillaan. Shefki Kuqi kommentoi, että heidän olisi pitänyt johtaa peliä puoliajalla parilla maalilla, mutta en ihan löytänyt pelin virrasta perusteita hänen väitteelleen.

Sää oli kiva, kiva nähdä, että kevät tulee ja sarjakausi Suomessa lähenee, mutta siinäpä ne hienoudet.

Ota tarkemmin kiinni SJK:hon, joka on nyt Sixten Boströmin alaisuudessa. Millaisia näkymiä heidän pelissään on?

Otan ensin kiinni pelijärjestelmällisiin outouksiin. Molemmat pelasivat käytännössä 4-4-2-järjestelmillä. SJK pyrki vähän, veikkaan että Mehmet Hetemaj'n vanhasta muistista, luomaan alakerran pallonhallinnassa ylivoimia Interin kärkiä vastaan, mutta siitä eteenpäin SJK ei oikeastaan edes pyrkinyt ylivoimien luontiin. Sen sijaan monta kertaa pelaajat lähtivät pakoon pallollista, kun pallollisella oli paine. Esimerkiksi kun Johnny Laaksosella oli keskikaistalla paine, laitapakit eivät luoneet leveyteen syöttövaihtoehtoa, vaan karkasivat ylös.

Toiseksi, en ihan käsitä vielä tätä Sixten Boströmin jalkauttamaa pitkän pallon systeemiä. Se on hyvin yksioikoinen. Se on puhdasta pystysuunnan ideologiaa. Neljä ylintä pelaajaa roikkuvat yleensä vastustajan puolustuslinjassa odottamassa pitkää palloa selustaan. Siitä tulee kaksi ongelmaa. Ensinnäkin, mitä jos palloa ei laitetakkaan linjan taakse, jos jalka ei olekaan hyvin auki? Ei voikaan pelata pystysuuntaan? Sitten pallollinen voi joutua paineeseen niin, että SJK:lta on 4-6 pelaajaa karannut poispäin pallosta liian kauas. Tulee menetyksiä. Toiseksi, mitä jos pallo heitetään sinne linjan taakse ja käy niin kuin systemaattisesti ensimmäisellä jaksolla kävi, eli että ne jäävät Interin linjaan? Silloin pakka voi olla Boströmin ideassa levällään ja kakkospallot pitkässä juoksussa haasteellisia klaarata omalle jengille. Klassinen pystysuunnan futiksen ongelma on, että pakka leviää ja pelaajat jäävät yksin. 

Mutta, on toki sanottava, että nyt alussa, kun pelissä on vielä Simo Valakarin pallonhallinnan pohja ja Boströmin kuherruskuukausi, niin peli ei ole ihan katastrofaalista. Esimerkiksi ensimmäinen maali oli sekoitus Valakarin aikaista sijoittumista, oman alueen pallonhallintaa ja Boströmin "yhtä kaistaa pitkin pallo selustaan"-futista. Korostan kuitenkin, että jos pallonhallinnan pohja heikentyy, on SJK:n peli tuleva olemaan takalukossa...

Entä Inter, mihin tämä jättää Interin?

Heidän peli-ideansa on aika samanlainen kuin SJK:n. Palloa eteenpäin kärkiparille ja selustaan. Kaistoja ei käytetä. Kentän leveyttä ei käytetä. Ylivoimia pallon lähelle  ei luoda. Siitä juontuu samanlaisia ongelmia kuin SJK:lla, eli kontrollin puutetta, pakan leviämistä. Sellaisia pystysuunnan futiksen perusongelmia. Silloin on vaara, että kakkospallot hävitään, ja tulee näitä klassisia "henkilökohtaisia virheitä" kun pelaajat ovat liian isoilla alueilla. Niitähän Kuqi jo manasikin pelin jälkeen.

Sinänsä pelissä oli mielenkiintoista, että vastakkain oli ehkä 2000-luvun edistyksellisimpien pelikulttuurien jätökset. Eli seurat, joissa on aika taitavasti onnistuttu tuhoamaan se evoluutio, ne innovaatiot ja se kehitys, joka edellisten pitkäaikaisten valmentajien toimesta oli saatu aikaan. Oli myös hämmentävää pohtia, mihin suuntaan tämän kauden Veikkausliiga suomalaista pelikulttuuria vie. Onko tämä karvalakkiin puettu 4-4-2 ja pystysuunnan futis ilman ajatusta minkäänlaisista ylivoimien luonneista, eli pelitavan perustasosta, se Veikkausliigan suunta? Jos on, tulee jalkapalloanalyytikolle raskas kausi. Näiden asioiden takia olo oli peliä seuratessa vähän surullinenkin.