Jukka, Valioliigan siirtoikkunan viimeinen päivä on historiaa. Kuka voitti, kuka hävisi?
Siirtoikkunan viimeisen päivän merkittävin peluri oli Tottenham, joka osti Hugo Llorisin ja Clint Dempeseyn jo aiemmin viikolla ostetun Moussa Dembelen lisäksi. Vaikka Dembele onkin loistohankinta ja Llorisin siirto tulee tarpeeseen, niin kaiken kaikkiaan Tottenhamin toiminta kesän siirtoikkunan aikana oli erikoista. Ensin Spurs kanitti Luka Modricin siirtoa kaksi kuukautta, minkä vuoksi se ei itse päässyt etenemään täydellä kaasulla omissa hankinoissaan. Ja sitten kun Modric myytiin, aika loppui yksinkertaisesti lyhyeen. Tottenham yritti ostaa vielä viimeisenä päivänä Joao Moutinhon ja pääsi Porton kanssa sopimukseen portugalilaisen hinnasta, mutta Tottenham ja Moutinho eivät päässeet muutamassa tunnissa yhteisymmärrykseen henkilökohtaisista ehdoista. Ja sitten oltiinkin siinä tilanteessa, että luukut lyötiin kiinni ja Tottenhamille jäi luu käteen. Dempsey on toki hyvä hyökkääjä, mutta hän oli Tottenhamilta paniikkiosto, joka realisoitui vasta sen jälkeen, kun Tottenhamin muut hyökkäysuunnan ostosuunnitelmat kaatuivat yksi toisensa jälkeen. Myös Rafael van der Vaartin päästäminen HSV:hen oli hätäinen ratkaisu. Tottenhamin oli pakko ratkaista van der Vaartin kauppa ennen kuin sen muista hankinnoista - lähinnä Moutinhosta - oli varmuutta, sillä Saksan siirtoikkuna meni kiinni aiemmin illalla. Olisi mielenkiintoista tietää, olisiko van der Vaartia myyty, jos The Lanella olisi tiedetty, ettei Moutinhoa saada. Tuskin. Nyt The Lanella munittiin ja raskaasti.
Myös Manchester City oli yllättävän aktiivinen viimeisenä päivänä. Mistä se kertoo?
Ei mistään suuremmasta. Kun Nigel De Jong lähti, Cityn oli nopeasti hankittava hänen tilalleen paikkaaja. Javi Garcia on toki kovan luokan pelaaja, mutta hän utskin saa Cityssa 16 miljoonan punnan siirtosummastaan huolimatta suuren suurta roolia. Itse asiassa jo paikka avauksessa on kovan työn takana. Maicon on myös enemmän hankinta lisätä leveyttä kuin joukkueen tasoa. Sama pätee Scott Sinclairiin. Richard Wrightista en sano mitään, koska samoille vitseille ei jaksaa nauraa loputtomasti.
Arsenalin kannattajat tuntuivat olevan varsin raivoissaan, kun Arsenal ei vastoin odotuksia ostanutkaan Alex Songin paikkaajaa. Oliko se yllätys?
Oli se siinä mielessä, että Arsene Wenger ilmoitti tavoittelevansa vielä 1-2 uutta pelaajaa siirtoikkunan viimeisellä viikolla. En kuitenkaan dramatisoisi liikaa sitä, ettei Arsenal ostanut Songin korvaajaa, sillä Wengerin laskuopissa keskikentän kolme keskimmäistä paikkaa menevät hänen ideaalisessa kokoonpanossaan Mikel Artetalle, Jack Wilsherelle ja Santi Cazorlalle. On satavarmaa, ettei Wenger etsinyt enää siirtomarkkinoilta kenellekään heistä korvaajaa, vaan varmistusta loukkaantumisten varalle ja hieman erilaista taktista optiota. Myös Songin paikka olisi ollut penkillä, jos ja kun Wilshere kuntoutuu pitkästä loukkaantumisestaan. Tässä mielessä Arsenal otti pikemminkin riskin, sillä Wilshere on ollut sivussa jo yli vuoden ja Arteta on myös loukkaantumisherkkä. Kuka heidät korvaa? Siihen kysymykseen Arsenal olisi voinut löytää siirtoikkunan aikan paremman vastauksen kuin mitä sillä nyt on käytössään.
Entä muut siirtoikkunan viimeisen päivän siirrot?
Muista siirroista merkittävin oli Dimitar Berbatovin siirtyminen Fulhamiin. Harmi vain, että Fulham joutui myymään Moussa Dembelen ja Clitn Dempseyn. Jos Fulham olisi saanut pidettyä Dembelen, se olisi ollut kauden potentiaalinen suuryllättäjä. Toki sillä on nytkin sauma kympin sakkiin, mutta ei sitä ylemmäksi. Muuten siirtoikkunan viimeinen ja viimeiset päivät eivät tarjonneet niin suuren suurta dramatiikkaa tai muuttaneet voimasuhteita. Manchester City ja Manchester United jyrääävät kärjessä, Tottenham olisi voinut nousta Arsenalin ja Chelsean kanssa samaan painoluokkaan, mutta nyt se ei sitä vielä ole. Hännillä Wigan oli viimeisen viikonm suurin häviäjä, West Hamin suurin voittaja. Andy Carroll ja Youssi Benayon olivat molemmat loistovetoja Ironsilta ja nostavat itälontoolaisten osaketta tuntuvasti.
