Getty Images
Lisää aiheesta
- Avainsanat
- Arsene Wenger, Jukka Rönkä
- Joukkueet
- Arsenal , Manchester United
Jukka, Manchester United murskasi Arsenalin Lontoossa 3-1. Joko Arsenalin mestaruushaaveet voidaan haudata?
Houkutus olisi suuri, mutta hautajaisten aika ei ole vielä. Arsenal kohtaa ensi sunnuntaina vieraskentällä Chelsean ja jos Arsenal voittaisi sen ottelun, tunnelmat muuttuisivat kertaheitolla ja Arsenal olisi edelleen mukana mestaruustaistelussa. Se on tietenkin eri asia, miten todennäköistä Arsenalin voitto The Bridgella on. Viime kaudella Arsenal voitti vastaavan ottelun 2-1, enkä pidän täysin mahdottomana nytkään sitä, etteikö Arsenal voisi venyä jopa voittoon asti. Vaikka jätänkin Arsenalille vielä takaportin auki, se ei poista sitä, etteikö Arsenalilla ja etenkin Arsene Wengerillä ole edessään vakava itsetutkiskelun paikka. Yksi kotitappio muille kärkiseuroille voi olla sattuma, mutta Arsenal on sunnuntaisen 1-3 Man United -tappion lisäksi hävinnyt kotonaan marraskuussa Chelsealle 0-3 ja viime keväänä se hävisi Chelsealle liigassa 1-4 ja Man Unitedille Mestarien liigassa 1-3. Neljä ottelua, neljä tappiota´ja maaliero 4-13. Joku voisi sanoa, että tylyjä lukemia.
Mitä johtopäätöksiä noista tuloksista pitäisi sitten vetää?
Kyllähän niiden lukujen viesti on kiistaton, että Arsenalin rajat tulevat selvästi vastaan kaikista kovimpia joukkueita vastaan. Vielä viime kaudella Arsenal kompuroi itseään heikompia vastaan, mutta tällä kaudella se on selättänyt rupulijengit riittävät kovilla prosenteilla. Itse asiassa Arsenalin pienen pieni mestaruustaistelussa pysymisen sauma piilee juuri siinä, että jos se voittaisi sunnuntaina Chelsean vieraissa ja heti sen perään keskiviikkona Liverpoolin kotonaan, sillä ei olisi enää yhtään ottelua perinteisiä neljää suurta vastaan. Ja jos se pystyisi klaaraamaan rupulit samalla tahdilla kuin tähän mennessä, Arsenal olisi väistämättä hajulla kauden loppuun saakka. Mutta se edellyttää ehdottomasti Chelsean voittamista ja siinä on Arsenalille tekemistä aivan riittämiin.
Miksi Arsenalin rajat tulevat sitten vastaan kaikista kovimpia joukkueita vastaan?
Kysymys on pienistä marginaaleista, jotka pitkässä juoksussa kääntyvät Arsenalille tappiollisiksi, kun vastaan tulee riittävän hyvä joukkue. Stoket ja Boltonit eivät pysty näitä marginaaleja mittaamaan ulos, mutta Chelsea ja Manchester United pystyvät. Näistä marginaaleista osa liittyy materiaaliin ja osa Arsenalin pelitapaan. Materiaalissa olevista marginaaleista tärkeimmät ovat huippuluokan maalivahdin ja huippuluokan otteluiden ratkaisijan puuttuminen. Arsenalin sunnuntaista tappiota ei voi panna yksin Manuel Almunian piikkiin, mutta kyllähän fakta on, että Arsenalilla ei ole maalivahtia, vaan maalivahdin irvikuva. Sama pätee otteluiden ratkaisijoihin. Andrei Arshavin on edelleen maaginen taituri pallon kanssa, mutta kyllähän Wengerin on pakko alkaa kohta kysyä, onko Arshavin ratkaisu mihinkään ongelmaan? Tai Eduardo? Täysin tarpeeton mies. Ja mennään eteenpäin: Mitä on tapahtunut Theo Walcottille? Mitä on tapahtunut Bacary Sagnalle? Mitä on tapahtunut jopa Gael Clichylle? Walcott on taantunut kahden vuoden takaisesta tasostaan jättiläismäisen harppauksen, samoin Sagna, ja sunnuntaina Clichy oli ensimmäinen puoliajan pihalla kuin lumikukko Nanin käsittelyssä.
Mikä sitten selittää Walcottin, Sagnan ja muiden pelaajien hyytymisen?
Tähän kysymykseen vastaaminen vaatii neljä sivua, mutta vastaan lyhyesti esittämällä kysymyksen: Onko Arsene Wenger valmentaja, joka oikeasti pystyy kehittämään pelaajia, vai perustuuko pelaajien kehittyminen Wengerin alaisuudessa siihen, että Wengerin pitkälle ohjeistettu pelitapa helpottaa heidän pelaamistaan niin paljon, että keskiverto pelaajakin näyttää Arsenalissa huippupelaajalta? Lupaan palata tähän asiaan tarkemmin Urheilulehdessä, mutta minun väitteeni on, että Wengerin maine pelaajien kehittäjänä on illuusiota. Jos hän olisi oikeasti pystynyt kehittämään vaikkapa Alexander Hlebiä tai Mathieu Flaminia, niin miksi he eivät enää ole huippupelaajia.
Sanoit myös, että jotkut marginaalit liittyvät Arsenalin pelitapaan. Miten?
Wengeriä on toki pakko ihailla hänen innokkuudestaan hyökätä, mutta tässäkin suhteessa Wenger voisi kyllä katsoa peiliin. Manchester Unitedin toinen ja kolmas maali olivat loistavia vastaiskumaaleja, mutta kysymys kuuluu, miksi molemmissa maaleissa Unitedin pelaajat saivat vapaasti juosta Arsenalin puolustuksen läpi ja halki? Siksikö, että niin vain joskus käy vai siksikö, että molemmissa maaleissa toppari William Gallas oli noussut hengenvaarrallisesti ylös ratkaisemaan ottelua eikä kukaan ´varmistanut hänen selustaansa pallonmenestyksen varalta. Sama juttu taas. Portsmouth ja Hull eivät välttämättä pysty rokottamaan tuollaisista virheitä, mutta Manchester United pystyy. Niin se pystyi jo viime vuonna ja niin se pystyy näköjään tänäkin vuonna.
- Lex Hollo: Voi Jesus!MTV3
- Porttila: Urheilijoita vai kisaturisteja?MTV3
- Barcelona pimeni kuin Helsinki vuonna 2005 - katso kuvat!MTV3
- Kangas: Kova harjoitusjakso teki hyvää PitkämäelleYle
- Europa League: MYPA:lle kunniakas tappio, Interille karmea selkäsaunaMTV3
- Honkaa nöyryyttäneellä Bangorilla maalirikas Madeiran-reissuMTV3
- Fulham vahvisti Mark Hughesin uudeksi päävalmentajakseenSportti
- Perjantain etapin avaa "maailman hienoin paikka"MTV3
- Näin kärkikuskit kommentoivat "mustan hevosen" nousua ykköseksiMTV3
- Hyvinkään Tahko parempi Kiteen PalloaSportti
- Ennätyshelteen uhri: ”Nyt lyödään kovaa”
- Raju ukkonen tulee
- Poliisilla sakkorysä Neste Rallissa: 20 kilpailijaa narahti
- Helle-ennätys paukkui Venäjälläkin
- 37 astetta meni rikki!
- Kaksi vauvaa kuoli oudosti nukkuvien vanhempiensa väliin
- Helle-ennätystä seuraa ukkonen
- Suomalaissotilas tyri teltassa - kuusinumeroinen lasku
- Venäjältä hirveä haju: ”Suomen annettava heti nootti”
- Mies löytyi kuolleena pellettisiilosta - ei rikosta










Kommentit (35)
Kirjoita kommentti
Kirjoita vastaus