Tässä ovat Veikkausliigan yliarvostetuimmat pelaajat

1. Jonatan Johansson, TPS

Maajoukkuepelaaja on vielä 34-vuotiaanakin Veikkausliigaan laadukas pelimies. On silti totaalisen väärin ajatella, että turkulaiskasvatin paluu tekee TPS:stä mitali- saati mestariehdokkaan. Oikeassa roolissa Johansson on ehdottomasti hyvä lisä turkulaisseuraan, mutta suurin dilemma onkin pelipaikkakysymys. Turkulaisseuran laitapelaajat, Mika Ääritalo ja Mikko Manninen, tuntevat joukkueen pelitavan jo kuin omat taskunsa, ja ovat Johanssonia aavistuksen verran osaavampia 1-1 tilanteissa, joten muutoksien tekeminen laitureiden suhteen voisi olla riskialtista. Lisäksi riveistä löytyy vielä lahjakas U-21 laituri Jani Virtanen, joka on valmis tositoimiin. Johanssonin onnistumisen määritteleekin pitkälti se, muokkaako Marko Rajamäki TPS:n ryhmitystä esimerkiksi 4-4-2 malliin, jolloin Johansson esiintyisi Babatunde Wusun kärkiparina; näin hän voisi nigerialaisen tukemana puhkoa vastustajien puolustuslinjoja nopeutensa turvin. Siinä roolissa paluumuuttaja tuskin epäonnistuisi.

2.  Jarno Parikka, HJK

Parikka sai viime kaudella klubi-hyökkääjistä eniten peliaikaa, mutta kausi oli pelaajalle henkilökohtaisesti vaisu. 24 ottelussa syntyi vain 3 maalia – se on käsittämättömän surkea lukumäärä mestarijoukkueen kärkipelaajalle. Parikka oli myös U-21 maajoukkueen mukana Ruotsin EM-kisoissa, mutta turnaus oli pelaajalle iso pettymys.  Hänestä on odotettu kasvavan seuraava klubilainen huippuhyökkääjä, mutta rahkeet tuskin riittävät Euroopan kentille asti. Nöyränä ja hyvänä joukkuepelaajana tunnetun toisen polven futaajan on vahvistettava fysiikkaansa ja parannettava nopeusominaisuuksiaan huomattavasti, jotta kehityskäyrä voisi osoittaa jatkossa ylöspäin. Hyökkääjältä puuttuu vahva erityisominaisuus, jonka avulla hän voisi tuoda selkeää lisäarvoa joukkueensa hyökkäyspeliin. Kaksi vuotta nuorempi Akseli Pelvas on kiilannut jo marssijärjestyksessä talven aikana ohitse, ja onkin kiinnostavaa nähdä onnistuuko loukkaantuneiden kirjoissa toistaiseksi oleva Parikka taistelemaan kauden aikana paikkansa takaisin aurinkoon.

3.  Christian Sund, JJK

Suomenruotsalainen hankittiin JJK:n pelilliseksi kapellimestariksi ja kapteeniksi, mutta lopputulos oli jotain ihan muuta. Keskikenttämiehen peliesitykset ailahtelivat jatkuvasti ja turhautuminen paistoi kasvoilta. Sundille tuleva kausi on monella tapaa ratkaiseva: sopimus keskisuomalaisten kanssa loppuu kauden päätteeksi, joten jatkosopimus jää haaveeksi, jos roimaa tasonnostoa ei tapahdu. Myös päävalmentaja Kari Martonen on tiukan paikan edessä tulevalla kaudella; onko hänellä uskallusta siirtää Sund penkille nuorempien Patrick Poutiaisen, Jukka-Pekka Tuomasen tai Matti Lähitien tieltä, jos kokeneen kiertolaisen panos ei ole riittävä? Syytä ainakin olisi.

4. John Weckström, FC Honka

Tekee muutaman fantastisen maalin joka kausi erinomaisen potkutekniikkansa turvin, mutta mikä hänen pelillinen antinsa joukkueen hyväksi lopulta kokonaisuudessaan on? Weckström on erittäin taitava pelaaja, mutta hänellä on ollut suuria vaikeuksia löytää vahvuuksilleen sopivaa roolia Hongasta. Ajoittain on näyttänyt siltä, että pehmeys on suurin syy, miksi läpimurto liigan profiilipelaajien kategoriaan on jäänyt suorittamatta. Weckström ei ole riittävän nopea puhtaaksi laitapelaajaksi eivätkä puutteellinen tilannekovuus ja kaksinkamppailuvoima tue pelaamista keskikentän keskustassa. Ensi kaudella tehottoman taiturin rooli FC Hongassa uhkaa kutistua huomattavasti aiempaa pienemmäksi. Voisiko maisemanvaihdos piristää ja tuoda uutta kipinää Weckströmin uralle?

5. Chris Cleaver, TPS

TPS:n kokenut keskikenttäpelaaja sai mukavasti vastuuta Pasi Rautiaisen alaisuudessa, ja sama tahti vaikuttaa jatkuvan myös Marko Rajamäen aikakaudella. 31-vuotiaan britin vauhti on kuitenkin hidastunut ja etenkin pallollisessa pelaamisessa on runsaasti parantamisen varaa. Cleaverilla ja Toni Kolehmaisella on suuri vastuu turkulaisseuran pelinrakentelun suhteen ja voi olla, että kakkupala koituu lopulta liian suureksi haukattavaksi. Cleaverin vahvuudet ovat ehdottomasti puolustuspelaamisessa ja kovuudessa, jonka ansiosta hän on edelleen pelätty kovanaama, jota vastaan pelaaminen on kaukana nautinnosta. Viime kauden lopulla englantilainen osoitti myös monipuolisuuttaan siirtymällä hoitamaan laitapuolustajan tonttia, kun Jussi Kujala siirtyi Tampere Unitedista TPS:ään. Monipuolisuutensa ansiosta hän on edelleen käyttökelpoinen rotaatiopelaaja, mutta ei nykykunnossaan ansaitse säännöllistä avauskokoonpanon paikkaa turkulaismiehistössä.