Valikko

Tilaa lehti

SJK-tähden seikkailu Saksassa alkaa - "Mitä tämä tekee persoonalleni?"

Gert Remmel 13.1.2017 16:22
SJK-tähden seikkailu Saksassa alkaa - "Mitä tämä tekee persoonalleni?"

© All Over Press

Kuten Urheilulehti viime marraskuussa jo uutisoi, Suomen mestaruuden ja Suomen cupin SJK:n riveissä voittanut Henri Aalto on tehnyt sopimuksen Saksan Regional-liigassa pelaavan Oldenburgin kanssa.

Henri Aalto, olet solminut tänään virallisen sopimuksen Oldenburgin kanssa. Mitä tiedät ylipäänsä kyseisestä sarjasta ja sinun uudesta työnantajastasi seurana?

 

VfB Oldenburg on vanha, perinteikäs seura. Se on perustettu 1897, eli seura on vanhempi kuin Suomen valtio. Korkeimmillaan VfB on edustanut 2. bundesliigaa, mutta juuttunut vuosiksi 4. tasolle, Regional-liigaan. Seuralla on vahva fanipohja muodostaen tietynlaisen perhehenkisen yhteisön. Mainintana tästä, ensimmäisenä päivänäni seuran työntekijä kertoi intohimon pilke silmäkulmassaan, kuinka fanit auttavat talkooperiaatteella mm. seuran tilojen puutarhanhoidossa ja tapahtumien järjestelyssä. Lisäksi osapuolilla on hyvin avoin vuorovaikutussuhde. Tunnepuolella yhteisöllisyys ulottuu ilmeisen syvälle heissä, jotka ovat osana kollektiivia. Itse Regional-liiga jakautuu viiteen osaan, maantieteellisin perustein. Oldenburg pelaa pohjois-lohkossa. Huomattavia seuroja, joiden reservijoukkueita on lohkossamme edustettuna, ovat esimerkiksi Wolfsburg, HSV ja Hannover. Tällä hetkellä sarjaa johtaa Meppen, VfB:n paikallisvastustaja. Seurojen välisissä derbyissä stadionit ovat loppuunmyydyt ja fanitappeluita ilmenee. 

 

Miten vertaisit Suomen Veikkausliigan tasoa yleisesti Oldenburgin tasoon oltuasi paikan päällä vasta lyhyen aikaa? 

 

Muutaman päivän otannalla olisi epämielekästä, jopa vaarallista tehdä liian radikaaleja vertauksia. Ainoana nopeana arviona, uskoisin tiettyjen VfB:n pelaajien olevan selkeitä vahvistuksia Veikkausliigaan, sekä vastaavasti joidenkin Veikkausliigapelaajien olevan vahvistuksia VfB:lle. Muutamia yleisempiä huomioita on perustellumpaa esitellä. VfB:n joukkue on nuori, Regional-liigalle tyypillisesti. Muutama kovemmissakin sarjoissa pelannut yksilö on erottunut selvästi edukseen, kokonaisuutena taso tuntuu hieman vaihtelevan. Pelaajilla on unelmana täysiammattilaisuus. Pelaajat ovat tunnollisia, mutta eivät tekemiseltään vielä huippuammattilaisen tasolla. Konkreettisia havaintoja: aktivointihuone on lähes tyhjillään ennen ja jälkeen harjoitusten, väsyneinä monien keskittymisen voi aistia herpaantuvan. Kuitenkin harjoituksissa pelaajat antavat kaikkensa, tekevät kovasti töitä, huutavat, taklaavat hyvin aggressiivisesti, vaativat ja elävät tunteella. Harjoituksiin ei niinkään tulla ”treenaamaan”, vaan tappelemaan pelipaikasta. Lapsellista kiukuttelua ei ole ilmennyt. Valmentajia kunnioitetaan erittäin kuuliaisesti. Kaikki pelaajat sekä taustat on käteltävä päivittäin. Valtaosin pelaajat ovat urheilullisia, tammikuun pre-seasonilla tapahtumia on viikoittain 10-12, koko kuukauden aikana vapaapäiviä on yhteensä kolme. Voima – ja fysiikkaharjoittelu tehdään pitkälti toiminnallisesti futiksen yhteydessä.

Detaljikeskeistä täsmävalmennusta en ole vielä juurikaan kohdannut. Taktinen paneutuminen on hieman löyhemmällä pohjalla kuin korkeaan intensiteettiin panostaminen. Eräänlainen taktinen aspekti tosin sekin, jopa vahva sellainen. Taktisia tekijöitä ei ole tosin mitenkään laiminlyöty, ne käsitellään vain hieman yleisluontoisemmin kuin mihin esim. Lehkosuon ja Valakarin alaisuudessa olen tottunut. Treeneissä itse harjoitteet ovat luonteeltaan melko simppeleitä, mutta eivät suinkaan sisällöttömiä. Kiitettävän paljon syöttöpainotteisia, pelinomaisia harjoitteita, mm. erilaisin pelimuodoin toteutettuina, korkealla intensiteetillä.

Organisaatiopuolella toimistoväki on jättänyt itsestään pääosin ammattimaisen kuvan. Toimistossa on useita työntekijöitä, ei ainoastaan yhtä tai kahta yleismiestä hoitamassa kaikkia juoksevia asioita. Moni heistä ilmoittautui seuran faneiksi, mutta enemmistöllä on vankka työkokemus ja ammattitaito tehtäviensä mukaisesti. Ajoittain joidenkin paperiasioiden hoitamisessa on tosin ilmennyt luvattomankin pitkää viivettä, mutta esimerkiksi palkat maksetaan aina täsmällisesti ajallaan. Olosuhteet yleisesti eivät ole prameat, mutta ehdottoman kattavat ja laadukkaat.

Mitkä ovat seuran ja sinun henkilökohtaiset tavoitteet loppukaudelle? 

 

Seuran tavoite on nousta 3. Bundesliigaan tulevalla kaudella. Joukkuetta rakennetaan sitä kohden. Käytännössä kaikkien pelaajien sekä päävalmentajan sopimukset ovat voimassa vielä 1,5 vuotta. Mikäli nousua ei tule, on seuralla perusteellinen uudelleenarviointi edessään. Reilu vuosi sitten VfB vaihtoi päävalmentajaa ja urheilutoimenjohtajaa, sitä myötä menneenä kesänä noin viisitoista pelaajaa. Joukkue on nyt erään arvion mukaan yksilötaidoltaan aavistuksen edellistä heikompi, mutta työmoraaliltaan ja luonteeltaan määrätietoisempi ja säntillisempi. Urheilutoimenjohtajan sanoin seura ei hae ainoastaan hyviä pelaajia, vaan tervepäisiä ihmisiä. Sellainen yleisilme ryhmästä onkin ollut aistittavissa. Nöyrällä joukkueella, sekä organisaatiotoiminnan huolellisella, maltillisella kehittämisellä VfB pyrkii rakentamaan kestävän pohjan, jonka turvin nousta ylemmälle sarjatasolle, ja jatkaa toimintaa astetta ammattimaisempana seurana.

 

Oma tavoitteeni on ensin sopeutua saumattomasti osaksi VfB:tä, sekä oppia Saksan kieli sujuvasti. Kielitaito on ensiarvoista paikalliseen elämään adaptoitumisessa, ympäristön ja ihmisten ymmärtämisessä. Ilman sitä kokemus jäisi keskeisellä tavalla vajaaksi, etäiseksi. Tavoitteeni on totuttautua niin joukkueen kuin sarjan pelitapaan ja toimintakulttuuriin, sekä vakiinnuttaa paikkani avauksessa. Kokeneempana pelaajana päämääräni on ottaa terveellä tavalla johtava asema itselleni, sekä pelillisesti että henkisesti, ja olla kaiken jo nauttimani luottamuksen arvoinen. Niiden myötä pyrin tuomaan lisäarvoa koko seuralle. Isossa kuvassa koko puolitoistavuotisen sopimuskauteni eräs olennainen päämäärä on selvittää, millaista on pelata ammattilaisena ulkomailla, sekä kuinka paljon sitä todellisuudessa haluan. Vai haluanko jotain muuta? Minulla on ollut muutaman vuoden lähes pakkomielteinen pyrkimys kokea ammattialisuus ulkomailla – niin jalkapallon kuin koko elämän vuoksi. Seuraavaksi annan tulevaisuuden tapahtumien hahmottua luontevasti painollaan. Jos koen ammattijalkapalloilun itselleni (yhä) ihanteelliseksi elämäntavaksi, haluan ehdottomasti tehdä seuraavan sopimukseni kovempaan sarjaan. Saksaan tai muualle Eurooppaan. Onnistumalla se on myös mahdollista – iso futismaa Euroopan sydämessä tarkoittaa eksponentiaalisesti parempia edellytyksiä tulla huomatuksi. Havainnollistuksena: viimeisen viiden vuoden aikana VfB:stä on lähtenyt jopa 25 pelaajaa korkeampiin sarjoihin. Iso kiitos myös joukkuekaverini Antti Mäkijärvelle siirron edesauttamisesta!

Nousu Oldenburgin kanssa olisi luonnollisesti upea kokemus ja saavutus. Lyhyellä otannalla en näe mitään syytä miksi en siinä tapauksessa haluaisi jatkaa seurassa. Ensikosketus on ollut kauttaaltaan positiivinen, ja kaupunki vaikuttaa kerrassaan ihastuttavalta.

On kiehtovaa nähdä, mitä pelaaminen ulkomailla tekee persoonalleni. Muutunko pelaajana, ihmisenä? Mitkä piirteet minussa vahvistuvat, mitkä hälvenevät? Herääkö uusia puolia eloon? Kasvanko haasteen myötä ihmisenä vai kutistunko, kalpenenko? Mihin aikani täällä tulee johtamaan? Tapahtuuko edes mitään merkittävää muutosta? Vaikka kulttuurisesti en olekaan suunnattoman sokin äärellä, suhtaudun tilanteeseen nöyrästi. Kiehtovia hetkiä elämässä. Edeltävänkaltaiset kysymykset motivoivat minua suuresti siirtoni taustalla, ei ainoastaan itse ulkomailla pelaaminen. Potentiaalini tarkastelu ja ulosmittaaminen kokonaisuudessaan ihmisenä viehättää kovasti, luonnollisesti se kulkee myös käsi kädessä pelaaja-minäni kanssa. Uteliaisuuden vallassa odotan kaikkea tulevaa.