Odotetusta EM-finaalista kaikkien aikojen nyljentä – ”Italialta ruma pohjanoteeraus”

Toimitus 2.7.2012 00:49
Odotetusta EM-finaalista kaikkien aikojen nyljentä – ”Italialta ruma pohjanoteeraus”

Pyhä Iker. (Getty Images)

Espanja naulasi Italian maanrakoon EM-finaalissa. Urheilulehden jalkapalloanalyytikko Gert Remmel näkee tuloksen vain pienten seikkojen seurauksena.

Gert, Espanja otti kolmannen arvoturnausmestaruuden putkeen. Miksi?

Yksinkertaista: Espanja ei raiskaa pelin lainalaisuuksia eikä logiikkaa. Espanja pelaa jalkapalloa juuri siten kuin sitä pitääkin pelata. Espanjan pelaajat ratkaisevat kentällä ongelmia eivätkä kierrä niitä tai juokse niitä pakoon. EM-turnaus oli tämän kesän osalta peruspelaamisen riemuvoitto, ja Espanja oli lipunkantaja tällä saralla, kuten tähänkin saakka.

Ei ihmeitä, ei temppuja, vaan jalkapalloa. Katsokaa nyt vaikkapa Andres Iniestan pelaamista: Löytää tilan, ei pakota peliä, täyttää tilaa, pyrkii ottamaan pallon haltuun positiiviseen peliasentoon oikeaan rytmiin. Nämä ovat pieniä asioita, mutta kun tätä peliä toteuttaa 11 pelaajaa samaan aikaan, saadaan aikaan Espanja-niminen dynastia.

Espanja kaatoi Italian lopulta lukemin 4-0. Mikä ratkaisi eniten?

Chiellinin ja Mottan loukkaantumiset olivat ankara takaisku, mutta nekin olivat vain piste iin päälle. Kyllähän Espanjan puolustuslinja voitti tämän pelin ensimmäisellä puoliajalla. Italian puolustuslinja antoi ensimmäisellä puoliajalla kaksi(!) ilmaista maalia, kun taas Espanjan linja oli Sergio Ramosin johdolla itse varmuus.

Espanjan linja reagoi kollektiivisesti kaikkiin Italian pallollisiin liikkeisiin. Italia otti kiitettävän määrän riistoja, mutta potki palloa pitkin kenttää sen jälkeen kuin suuremmankin hädän edessä. Espanjalla oli kenttäkontrolli hallussaan, eikä mihinkään kiire. Espanja oli kokonaisuutena tasapainossa, Italia ei.

Se, että toinen joukkue iskee neljä maalia, on vain seuraus. Mikäli katsoo vain puhtaasti tulosta, tämä on häpeällistä jalkapallon kannalta, mutta nyt pitääkin nähdä asetelman yli ja ohi. Mutta olihan tämä kuitenkin Italian osalta ruma pohjanoteeraus – sitä tosiasiaa on mahdotonta kiertää.

Vicente del Bosque on melkoinen velho. Jälleen mestaruus. Saako hän riittävästi palstatilaa?

Ei saa. Ja maailman onnellisin ihminen tämän asian johdosta on itse del Bosque. Tämä antaa päävalmentajalle tilaa tehdä tiettyjä linjauksia ilman populismin tai mediapaineen uhkaa. Hän saa toimia monessakin mielessä rauhassa. Voittojen hetkellä kunnia menee pelaajille, mutta tie kulkee heikoilla hetkillä toiseenkin suuntaan.

Jalkapallovalmentajat ovat jostain syystä nykyään supertähtiä. Joku mainostaa kännyköitä, toinen muotikenkiä, kolmas pukuja. Del Bosque mainostaa sianlihaa. Kinkkuja. Tämä kertonee kaiken oleellisen hänen asenteestaan. Hän on voittaja. Hän keskittyy jalkapalloon, ja tuloksen voi lukea taululta.

Miten arvioit koko EM-turnausta kokonaisuutena?

Loistokisat! Otteluiden pelillinen perustaso oli todella korkealla. Yksilöiden perustaso on korkeammalla kuin koskaan. Tähtipelaajatkin astuivat lopulta esiin sillä tasolla kuin heiltä odottaa sopii.

Erottava tekijä on kuitenkin se, että peliä ei pelata tähtipelaajien kautta, vaan starat pelaavat joukkueen kautta. Tämä on tervetullut tekijä jalkapalloon. Kisoista jäi lopulta todella positiivinen maku suuhun. Ja oikea joukkue voitti – siitä ei ole kahta sanaa.

Lisää aiheesta