Kuka on EM-futiksen positiivisin yllättäjä? – ”Jari Litmanen, tietenkin!”

Toimitus 1.7.2012 15:28
Kuka on EM-futiksen positiivisin yllättäjä? – ”Jari Litmanen, tietenkin!”

Tartu tähän käteen. Nousemme tästä yhdessä. (Getty Images)

Jalkapallon EM-lopputurnaus huipentuu finaaliin sunnuntai-iltana. Urheilulehden Esko Seppänen omistaa nimikkokolumninsa muistoille paremmuudesta.

Viimeistä kisapäivää viedään. Mennään suoraan asiaan, ettei ES-kaudenpäätöskolumnin mitta karkaa takalaittomaksi.

Voit toki olla jo nyt varma, että joudut käymään jääkaapilla vähintään kerran, mikäli aiot lukea tämän loppuun.

Olen nauttinut futiksen EM-kisoista sydämeni pohjasta. Voin sanoa käsi Urheilulehden päällä, että olen nähnyt suorana lähetyksenä jokaisen sekunnin turnauksen otteluista. 30 x 90 minuuttia + jatkoajat päälle. Noin 46 tuntia tehokasta jalkapalloa suoraan tuubiin. Vaihtaisinko hetkeäkään pois? Älkää viitsikö. En tietenkään.

Olen myös lyönyt vetoa jokaiseen matsiin, kuten ennen turnausta lupasin. Vaihtaisinko betsiäkään pois? Nooooooh, ehkä. (Valehtelin. En tietenkään. Kerron lopullisen EM-kisatulokseni Twitterissä Espanja–Italia-finaalin jälkeen, mikäli moinen %-hössötys jotakin teistä kiinnostaa.)

Yhtä kaikki, hienon EM-turnauksen päätöspäivä ansaitsee vähemmän hienon TOP10-listansa. Listan lopullinen järjestys on mietitty tarkasti.

Rankingin toimijoiden tulee olla jollain tasolla mukana EM-jalkapallossa.

***

1. Jari Litmasen liituraitahuppariviitta

Kun muistelee Juhani Tammisen ohiammuttua Don Cherry -halpakopiopukeutumista lätkän MM-kisoista, oli elävä jalkapallolegendamme raikas tuulahdus Ylen futiskattaukseen.

Melko harvalla meistä on varaa tepastella miljoonan katsojan eteen kuninkaanviitassa. Listaan nimet nopeasti ylös: 1. Jari Litmanen 2. (poissa). 3. (muita ei ole)

Litmanen on ansainnut koskemattoman asemansa tässä urheilumaassa. Hän on tehnyt sen jaloillaan, ei suullaan. Mutta on ollut hienoa seurata kevään mittaan, miten Litmanen on oppinut argumentoimaan ja perustelemaan näkökantojaan yhä paremmin. Hän ei ole (tietenkään) vielä lähelläkään Juha Reinin ja Erkka V. Lehtolan kommentointi- ja reagointitasoa, mutta Litmanen tuli tälle alalle pysyäkseen. Hän ei ole vielä studion kuningas, mutta matkalla sitäkin jakkaraa kohden.

En kuitenkaan malta olla kysymättä seuraavaa asiaa: Olin 90-luvun puolessa välissä yhtä lahjakas urheilija sekä jalkapallossa että jääkiekossa – kummassakin ikäluokkani kansallista kärkeä. Miksi valitsin lajeista jälkimmäisen? Jalkapallon lippulaiva oli Jari Litmanen ja jääkiekon Teemu Selänne. Vastaan tähän kysymykseen tarkan selvityksen kautta Urheilulehdessä syksymmällä. Tämä on nimittäin merkittävä aihe. En ole ainoa lapsiurheilija, joka hyppäsi lamavuosien jälkeen jostain syystä jääkiekon kelkkaan. Ja vasta nyt näen nämä syyt kristallinkirkkaina.

Litmanen oli näiden EM-kisojen positiivinen yllättäjä. En odottanut häneltä käytännössä mitään, sillä hän on pitänyt suutaan supussa noin 40 vuoden ajan putkeen. Mutta nyt Litmanen puhuu yhä vahvemmin selkäytimestään. Ja sitä tuskin tarvitsee mainita erikseen, että hän tietää jalkapallosta enemmän kuin minä tai sinä. Olit sitten kuka tahansa.

Ehkäpä Litmanen saapuu Ylen MM-studioon tässä kostyymissa kahden vuoden kuluttua: http://twitpic.com/9lzshw

(Kaavailin ko. asua Tamille muutamaa kuukautta aiemmin, mutta kruunu siirtyy näyttöjen mukaan tälläkin alalla.)

***

2. Mario Balotellin kuvankäsittelysirkus

”No niin, nyt se otti paitansa pois ja tuijottaa eteenpäin. Kuvankäsittelijät, olkaa hyvä.”

Sanoin kiukkuälähdykseni keskeltä tämän lauseen, kun Balotelli vei Italian 2–0-johtoasemaan Saksaa vastaan. Olen nähnyt tuijotustuuletuksen tiimoilta kymmeniä kuvia, mutta valitsen hyllynreunustalleni kesäisen vaihtoehdon: http://twitpic.com/a2mqlj

Vielä kun Juti olisi mukana, niin avot.

***

3. Irlannin fanilaulut tappioasemassa

0–4 taulussa Espanjaa vastaan. Jatkopaikka jäi haaveeksi. Mitä sitten? Kuka muu herkistyi irlantilaisten laulujen edessä, vaikka ne tulivatkin kotisohvillemme tunnelmaa tappavan aparaatin läpi?

Hienoa kulttuuria. Laulu puhuu arvokkaampaa kieltä kuin nyrkit. Kuinka moni suunnittelee seuraavaa futismatkaansa Irlantiin tämän ansiosta? Entä Venäjälle tai Puolaan? Niinpä.

EM-kisat ovat maailman suurin näyteikkuna niin lajiliitoille, yksilöille kuin myös vedonlyöntiyhtiöille, jotka näin sivumennen sanoen juoksuttavat Uefaa kuin sokeaa lehtisammakkoa (terveisiä Niki Juuselalle) narussa.

Irlanti pelasi korttinsa fantastisella tavalla.

***

4. Kun koko maailma tiesi ManUn ja Chelsean mokaavan...

Arvelen, etten ollut ainoa, joka löi Italian voiton puolesta lisää rahaa keskelle, kun italiaanopelaaja missasi ensimmäisen rankkarinsa. Pastamaan kerroin oli tuossa vaiheessa 3,50, ja olin auringonvarma, että tämä ei kuitenkaan pääty englantilaisittain hyvin, vaikka näin sivumennen sanoen toivoin Englantia Saksan koulutettavaksi välierään.

Noh, eipä tuo vaatinut kuin yhden ManUn koheltajan ja yliarvostetun rahanperässäjuoksijan Bridgeltä, niin saarivaltion reissu oli loppukännejä vaille paketissa. Tylyä. Erittäin tylyä.

Se on kuitenkin todettava virtuaalihatunnoston muodossa, että Englanti pelasi kisojen viihdyttävimmän ottelun Ruotsia vastaan. Kuka olisi Roy-sedästä uskonut? Anyone? Niinpä, hiljaista on.

***

5. Saksa – silloin, nyt ja aina

Hienot, mutta samalla myös raskaat kisat sydämelleni. Vuodesta 1990 alkanut jalkapallosuhteeni Saksan kanssa voi kuitenkin paremmin kuin koskaan.

Rohkeaa jalkapalloa. Offensiivista ja tuoretta menoa. Nuoruuden tähtiloistoa. Oikeanlaista asennetta voittamisen kanssa.

Ja alleviivaan vielä tärkeimmän seikan: EI SELITTELYÄ!!!

Ei sanaakaan selittelyä tai tekosyiden etsimistä. Tappio mikä tappio. Italia oli parempi. Tulostaulu totesi paremmuuden yhden maalin marginaalilla. Olen ylpeä kahdesta asiasta surullisen välierämatsin suhteen:

1) Italia ei pelannut sekuntiakaan aikaa filmaamalla.

2) Saksalaiset taistelivat viimeiseen sekuntiin asti ja tunnustivat Italian paremmuuden rehdisti – katso tämän jutun kuva, jossa Bastian Schweinsteiger nostaa topparinsa maasta ylös. Tällaisten kuvien takia olen valinnut omani jo 22 vuotta sitten. Olkoonkin, että Saksa valitsi ennemmin minut kuin minä Saksan.

Mikäli en nauttisi jokaisesta päivästä näin paljoa, haluaisin kelata elämääni eteenpäin kesään 2014 saakka.

Syy: Marco Reus, Thomas Müller, Mario Götze, Sami Khedira, Mesut Özil, Manuel Neuer, Mats Hummels, Jerome Boateng ja niin edelleen, niin edelleen, niin edelleen.

Nämä jätkät ovat silloin uransa huipulla. En malta odottaa MM-turnausta, sillä tässä Saksan ikäluokassa on jotain todella erikoista.

Ja kun sydämeni on jonkin joukkueen puolella tällä tavalla, saan myös vastapalloon katkeransuloisia iskuja. Esimerkiksi tämä kuva näyttää välieräpettymyksen jälkeen jo hauskalta: http://twitpic.com/a1lpl4

Koulussahan siinä oltiin melko kylmällä tavalla. Balotellin ilme puhukoot puolestaan.

Se on vielä pakko todeta, että olihan hieno kausi Bayernin ja Saksan fanille. On nimittäin hopeaa kaapissa enemmän kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueella. (Onneksi Twitter-seuraajani Jussi Varjus teki tuskaa helpottavan YouTube-tribuutin Thomas Müllerin ja meikäläisen kaudesta: http://www.youtube.com/watch?v=ve55GpymfSk&feature=youtu.be)

***

6. Venäjän putoaminen

Urheilu oli rehellinen tälle ylimieliselle räkänokkalaumalle. Yksi hyvä puoliaika Tshekkiä vastaan, ja sitten joku Arsenalin jämäpelaaja Arshavin luulee olevansa maailman jalkapallon huipulla. Hän kehtasi vielä alkaa huudella faniensa suuntaan lentokentällä.

Ranskan jalkapalloliitto on laittamassa Samir Nasria sivuun täysin naurettavista syistä. Ehkäpä Venäjän futisorkesterin olisi laitettava Arshavinin kaltaiset syöpäläiset toviksi tapakasvatuskouluun ja edustuskieltoon.

Pinnalle ei nousta kuin nöyryyden kautta. Ehkäpä Venäjäkin oppii joskus jotain.

***

7. Zlatan, Zlatan ja vielä kerran #ZLATAN!

Luin EM-kisojen alkupäivinä Zlatanin kirjan muutamassa päivässä läpi. Kyllähän se on niin, että supertähdet ovat eri planeetalta kuin me tavalliset lihapullansyöjät.

Mikä erottaa Zlatanin muista?

Hän uskaltaa sanoa olevansa paras. Tämän jälkeen hän menee kentälle, on paras ja ottaa mestaruuspokaalin mukaansa.

Itseluottamusta vai ylimielisyyttä? Vai peräti voittajan sisäänkoodattua persoonallisuutta?

Suomen tasapäistävä urheilujärjestelmä ei salli zlatanien olemassaoloa. Kehtaako joku vielä ihmetellä, miksi parhaat jalkapalloilijamme ovat vain osittain suomalaisia?

He ovat tulleet kermaperse-hyväveli-kaikkipelaa-urheilun keskelle oikeista urheilukulttuureista. Erottavaa tekijää ei tarvitse hakea sen kauempaa.

Lukekaa Zlatanin kirja – etenkin siinä tapauksessa, mikäli jo valmiiksi vihaatte häntä syystä tai toisesta.

***

8. Erkka V. Lehtolan paitamuoti

(Yritän etsiä sopivaa Miami Vicen YouTube-pätkää netistä, mutta mikään niistä ei tee oikeutta Lehtolan vaatekaapille.)

***

9. Alexander Ring

Vietin kesäkuussa useamman tehokkaan peliminuutin Suomen maajoukkueen keskikenttäpelaajan kanssa. Enää en ihmettele yhtään, miksi tämä saksalaispoik… korjaan suomalaispoika on noussut kahdessa vuodessa TamU-lainapelaajasta Bundesliigan 6:nneksi suurimman seuran avauskokoonpanoon.

Hyvästä syöttötekniikasta tai haltuunotoista voi jauhaa vaikka jouluun asti, mutta ammatti-ihminen tunnistaa voittajanluonteen välittömästi, kun sellaisen näkee.

Tein koko kuukauden ajan Ringistä mittavaa henkilökuvaa. Bundesliiga alkaa Mönchengladbachin osalta 25.8.2012.

Lukekaahan 23.8. ilmestyvä Urheilulehti, niin tiedätte, miksi tämä jätkä on jo nyt Suomen paras jalkapalloilija. Hän miksi hän on tällä hetkellä Suomi-futiksen merkittävin vientituote.

***

10. Tuhannet tarinat

Onpa mukavaa kertoa tämän kesän futistarinoita kummipojalleni joskus 16 vuoden kuluttua. Hän kyselee tuolloin Zlatanista, Balotellista ja kumppaneista. Hieman kuorrutusta päälle, ja legendat ovat valmiita. ”Kuules poeka, kesällä 2012 tehtiin pelkästään saksipotkumaaleja” tai vastaavaa, tiedäthän.

Siitähän urheilussa on kysymys. Tarinoista ja jatkumosta – pallo kulkee kentällä jalasta jalkaan ja tätä kertaava tarina sedältä kummipojalle. Olemme saaneet todistaa siinä määrin hienoja EM-otteluita, että jokaiselle meistä jäi hihaan lukuisia juttutuokioita puitavaksi.

Se on tämänkin turnauksen osalta kaiken A ja O. Siitäkin huolimatta, ettei Saksa voittanut EM-kultaa.

Se siitä. Tulihan pitkä kaudenpäätöskolumni. Oma pelikauteni alkoi 13.8.2011 ja se loppuu EM-finaalin viimeiseen vihellykseen sunnuntai-iltana. En vaihtaisi tästäkään kaudesta sekuntiakaan pois.

Kirjaan itseni tässä kohdin ulos, ihan kesälomalle saakka. Hyvää kesänjatkoa kaikille ES-kolumnin lukijoille.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)

Suomen luetuin, puhutuin ja eniten Twitter-kädenvääntöä herättävä urheilukolumnipalsta jää kesätauolle ja palaa pelikentälle elokuun lopussa.