Valikko

Tilaa lehti

HJK:n uskomaton show ällistytti Veikkausliigan yllättäjien kustannuksella - "Koko talven kertonut!"

Topias Kauhala, Jussi Leppälahti 19.3.2017 18:58
HJK:n uskomaton show ällistytti Veikkausliigan yllättäjien kustannuksella - "Koko talven kertonut!"

HJK voitti Suomen Cupissa hallitsevan liigamestarin, IFK Mariehamnin, puhtaasti 3-0. Urheilulehden Jussi Leppälahti analysoi peliä ja joukkueita.

Jussi Leppälahti, katselit jälleen Suomen Cupia ja tällä kertaa IFK Mariehamnin ja HJK:n välistä kamppailua. Ottelu taisi ratketa jo ensimmäisellä jaksolla Klubin hyväksi?

Niin ratkesi. Toinen puoliaika oli kosmetiikkaa, jonka aikana HJK oli lähempänä lisätä johtoaan kuin että IFK Mariehamn olisi aloittanut takaa-ajonsa. Ja, 3-0-lukemat olivat täysin oikeutetut, sillä niin ylivoimainen HJK oli. 

Niin, mitä peli kertoi HJK:sta?

No sitä, mitä se on koko talven kertonut. Nousjohteinen prosessi, jossa ollaan tekemässä oikeita asioita. HJK pelasi 4-4-1-1-muodossaan, ja loi ylivoimia ensimmäisissä rakentelun vaiheissa IFK Mariehamnin kuutta ylintä pelaajaa vastaan. Moshtagh Yaghoubi yritettiin saada mahdollisimman usein positiiviseen peliasentoon pallon kera saarelaisten kärkien sivulle. Samalla Sebastian Dahlström sijoittui keskelle luoden toppareiden kanssa kolmion. Omaan makuuni Yaghoubi oli liian usein viisi metriä liian laidassa, jolloin syöttökulmat heikkenivät hieman. Hänen sijoittumistaan pitää siirtää keskemmälle tässä mallissa 4-5 metriä. Ensimmäiseen varttiin HJK ei saanut edettyään hyökkäyspäässä paljoakaan aikaan, koska ratkaisut olivat hätäisiä ja huonoja, mutta sitten helähti. Yaghoubin kaukolaukaukseen päättynyt hyökkäys oli kaunis, ja siinä eteneminen vietiin loppuun asti.

Toinen asia oli toimiva prässi. HJK pystyi pallonmenetystensä jälkeen tekemään lukuisia onnistuneita välittömiä korkeita prässejä, koska sen pakka oli organisoitu hyökätessäkin. Pelaajat alkavat mentaalisestikin olla sisällä prässissä. Ei Lehkosuon tarvitse enää helmikuun tapaan huutaa pelaajia hereille niin paljoa. Prässi vaatii eläimellistä mentaalitilaa, pallonhallinta rauhaa. HJK alkaa löytää tätä balanssia.

Kolmas asia on nyanssitason pelikirjahifistely. Vaikka monia ei napostelekaan, avaan sen silti. HJK käyttää mielenkiintoisella tavalla Rafinhaa oikeana puolustajana. He vetävät Ewan Mensahin leveyteen, koska hän on hyvä ohittaja, mutta samalla  Rafinha liikkuu half-spacessa ja jopa keskikaistalla taskuun ja selustaan asti, nimenomaan keskustan kautta. Hän on vähän kuin "false 2", eli laitapuolustaja, joka lipuu lähes taskupelaajaksi ajoittain. Tästä hän sinkosi yhden kerran sisältä läpikin ensimmäisellä jaksolla. Mielenkiintoinen taktinen innovaatio.

IFK Mariehamn taisi olla aika heikko?

Oli. Mutta ei se eronnut viime kauden IFK Mariehamnista pelitavallisesti mitenkään. Ja siinä ongelma onkin. Lukuisat pitkät pallot hoitivat silloin Dever Orgill ja Diego Assis, laadullisesti ylivoimainen kaksikko hitaita toppareita vastaan. Nyt... heillä ei vain ole yhtä ylivoimaista kaksikkoa ylhäällä. Mitä siitä seuraa, on tehottomuus. Joten, Peter Lundberg on ikäänkuin nyt riisuttu valmentaja. Pohdin tässä, oliko viime kausi tiedostamaton prosessi, kun Orgill ja Assis hoitivat pelitavasta huolimatta pelejä himaan. Kun menestyksessä ei ole kontrollia, on sitä vielä vähemmän vaikeina hetkinä. Jännä kysymys, pitääkö Lundbergin mukautua nyt pelaajamateriaaliin. Tämä pelaaminen, jossa pitkiä kukkupalloja heitetään Brian Spanin päähän ei ole fiksua futista HJK:n tasoista joukkuetta vastaan.