Timo, mennään jakso kerrallaan. Miten kuvailisit ensimmäistä jaksoa?
Sopii. Heti kättelyssä on todettava lyhykäisyydessään, että Klubi oli lähes koko jakson kollektiivisessa syväjäässä pallollisessa pelaamisessaan. Pelinrakentelu ontui kauttaaltaan pahemman kerran – jo heti alhaalta asti. Lukuisia kamalia harhasyöttöjä, roiskaisuja ja muutoinkin päämäärättömiä ratkaisuja, joita edelsi toki aina Celticin suhteellisen tiukka useamman pelaajan prässi. Siitäkin huolimatta Klubin pelistä paistoi karmaisevalla tavalla hermostuneisuus.
Skottijoukkue oli tehnyt toisaalta myös kotiläksynsä hyvin ja antoi jo ylhäältä asti painetta etenkin HJK-toppareille Mathias Lindströmille ja Timi Lahdelle, jotka eivät kumpikaan ole kovin erikoisia pelin avaajia. Myöskään keskialueen pohjalla Joel Perovuo ei onnistunut tukemaan kaksikkoa pelin avaamisessa – saati rytmittämään joukkueensa pelinrakentelua, minkä seurauksena isäntien peli hidastui ja puuroutui jo keskialueella.
Lisäksi Perovuon yläpuolella keskialueella operoineet Mika Väyrynen ja Rasmus Schüller jäivät yllättävänkin pimentoon, jonka vuoksi Klubi ei kyennyt juurikaan hallitsemaan pelivälinettä kontrolloidusti. Kotijoukkueen taholta nähtiin koko jakson aikana vain ani harvoin pitkiä, onnistuneita syöttöketjuja, se kertoo karua kieltä sitä, ettei Klubin peli ollut missään vaiheessa HJK:n kontrollissa pidempiä jaksoja.
Antti Muurisen suojatit olivat yksinkertaisesti liian hermostuneita, eikä esimerkiksi kärjessä pelanneelle Joel Pohjanpalolle pystytty pelaamaan yhtään järkevää palloa Celticin puolustuslinjan taakse, vaikka juuri vieraiden heikkoon kohtaan oli tarkoitus iskeä systemaattisesti. Kylmä fakta on se, ettei Klubilla ollut ensimmäisellä jaksolla yhtään laadukasta maalintekopaikkaa. Celticille niitä siunaantui kutakuinkin kaksi, vaikkakin vierasjoukkueen otteista paistoi läpi se, että pelialusta oli vierailijoille hyvin outo.
Entä sitten toinen jakso?
Alku lupasi HJK:lle roimasti parempaa, vaikka mitään supervaarallisia maalintekopaikkoja isännät eivät kyenneet - Lindströmin puskua ja Sebastian Sorsan avopaikkaa lukuun ottamatta - luomaan. Isäntien peli oli silti jakson alussa selvästi vapautuneempaa ja ryhdikkäämpää kuin avausjaksolla, ja hetken näyttikin jopa siltä, että Celtic alkoi jo piiputtaa Klubin kyydissä. Celticin prässipelaaminen keskialueella ei ollut läheskään yhtä aggressiivista, kuin mitä se oli ollut vielä ensimmäisen 45. minuutin aikana.
Mutta sitten, kuten niin monta kertaa aiemminkin suomalaisjoukkueiden kohdalla, lopulta myös Klubin unelma jatkoonpääsystä romahti käytännössä 67. minuutilla. Charlie Mulgrew'n keskitys tavoitti kohti takatolppaa juosseen Joe Ledleyn, joka sai vapaasti jatkaa pallon rintakehällään verkkoon. Otteluparin voittaja oli siinä vaiheessa käytännössä selvillä, sillä oli melko selvää, ettei aneemisesti hyökännyt Klubi kykene tänään kahta osumaa kotikentällään survomaan.
Kokonaisuudessaan HJK:n hyökkäyspelaaminen oli Sonera-stadionilla melkoista kuraa. Klubi ei päässyt etenemään juurikaan kontrolloidusti murtosektoreille eikä yleensä joukkueelle tyypillisestä vahvasta laitapelaamisestakaan ollut tietoakaan. Se jäi varmasti kismittämään Muurista ja pelaajistoa.
Lyhyt yhteenveto kamppailusta?
HJK:lle tarjottiin tänään ainutlaatuista mahdollisuutta päästä Eurooppa liigan lohkovaiheeseen suhteellisen vaisun Celticin kustannuksella, mutta tänään Klubi ei noussut edes omalle tasolleen. Klubi sössi itse unelmamahdollisuutensa.
Heikko hyökkäyspelaaminen yhdistettynä muutamaan huonosti puolustettuun pelitilanteeseen riitti siihen, että Neil Lennonin suojatit hakivat Helsingistä helpohkon voiton. Hieno kotiyleisö olisi ansainnut parempaa. Celtic oli kokonaisuudessaan niukasti parempi kuin Klubi, mutta se ei vaatinut skottijoukkueelta paljon - varsinkaan tänään.
