Erikoinen muutos – ”Miksi jalkapallo tekee suomalaisista aikuisia ja jääkiekko räkänokkia?”

Toimitus 15.6.2012 12:48
Erikoinen muutos – ”Miksi jalkapallo tekee suomalaisista aikuisia ja jääkiekko räkänokkia?”

Zlatan. (Getty Images)

Jalkapallon EM-turnaus kulkee täydellä höyryllä eteenpäin. Urheilulehden uutispäällikkö Esko Seppänen iloitsee sitä, ettei Ruotsin suuntaan lällätellä.

EM-futis on ollut tähän saakka selvää kauraa. Saksa voittaa mestaruuden häviämättä otteluakaan. Itse asiassa olenkin ihmetellyt ainoastaan yhtä seikkaa.

Seurasin herkeämättömällä mielenkiinnolla suomalaisreaktioita sen jälkeen, kun Zlatanin Ruotsi menetti johtoasemansa Ukrainaa vastaan ja hävisi hienon avausottelunsa lopulta lukemin 2–1.

Reaktiot olivat samaa luokkaa kuin naapurin 11-viikkoinen koiranpentu olisi pyllähtänyt pepulleen kesken palloleikkien.

”Voi, voi, voi sentään, mitä Ruotsille tapahtui. Kylläpä nyt harmittaa. Mitenhän Zlatan voi?” sinivalkoinen urheilukansa päivitteli.

Harmitus tuotiin julki sosiaalisessa mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Yhteinen nuotti oli kuitenkin se, että Ruotsin katastrofi oli äärimmäisen valitettava tapaus. Että teki mieli lähettää lohdutussuklaata ja ”Voittakaa pian!” -postikortti.

Vaihtakaapa pelivälineeksi kiekko, jätkien jalkoihin luistimet ja sivurajat kaukalon laidoiksi. Voi herranjestas, mikä ilkkuminen ja peräänhuutelu Suomessa olisi alkanut, mikäli Ruotsi olisi menettänyt lätkämaiden ”Ukrainalle” johtoasemansa MM-kisoissa tai olympialaisissa.

Olisi painettu Iltalehden toimitusta myöten postimerkkejä ja lällätelty suu vaahdossa lännen suuntaan.

Miksi suomalaiset eivät osaa käyttäytyä jääkiekon parissa, mutta jalkapallossa reaktiot ovat vähintäänkin luonnollisia ja peliä kunnioittavia? Miksi jalkapallo tekee suomalaisista aikuisia ja jääkiekko räkänokkia?

Vai johtuuko asenneilmaston muutos siitä, etteivät Ruotsi ja Suomi paini jalkapallon saralla samalla molskilla. Että jos Suomikin joskus pääsee arvokisoihin, niin pitääkö sitten alkaa painattaa postimerkkejä jokaisesta Ruotsin tappiosta? Tässähän joutuu toivomaan, ettei Suomi pääse koskaan mihinkään kisoihin, mikäli urheilun perusasiat unohtuvat siihen paikkaan.

Lätkän puolella tilanne on tällä hetkellä peräti se, että Ruotsin tappioiden perään lällättely on sykähdyttävämpi hetki kuin Leijonien hieno voitto USA:sta. Jalkapallon tiimoilta nämä samat ihmiset kannustavat(!) Ruotsia loppuun saakka ja perkaavat ottelun jälkikäteen asialliseen tyyliin läpi.

Kokeillaanpa. Ensimmäisessä lauseessa Ruotsi on hävinnyt jalkapallossa ja toisessa lätkässä. Suomalaisten reaktiot ovat kutakuinkin tätä:

1. ”Ruotsi antoi avausottelussaan turnauksen eniten virhesyöttöjä. Tämä ei voi toistua Englantia vastaan.” / ”HAHAHAHAAHA, IHAN OIKEIN, NE HÄVIS, MÄHÄN SANOIN!”

2. ”Zlatan jäi liikaa yksin boksissa.” / ”MATS SUNDIIN EER HOMOSEKSUAAL, HEI, HOMOSEKSUAAL, HEI, HOMOSEKSUAAL!”

3. ”Ruotsi kuitenkin taisteli hienosti loppuun asti.” / ”NYT KAIKKI SUIHKULÄHTEESEEN!!!!”

Eivätkä reaktiot ole tätä luokkaa pelkästään teini-ikäisten ja ammattikoululaisten parissa, vaan samaan käytöskoodiin sortuu myös kokenut urheiluikäluokka. Se on mielestäni sekä mielenkiintoista että surullista samaan aikaan. Toisinaan myös tuhti myötähäpeä nappaa vallan, mutta sehän on lopulta suomalaisurheilun kanssa tuttu tunnetila, eräänlainen default-moodi.

Eikä se kelpaa selitykseksi, että Suomi ja Ruotsi ”ovat lätkässä niin kovat viholliset”. Se ei oikeuta peräänhuuteluun tai postimerkkipainokoneiden ylikuumenemiseen. Vai luuletteko, että Ruotsissa lällätellään tänne jokaisen lätkätappion jälkeen?

Ei lällätellä. Siellä osataan voittaa.

Suomalaiset kuvittelevat, että kaksi voitettua MM-finaalia Ruotsia vastaan oikeuttavat edes jonkinlaiseen suunpieksäntään. Ruotsissa ei tarvitse mussuttaa tällä tavalla, sillä siellä voidaan lyödä palkintokaapin ovet auki koska tahansa pienen vertailun merkeissä – lajissa kuin lajissa. Mutta sitäkään ei tietenkään tehdä, sillä urheilu puhuu vuodesta toiseen puolestaan.

Perjantai-illan hegemoniaottelu Ruotsin ja Englannin välillä tarjoaa jälleen herkullista tarkasteltavaa.

Niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)