Kansikuva

Jääkiekon MM-kisat 2012

Näytä kaikki jutut kisoista »

Tyly tilasto: Venäjän punakoneella 362 NHL-tehopistettä, Leijonilla 156 – ”Mitä sitten?”

Suomi kohtaa lauantain MM-välierässä Venäjän. Urheilulehden Esko Seppänen kaivaa helmitaulunsa esiin ja toteaa, ettei NHL-pelaajilla näitä kisoja ratkota.

Pelaajamateriaali on jääkiekossa yliarvostettu tekijä. Syytän tästä kaikesta itse asiassa Yleä ja Teksti-TV:n sivua 235, jota itsekin niin tulisesti rakastan.

Nytkin voisin omistaa koko kolumnini nimiluettelon ihailulle. Ei se ole mikään uutinen, että Venäjän MM-joukkueessa pelaa paremmat yksilöt kuin Leijonissa.

Jevgeni Malkin, Aleksandr Ovetshkin ja kumppanit. Kovia jätkiä. Tiukkoja yksilöitä. Huikeita highlight-filmien supertähtiä. Paljon kimallusta ja hetkittäistä taitoa.

Venäjän MM-joukkueen pelaajat nakuttivat viime kaudella NHL:ssä yhteensä 362 tehopistettä. Suomalaispelaajat jäävät samassa puntarissa 156 pinnaan. Mitä sitten? Eli homma voidaan taputella valmiiksi, eikä Areenalle tarvitse järjestää edes matsia lauantaille? Ei, ei, ei.

Isossa kaukalossa pelaaminen on osoittanut sen, että NHL-pelaajat eivät ole minkään sortin sateentekijöitä MM-jäillä. Kanada, USA ja ”kaikkien aikojen MM-Ruotsi” ovat jo ansaitusti laulukuorossa, ja älykkäämmät sekä nimiheikommat ryhmät jatkavat edelleen pelaamistaan.

Mitä tämä tarkoittaa Suomen ja Venäjän välieräkohtaamisen tiimoilta?

Ensinnäkin Jukka Jalosen joukkue on kuin nakutettu tätä ottelua varten. Suomi on selkeä ja kristallinkirkas altavastaaja. Vedonlyöntiyhtiöt näkevät Venäjän finaalipaikan noin 65 prosentin totuutena. Itse toppuuttelen välittömästi NHL-hypeä ja listaan Venäjän vain 55 pinnan ennakkosuosikiksi.

Altavastaaja-asema tekee ottelusta suomalaisittain helpon. Ei ole periaatteessa mitään hävittävää. Saa ottaa maailman ykköstähdiltä lelun pois ja pitää sen kanssa hauskaa. Nyt Suomen kiekkokontrolli astuu aivan uudenlaiseen rooliin. Nyt ei tarvitse peräänkuuluttaa erikseen myöskään tunteen perään, vaikka Leijonat pelannee varmasti ”hitaammin” kuin USA:ta vastaan.

(Haluan muistuttaa vielä erikseen, että USA-matsin kolmas erä oli väkevää pystysuunnan jääkiekkoa, jossa tahtipuikkoa heilutti kapteeni Mikko Koivu. Hän otti homman komentoonsa ja kaikki muut pelaajat hyppäsivät rekeen mukaan. Tämä ei ole missään suhteessa kritiikkiä Jukka Jalosta kohtaan. Päinvastoin, Jalonen ymmärsi päästää suitsista oikeassa vaiheessa irti.)

Suomi pelaa lätkää, joka saa tähtipelaajien turhautumistason huippulukemiin. On aivan selvää, että Venäjä saa joka tapauksessa ottelussa laadukkaita maalipaikkoja, mutta NHL-pelaajilla tätä touhua ei ratkaista. NHL-tehotilastoihin tuijottaminen on tässä vaiheessa täysin turhaa, sillä Suomi tietää Venäjä-kohtaamisen osalta täydellisellä tavalla, mitä he ovat tekemässä.

Korostan edelleen, että USA-matsi oli lähtökohtaisestikin Leijonille vaikea. USA on todella energinen, mukautuva ja yllättävä vastustaja, joka on kuin valmistettu Jalosen jääkiekkoa varten. Älä ymmärrä väärin, mutta pelitaktisesti Venäjä on Suomelle ”helpompi” vastustaja kuin USA. Idän pojista pystyy sanomaan tasantarkkaan sen, miten he ottelun aikana toimivat ja miten heidät saadaan ajattelemaan jotain muuta kuin käynnissä olevaa lätkäpeliä.

Suomella on Venäjää vastaan aivan eri tavalla vahvuuksia käytössään kuin USA-ottelussa.

Tämä kannattaa kirjata muistivihkoon ylös jo nyt, ettei matsin Leijona-painotteisuus tule kiekollisen pelin osalta yllätyksenä kenellekään.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)