Valikko

Tästä miehestä tehdään patsas, mikäli SM-liigayllättäjä voittaa mestaruuden

Toimitus 2.3.2012 16:07
Tästä miehestä tehdään patsas, mikäli SM-liigayllättäjä voittaa mestaruuden

(J. Tamminen)

Pelicans ja Jokerit ottavat yhteen perjantai-illan taistossa. Urheilulehden Esko Seppänen omistaa nimikkokolumninsa lahtelaisten taustasankarille, joka mahdollisti menestyksen.

Onhan ollut SM-liigasirkus kuumana tänään. Mutta nyt illan kierroksen pariin.

Yhtään väheksymättä sitä tosiasiaa, että SaiPa ottaa tänään kullanarvoiset pinnat Tapparalta tai että JYP käy niistämässä Ilveksen, kohdistuvat huippu-urheiluihmisten katseet mäkihyppyrien juurelle Lahteen.

Perjantai-ilta, pieni ja piskuinen lintuparvi; suuri ja mahtava narrilauma.

Täydellinen vastakkainasettelu – etenkin lahtelaisten näkökulmasta. Häkki täynnä, tunnelma katossa ja oma joukkue ei epäröi astua parrasvaloihin.

Olen yrittänyt pohtia syitä siihen, miksi Pelicans on SM-liigan värikkäin ja Kärppien ohella viihdyttävin joukkue.

Olisi helppoa osoittaa Justin Hodgmania sormella ja sanoa, että ”tuohan ne hienot maalit tekee”. Tai sitten voisi valehdella itselleen toteamalla, että ”Kai Suikkanen teki kuin tekikin ihmeen – veti hatustaan kokonaisen kanipesueen”.

Mutta ei. Liian helppoa. On liian helppoa hypätä pelkästään Suikkasen sivuvaunuun nyt kun kaikki menee nappiin ja rokki soi kovemmalla koskaan. (Jopa kovemmalla kuin Jami Kaupin aikana. Anteeksi.)

Haluan nostaa yhden kolumnin ajaksi kaiken keskiöön toimitusjohtaja Ilkka Kaarnan, ja hänen kuluneen työvuotensa.

***

Pelicans ei ollut vuosi sitten ainoastaan SM-liigan heittopussi mutta myös nololla tavalla kasvoton lauma haihattelevia yksilöitä. Oli jotenkin epätodellista istua Salpausselän harjun kupeessa ja todeta tunnelma, jota ei ollut olemassakaan.

Kukkulan vastapuolella sijaitsee Salppurin legendaarinen urheilulukio, ja voin omakohtaisesta kokemuksesta sanoa, että esimerkiksi rehtori Heikki Vuoren oppitunneilla luokkahuoneessa on laadukkaampi tunnelma ja ryhdikkäämpi kuri kuin siinä munattomassa valetoiminnassa, jota Pelicans viime kaudella esitti.

Kaarna oli tehdä viime kaudella myös elämänsä virheen. Hän oli naaraamassa Lahteen kivikasvon nimeltä Kari Jalonen, joka ei ole koskaan urallaan valmentanut niin sanottua altavastaajajoukkuetta. Jalonen on tähtipelaajien isäntä. Hän on valmiin miehistön säntillinen käskyttäjä, ja näissä olosuhteissa kiistaton voittaja. Suuri mestari.

Kaarna teki Jalosen kanssa suullisen sopimuksen, mutta Jalonen päätti, että nyt ei lähdetäkään mihinkään Lahteen, vaan loikataankin taalatukun perässä KHL:ään.

Kaarnalle jäi kauniisti ilmaistuna paska käteen.

Sitten Kaarna näki valon. Suikkanen. Suikkanen! Suikkanen!!!

Kuten Suikkanen totesi haastattelussani UL:n kausiennakossa, osui Kaarna tarjouksensa kanssa täydelliseen saumaan. Kaikki tapahtui nopeasti, ja Suikkanen otti Pelicans-pestin välittömästi vastaan.

Samaan aikaan Kaarna myös rajasi oman reviirinsä. Mikäli hän olisi kumarrellut Jalosen suuntaan, olisi Pelicansin yli marssittu jatkossakin. Kaarna kuitenkin haukkui julkisesti Jalosen petturuuden alimpaan helvettiin ja halusi näin muodoin osoittaa, että Pelicansin kanssa ei pelleillä.

Hän puolusti linnunpoikasiaan yhtä verisesti kuin pitkänokkainen emojoutsen.

Tämä oli näkemykseni mukaan lahtelaislätkän tärkein hetki 2000-luvulla – jopa ripauksen tärkeämpi kuin Hannu Aravirran palkkaaminen, vaikka sekin oli linjauksena suorastaan maaginen.

Katsokaa Pelicansin ilmettä nyt! Katsokaa, kun Suikkanen ja Pasi Nurminen huutonauravat äijäräkätystään tyylikkäissä tv-mainoksissa. Katsokaa joukkueen ilmettä jäällä – rohkea, hyökkäysvoittoinen, viihdyttävä, taisteleva!

Vaikka Suikkanen on tällä hetkellä SM-liigan ykköshevonen päävalmentajakilvassa, tulee muistaa, että kaikki on saanut alkunsa toimitusjohtaja Kaarnan päätösten kautta. Hän olisi voinut änkeä päänsä pusikkoon ja ottaa jonkun B-luokan valmentajan lahteen. Eli toisin sanoen hän olisi jatkanut Mika Toivolan ja Pasi Räsäsen viitoittamalla tiellä.

Mutta Kaarna ymmärsi, ettei lähtökohtaisesta altavastaajajoukkueesta tule koskaan voittajaa ilman A-luokan mestarivalmentajaa. Hän sai haalittua organisaation tärkeimpään tehtävään parhaan mahdollisen miehen.

Kaarna mahdollisti ihmeen, jota Suikkanen on toteuttanut oman ammattitaitonsa kautta. Jos asian haluaa pelkistää, niin Suikkanenhan on vain tehnyt työnsä. Mutta hän on tehnyt sen maksimaalisella tavalla.

Kaarna onnistui ulosmittaamaan valmentajamarkkinoilta kovimman jätkän talliinsa, ja pelasti sillä liikkeellä Pelicansin pomminvarmalta korpivaellukselta.

Virhe nimeltä Jalonen oli vain suonenveto, ja Kaarna palasi nopeasti järkiinsä.

***

Haluaisin olla tänä perjantaina lahtelainen urheilufani.

Olen nimittäin varma, että Pelicans-fanit ja peruskannattajat saavat tällä hetkellä rahoilleen ylivastinetta.

Ja kaiken lisäksi he voivat sanoa matsin jälkeen pubissa, että ”Tämä on mun joukkueeni! Tätä mä olen odottanut jo pitkään!”

Eikä kyse ole pelkästään voittamisesta, vaan siitä asenteesta ja suikkasmaisesta ”perkele-saatana-äijät-nyt-näytetään”-jätkähengestä, jonka Kaarna onnistui Lahteen rakentamaan.

Isku Areenalla vallitsee ainutlaatuinen kevättunnelma. Siellä on hauskaa. Siellä on rakkautta lätkää ja seuran logoa kohtaan.

Hodgmanin ja kumppaneiden yksilöloisto on vain seurausta viime kevään linjauksista. Se on vain kermaa kymmenenkerroksisen kakun päällä. Hodgman olisi heitetty jo monesta muusta joukkueesta syyskauden aikana ulos.

Mutta Kaarna ja Suikkanen halusivat uskoa hankintaansa. Ja nyt kaikki meistä voivat vilkaista tulostaululle. Hodgmanin henkilökohtainen menestys tiivistää Pelicansin kuluneen vuoden, kuten tuoreimmassa UL:ssä kirjoitan. (Lukekaa sieltä lisää.)

Kerron vielä lopuksi omakohtaisen tarinan.

Kävin syksyllä tapaamassa Suikkasta Lahdessa. Suikkanen esitteli joukkueensa pukukoppia aivan kuin olisin ollut Pelicansin uusi pelaajahankinta. Hän näytti omaan persoonalliseen tyyliinsä, kuinka ”tässä sitten pelaajat saa paskaa niskaansa jos menee päin helvettiä” ja niin edelleen.

Köröttelin haastattelun jälkeen takaisin Helsinkiin, ja pohdin, että tuossa on päävalmentaja, jolle minäkin haluan pelata.

Olen todistanut samanlaista tunteenpaloa lätkää kohtaan vain muutamassa juttutuokiossani vaatimattoman journalistiurani aikana.

Kun katson SM-liigan sarjataulukkoa tänään ja vertaan sitä yksilöiden pelikieleen kentällä, en ihmettele yhtään, miksi Pelicansin pelaajat ovat antaneet koko sielunsa Suikkaselle.

En osaa edes selittää sitä kykyä, joka Suikkasella on.

Ehkäpä Ilkka Kaarna osaa.

Tästä syystä Kaarnasta pitää valaa patsas, mikäli Pelicans voittaa mestaruuden.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)