Kansikuva

Jääkiekon MM-kisat 2012

Näytä kaikki jutut kisoista »

Tässä on yksi kaikkien aikojen kovimmista MM-lätkän suorituksista – ”Käsittämätöntä!”

Venäjä pelaa MM-kullasta sunnuntai-iltana. Urheilulehden uutispäällikkö Esko Seppänen kiittää Jevgeni Malkinia jääkiekon puolesta.

Palaan vielä MM-finaaliennakon merkeissä kisojen jäätävimpään yksilösuoritukseen. Nyt puhutaan tietenkin Jevgeni Malkinin esityksestä Suomea vastaan.

Kerrataan vielä lähtökohdat. Venäjä tappiolla, Suomi pelillisesti ohjaksissa, punakoneen kiekollinen peli täysin sekaisin, Leijonien itseluottamusnappi pohjassa. Mikä neuvoksi?

Malkin oli avauserän alkumetreillä hieman ulkona lestistään. Hän oli askeleen verran pelitilanteiden ulkopuolella. Hän ikään kuin katseli metsuripleksinsä läpi, mitä muuta puuhaavat.

Kello osoitti 14 minuutin merkkiä, kun Malkin päätti ottaa matsin komentoonsa. Hän meni herättämään itsensä kontaktitilanteeseen vaikka väkisin. Malkin vei taklauksensa loppuun saakka, vaikka Suomen puolustaja Topi Jaakola ei sitä kenties huomannutkaan.

Tämä oli kuitenkin erottava tekijä ulkokehällä pyörimisen ja ytimessä pelaamisen välillä.

***

Puolitoista minuuttia tämän jälkeen Malkin pelasi vaihdon, jossa hän loi laskentatavasta riippuen 2–3 maalipaikkaa Petri Vehasen luukulle. Aleksandr Popovin kanssa myllytetty kulmapeli tuotti vihdoin tulosta. Malkinin vitja laittoi Mikko Koivun kolmikon, Ossi Väänäsen ja Joonas Järvisen sellaiseen mankeliin, joka ei voinut johtaa kuin maaliin.

Irtokiekko Malkinin lapaan, veto ylävillaan. 1–1-lukemat Areenan tulostaululla. Suomella ei ollut tässäkään vaiheessa pelillisesti mitään hätää. Suomen viljelemä Meidän Peli oli iskussaan – se toimi likimain täydellisesti.

Malkin iski kuitenkin vastapanokseksi hieman erilaisen pelitavan, jota voi kutsua eilisen jälkeen termillä Minun Peli.

Malkin teki nopeasti ylivoimalla 2–1-johtomaalin, joka sai suomalaispelaajat vilkaisemaan ensimmäisen kerran toisiaan. Tässä vaiheessa luotiin myös ensimmäinen katsekontakti valmennuksen ja kakkosvahti Karri Rämön välillä, mutta se ei johtanut lopulta mihinkään.

Suomen pelaajamateriaali ei olisi kaatanut Malkinin Venäjää millään pelitavalla, taktiikalla tai onnenkantamoisella. Malkin ei olisi hävinnyt tätä ottelua millään ilveellä. Tämä oli yksi niistä urheiluilloista, kun yksi pelaaja astuu kahta joukkuetta suuremmaksi, ja voittaa matsin yksin.

Miettikääpä. Peliaikaa vain 12.12. Laukauksia 5 kappaletta. Aloitusvoittoja 0. Tämä on likimain käsittämätöntä!

Ironista onkin se, että Malkin jätti vielä muutaman kihautuksen reserviin. Hän jätti lopulliset ässät hihaansa. Hän tiedosti Leijonien menevän poikki viimeistään kolmen maalin tappioasemassa. Ei tarvinnut pelata tosissaan eikä edes jokaista vaihtovuoroaan. Oli aikaa parannella kättään.

Pidin Twitterissä pienimuotoista liveseurantaa Malkinin loukkaantumistilanteesta, sillä tv-katsojat eivät näe, miten pelaajat liikkuvat vaihtopenkin, huoltokopin ja pukuhuoneen välillä. Näen siitä Areenan pitkältä sivulta ainakin pienen osan. Olin järkyttynyt, kun sain huomata, että suurin osa suomalaisista toivoi Malkinin loukkaantuvan ”kunnolla”.

Uskon, että viimeistään tänään nämäkin karjalalippisfanit ymmärtävät nähneensä jotain poikkeuksellista MM-tasolla. Olimme etuoikeutetussa asemassa, kun saimme nähdä tällaisen yksilösuorituksen huippuorganisoitunutta joukkuetta vastaan.

Malkinin dominanssi palautti ainakin oman uskoni yhteen seikkaan – siihen, että jääkiekko on pelaajien peli.

Malkin jäi NHL:n  pudotuspeleissä Claude Giroux’n jalkoihin. Mutta nyt, porrasta alempana, hän on pysäyttämätön.

Sitä hän on myös finaalissa Slovakiaa vastaan.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)