Talviklassikko on Ilta-Sanomien uutisen mukaan vaarassa peruuntua.
Helsingin eteläkärjessäkin paukkuu tällä hetkellä 19–20 asteen pakkaset, ja nyt tosielämän pekkapouta on lisännyt armottomaan pakkaseen vielä purevan viiman.
Meille Facebook-vellipersesukupolven edustajillehan tämä tarkoittaa hidasta mutta varmaa kuolemaa.
Olen kuitenkin pelannut satoja tunteja ulkojäillä 20 asteen pakkasessa. Itse asiassa 20 astetta oli aikoinaan Heinolan lakeuksilla vielä maltillinen lukema.
Listaan tähän alapuolelle seikkoja, joista olen huolissani Talviklassikon suhteen – vaikka toivonkin aidosti koko sydämestäni, että tapahtuma saadaan vietyä läpi yhtä tyylikkäästi kuin vuosi sitten.
Haluan myös, että tämä aihe saa konkreettisen otteen median puolelta, sillä vain promillen osuus meistä on pelannut ulkojäillä – 20 pakkasasteen keleistä puhumattakaan. Tähän saakka olen lukenut vain arvailuita ja olettamuksia.
***
Pelaajien olosuhteet. Olen pelaajien suhteen huolissani kaikkein vähiten.
He ovat kuumaveristä kansaa. Vaihtopenkillä istuessaan heidän altaan puhaltaa lämmintä ilmaa, joka loihtii tiensä pelaajien aluspukuihin, joissa on automaattisesti lämmittävä elementti mukana. En lähde merkkimainontaan mukaan, mutta tietynmerkkiset aluspuvut ”puristavat” lihaksistoa oikealla tavalla siten, että lämpö ei karkaa mihinkään.
Pelaajat tuntevat kylmyyttä ainoastaan kolmessa ruumiinosassa: 1) varpaiden kärjessä 2) sormissa ja 3) poskipäissä.
Varpaiden kylmyyttä ei voi poistaa millään ilveellä. Luistimissa ei ole kuin puoli senttiä liikkumavaraa. Jotkut pelaajat pitävät pelihanskojensa sisällä ohuita lämpösormikkaita, mutta ne kadottavat luontaisen kosketuksen mailaan ja sitä kautta myös kiekkoon.
Naamaan voi laittaa pakkasrasvoja ja kaiken maailman alppikosmetiikkaa. Myös juoksuhupun käyttö lienee itsestään selvyys. Naamojensa osalta näillä jätkillä ei ole kuitenkaan enää mitään menetettävää, joten senkään suhteen ei tule olla huolissaan.
Pelaajat pärjäävät. 30 asteen pakkanen alkaa jo tuntua oikeasti jossain, mutta 20 astetta sujahtaa vielä kategoriaan linnunmaito.
***
Mailat. Ottakaa puumailat käyttöön. Puumaila käyttäytyy näillä pakkasilla huomattavasti luontevammin kuin hiilikuitukeppi. Puumaila ei myöskään ”räjähdä” käsiin, kuten hiilikuitutikku saattaa hyvinkin tehdä.
Hiilikuitumaila reagoi aivan eri tavalla jäähallissa ja ulkojäiden pakkasaltaassa. Kiekonkäsittely menee Talviklassikon osalta osastoon KLONK-KLONK-KLONK, sillä tikku ei jousta mihinkään suuntaan eikä anna mitään anteeksi.
HUOM! Voin vuokrata jollekin leftin pelaajalle punaista Titanin puumailaani. Vuokran hinta on 500 euroa, ja lahjoitan summan suoraan pelaajan valitsemaan hyväntekeväisyyskohteeseen. Kuulitko, Janne Lahti, Riku Hahl, Janne Pesonen tai Mikael Granlund?
Nyt on mahdollisuus saada pehmeämpi kosketus kiekkoon hyvän asian merkeissä.
***
Luistimet. Tämä on paha. Itse asiassa todella paha. Luistimet tehtiin aikoinaan sitä varten, että ne kestävät missä kelissä tahansa. Nykyään ne tehdään käyttömukavuuden ja keveyden ehdoilla. Tämä tarkoittaa vastakkaista asiaa kuin kestävyys.
Luistimen metalliterä on kiinni muovikasetissa, joka on näillä keleillä ”Laaki ja vainaa” -tuote. Kun kiekko osuu syväkohmeiseen kasettiin, käy luistimelle samalla tavalla kuin T-1000:n jalalle Terminator 2 -klassikkoelokuvassa.
Onkin odotettavaa, että Talviklassikossa nähdään hyppymaskeja enemmän kuin normaalisti. Ja totean jo nyt, että kaikkien pelaajien on syytä ottaa useammat luistimet betoniareenalle mukaan.
***
Katsojat. Tämä on se kaikkein merkittävin osa-alue.
36 664 katsojaa ja 20 astetta pakkasta. Ja sitten tämä äsken mainittu betoniareena. Olympiastadion on pakkasella todella kylmä paikka. Se oikein huokuu kylmyyttä jokaiseen suuntaan.
Saat juoda vaikka pannullisen kuumaa kaakaota erässä, että pysyt edes jotenkin lämpimänä koko ottelun ajan. Navakka pakkanen on vain osaongelma. Todellinen probleema on se, että ihmiset eivät kykene liikkumaan yhtään. Kökötetään paikallaan ja odotellaan, milloin haitari on jäätynyt osaksi suomalaista urheiluhistoriaa.
Olen katsojien tiimoilta huolissani, sillä jännän pelin tuoksinassa sitä ei edes huomaa, miten pakkanen ruuvaa tiensä ihon alle.
Suosittelen katsojille pukeutumiskoodia á la Veikka Gustafsson. 20 asteen pakkasesta ja paikallaankököttämisestä ei selviä mitenkään muuten – ja tämäkin on vain hetken kestävä hätäapu.
Katsojille on kehitettävä talon puolesta aktiviteetteja, jotta perseet eivät jäädy pysyvästi kiinni esihistorialliseen betoniin.
***
Toivon, että pakkasherra ei ota niskalenkkiotetta Talviklassikosta.
Maksava yleisö ansaitsee samanlaisen show’n kuin viime vuonna.
Esko Seppänen (@EskoSeppanen)
