Kansikuva

Jääkiekon MM-kisat 2012

Näytä kaikki jutut kisoista »

Suomen KHL-tähti sai selkäänsä Kanadan mikkihiireltä – ”En minä mikään Rambo ole”

Suomi kohtaa sunnuntaina USA:n. Kanada-tappio on käyty tarkasti läpi. Urheilulehden Esko Seppänen tapasi Leijonien nelosketjun analyysihaastattelun merkeissä.

Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen oli Kanada-ottelun tiimoilta hereillä. Hän iski Jani Tuppuraisen ja Tuomas Kiiskisen takaisin katsomoon, ja otti Antti Pihlströmin ja Mika Pyörälän takaisin kehiin.

Niko Kapasen ympärille kasattu nelosketju oli Suomelle tärkeä momentum-kääntäjä ensimmäisessä erässä. Iltaan mahtui toki myös heikompia hetkiä, mutta USA-matsia varten on syytä peilata positiivisia seikkoja.

Niin tekevät pelaajatkin. Nelosvitja on tällä hetkellä Pihlströmin, Pyörälän ja keskushyökkääjä Petri Kontiolan hallinnassa. Miksi nämä pelaajat kohentavat perustasoaan vastustajan mukana? Miksi Valko-Venäjää vastaan juodaan tervaa, mutta Kanadaa vastaan lennetään?

”Totta kai se on erilaista peliä, kun on pelkästään huippujätkiä vastassa. Silloin ei tarvitse miettiä, vaan peli pelaa ikään kuin itseään”, Pihlström toteaa.

Kanadaa vastaan yhden maalin iskenyt ja kahdesti tolpassa käynyt Pihlström kantaa Pohjois-Amerikan suuntaan myös maitojuna-nimistä kaunaa.

”En ajattele tätä kostona tai erityisenä näytönpaikkana NHL:n suuntaan, mutta onhan se niinkin, että tiedän juuri näiden jätkien pelaavan siellä, mihin en itse mahtunut. Haluan osoittaa, etteivät he ole mitenkään eri planeetalta. Saan ekstralatausta, kun pelaan pohjoisamerikkalaisia vastaan.”

Kontiola on pelannut ottelu toisensa jälkeen paremmin. Olin turnauksen alkuvaiheilla pettynyt hänen kiekolliseen peliinsä, mutta Kanadaa vastaan Kontiola pystyi rauhallisiin ratkaisuihin muun joukkueen sulaessa. Signaali on nelosketjun kannalta loistava.

Hän pelasi vaahteralehtipaitoja vastaan Leo Komarovin ja Jesse Joensuun välissä.

Huomaako pelin tuoksinassa, ketä ympärillä pörrää?

”Ei laitahyökkääjillä ole niinkään väliä. Komarovin kanssa toki pitää olla valmis sitten muihinkin kuin pelihommiin. Joudun varmaan vielä joskus itsekin mukaan kähinöihin, mutta ei se mitään”, Kontiola veistelee.

Vaikka Leijonien neloskolmikon profiili on jossain määrin defensiivinen, viittaa KHL-sentteri kintaallaan jarruketjupuheisiin. Sellaista roolia Jalosen joukkueessa ei ole ylipäätään olemassa.

”Nelosketjun rooli ei ole rikkoa peliä, vaan saada kiekollinen painopiste vastustajan päätyyn. Mutta ei sekään riitä. Ei meillä ole mitään käyttöä, jos emme saa peliimme tiettyä ideaa – pitää uskaltaa yrittää kiekon kanssa kaikkea, vaikka tulisi minkälaista tähteä vastaan”, Kontiola pohtii.

Mutta se tosiasia ei muutu mihinkään, että nelosvitjan pitää osoittaa pelikovuutta. Pitää olla rohkea ja kova kiekollisena. Kanada-matsin komediahetki nähtiin kolmannessa erässä, kun punavalkoisten ”40-kiloinen” mikkihiiri Ryan Nugent-Hopkins taklasi Kontiolan miltei Kanadan vaihtoaitioon.

Kontiola myöntää, että tilanne on käyty värikynän kanssa Leijona-kopissa läpi.

”Se oli vähän sellainen tilanne... En minä mikään Rambo ole, vaikka olemukseni ehkä antaa niin olettaa”, Kontiola nauraa ja röyhistää vielä varmuuden vuoksi rintaansa.

Kontiola oli KHL-joukkueensa luottoratsu etenkin pudotuspeleissä. Hän pelasi epäselvää rytmiä tiukan koutsauksen alaisena. Jäälle tuli komento tilanteessa kuin tilanteessa.

Nyt mennään hieman rauhallisemmalla vaihtotempolla.

”Peliajat eivät nouse yhtä korkeiksi kuin seurajoukkueessa. Jalat pysyvät tuoreina koko matsin ajan. Mutta toisaalta taas ei pysy niin hyvin kiinni kiekossa. Jokaisen vaihdon voi vetää sata lasissa, mutta nyt pitää olla fiksumpi kuin Kanadaa vastaan. Pitää löytää pelaamisen juju”, Kontiola muistuttaa.

Ketjun kolmas lenkki Mika Pyörälä on persoona, joka ei tule MM-talkoisiin puhumaan. Hän tulee pelaamaan. Hän on Jalosen kenties luotettavin pelitapapelaaja. Pyörälä ei petä omiaan missään tilanteessa. Hän ei puhu joukkue ensin -ajattelusta. Hän näyttää asian toteen jäällä.

Ei olekaan sattumaa, että Pyörälä aloittaa juttutuokiomme leppoisasti haukkumalla itsensä.

”Kun menee kaksi omiin, niin ei voi olla tyytyväinen. Hyvää oli kuitenkin se, ettemme miettineet mitään turhaa ottelun alussa, vaan aloimme pelata vaistoillamme. Pienempiä maita vastaan ehkä pohdimme turhia juttuja, kuten ’Pitääkö meidän iskeä nyt pisteitä?’ tai muuta”, viime kevään kultamitalisti aprikoi.

Huippu-urheilussa tulee toisinaan turpaan. Ja niin pitää tullakin. Tappio pitää osata kuitenkin käsitellä. Sitä ei voi kuitata naureskellen eikä liian tosissaan. Suomen joukkue on osoittanut tämän asian tiimoilta kypsyyttä viime vuosina.

Pyörälä hakee esimerkkejä menneisyydestä.

”Kanada-peli oli samanlainen opetus kuin vuosi sitten Tshekkiä vastaan. Ei nämä turnaukset ole koskaan olleet mitään voitosta voittoon -juoksua, vaan pitää jatkuvasti oppia virheistä ja taka-askelista”, Leijona-laituri linjaa.

Suomi oppi vuosi sitten, ja se kantoi aina mestaruuteen saakka. Nyt on jälleen turnauskehittymisen aika.

Tässä asiassa esimerkkiä näyttää Petri Kontiolan johtama nelosketju, joka astuu USA-matsissa väistämättä esiin.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)

Uusimmat uutiset