Suomen jääkiekkosanasto 2013: Talvisota, kunniavelka, rintamakarkuri

Toimitus 30.4.2013 12:50
Suomen jääkiekkosanasto 2013: Talvisota, kunniavelka, rintamakarkuri

Mitä lätkäfanit ajattelevat vallitsevasta retoriikasta? (Juha Tamminen)

Urheilulehden uutispäällikkö Esko Seppänen katsoo Leijonien MM-valintoja silmiin. Kyse ei ole pelaajista. Kyse on jostain paljon huolestuttavammasta.

Kiskaisin SM-liigan huumaavien finaalien jälkeen tietokoneeni toviksi säppiin. Peliliikkeeni oli näemmä täydellisesti ajoitettu, sillä suomalainen jääkiekko on ajautunut tällä välin sisäiseen selvitystilaan, jossa suupielivaahdon ja argumentaatiotason välinen kuilu hakee vertaistaan.

Itse asiassa järkeenkäypiä arvioita antaa vain kokoomuslainen kansanedustaja, joten olen tilanteesta avoimesti huolissani. Vai onko tässä käynyt niin, että ihmisillä on vain liikaa vapaa-aikaa käydä kaikenlaisia marginaalikeskusteluja?

Tiedä häntä, mutta omakohtaisesti nautin jokaisesta hetkestä. Vuosi sitten olin itsekin vielä tosissani Sirkus Kummolan suhteen, mutta nyt osaan suhtautua tähän kollektiiviseen rahanpaino-orkesteriin sopivalla huumorilatauksella. Tyhjennän tämän käsittelyn osalta pankin torstain Urheilulehdessä, joten pitäytykäämme nyt Jukka Jalosen Leijona-valinnoissa, ”kieltäytyjissä” ja suomalaisen jääkiekon tilassa.

Olen 29-vuotias. Olen täsmälleen Leijona-joukkueen keski-iän ytimessä. Olen pelannut ko. joukkueesta suurinta osaa vastaan ja useamman kanssa samalla puolella. Tällainen räkänokka ei moisesta urastaan Kiekkoleijonan kunniaristiä kanna, mutta tunnen tämän joukkueen ja tämän ikäluokan ajatusmaailman paremmin ja yksityiskohtaisemmin kuin yksikään suurista jääkiekkoasiantuntijoistamme.

Itse asiassa listaan tähän kolme syytä, miksi Leijona-paidasta EI SAA KIELTÄYTYÄ vuonna 2013. Käytän argumentaatioretoriikkanani suomen kielen alajaetta, lätkäjätkäpuhetta.

***

MM-turnauksesta ei saa jäädä sivuun, sillä…

1. …mikäli vajaat 75 vuotta sitten olisi esiintynyt samanlaista rintamakarkuruutta, olisimme vain pieni osa suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa. Emme Venäjää, vaan nimenomaan Neuvostoliittoa. Se on pelottavampi uhka.

Pelasin aikoinani U18-maaottelun Tshekkiä vastaan täsmälleen isänpäivänä. Päävalmentajamme oli todella raivoissaan suorituksestamme. Tämä sangen koulutettu ja vieläpä aikuinen ihminen uhosi pukuhuoneessa ala-ikäisille pojille, että tällä menolla olisi hävitty sota ja menetetty itsenäisyytemme. Että mitähän isoisämme sanoisivat suorituksestamme. Että kehtaatteko kantaa paitaanne.

Pohdin tuolloin ensimmäistä kertaa jääkiekon mielekkyyttä urheilu- ja kasvuympäristönä. Mutta sitten olikin taas aika mennä maksamaan hintaa sota-alueelle, eikä 17-vuotiaan pojanklopin tullut asiaa sen enempää käänneltyä. Tuolloin kävi kuitenkin ensimmäisen kerran selväksi, että olen pohjimmiltani liian rintamakarkuri suomalaiseksi jääkiekkoilijaksi. Sinivalkoisessa lätkässä ei nimittäin riitä, että rakastaa ja arvostaa kotimaataan, vaan Leijona-ylpeyttään pitää alleviivata hyppäämällä vastustajan lämärin eteen Hartwall Areenan umpikännisten VIP-vieraiden iloksi. Se on isänmaallisuutta vuonna 2013.

***

2. …suomalaisen jääkiekkoilijan pitää maksaa kunniavelka takaisin. Kyllä, luit oikein. Systeemi toimii siis samalta pohjalta kuin kiinteän koron laina. Ensin otetaan nuorena kiekkoilijanalkuna lainaa Leijonista, ja lyödään nimenomaan Leijona-paidan ansiosta NHL:ssä läpi. Sitten tämä laina maksetaan kunnian muodossa takaisin siinä vaiheessa, kun tietty tuloraja ylittyy – kuin Kelan opintotuet konsanaan. Älkää naurako. Suomalainen jääkiekko ajattelee ihan vakavissaan näin. Suomalainen jääkiekko argumentoi asioita ihan tosissaan tältä pohjalta.

Enkä malta olla lisäämättä sitäkään, että viimeisin todellinen Leijona-läpimurto kansainväliselle tasolle on nähty keväällä 2008, kun Antti Pihlström nousi useamman rappusen urallaan ylemmäs yhden MM-turnauksen johdosta. Hän on ainoa noteerattava yksilö tässä kategoriassa. Mutta ei. NHL-uran salaisuus on Leijona-paita, koska itsenäisyyspäivänäkin katsotaan Tuntematon Sotilas. (Tiedän, että olen vaikeasti ymmärrettävissä, mutta yritän vain samaistua argumentoinnin perustasoon jääkiekko-Suomessa.)

Kysyin jo viime keväänä tekstissäni näin: Miten kauan Suomen eturivin jääkiekkoilijat haluavat olla talkoopohjalta mukana Kummolan rahanpainotehtaan renkeinä? Tähän kysymykseen vastaa torstain Urheilulehti tavalla, joka herättää kipua keväthullussa lätkäkansassamme. Mutta niinhän se totuus tuppaa satuttamaan – etenkin urheilun saralla.

***

3. …Leijonissa pelaaminen on äärimmäinen kunnia-asia. Stanley Cupit ja muut kunniakirjat ovat ihan kivoja juttuja, mutta Leijonissa pelaaminen se vasta äärimmäinen kunnia onkin. Ja sitten kun kunnia ei enää piisaa, niin puhutaan velvollisuudesta. Kansalaisvelvollisuus! Tässä kohdin vipuvartta saa pidennettyä osuvalla ”Talvisodan henki” -retoriikalla ja sillä, että ”kaveria ei jätetä”. Kauniita arvoja ajalta, kun telkkarissa puhui vielä mustavalkoinen uutistenlukija pelottavista asioista, mutta arvelen, että tällainen puhetapa herättää 29-vuotiaassa ammattilaisurheilijassa ainoastaan autenttista häkeltyneisyyttä.

On pakottava tarve esittää erillinen kysymys: Kenelle Leijona-pelaajat tekevät kunniaa Hartwall Areenan pystyynkuolleessa jääkiekkoillassa? Kuvitteleeko joku ihan todella, että pelaajille on se ja sama, ”kenelle” he pelaavat? Mitä jos pelaajat eivät haluakaan tanssia juuri sillä hetkellä, kun Kummolan lähipiiri napsauttaa sormiaan Harkimon monitoimiputiikin Twin Peaks -henkisessä istunnossa?

Tai vielä pahempaa: Mitä jos pelaajat osaavat sittenkin ajatella asioista ihan itse ja tehdä omat johtopäätöksensä?

***

Ennen kuin lyömme koko kansakunnan voimin kollektiivisen nyrkkimme pöytään NHL/KHL-kieltäytyjien johdosta, niin pitäisikö tarkistaa sitä ennen, mitä vuosilukua kalenteri näyttää? Ihmettelemmekö me ihan vakavissamme, miksi Leijona-pukuhuoneen ovi näyttää eturivin pelaajien silmien edessä tältä ja miksi Helsingin lentokentän matkatavarahihna tältä?

Jääkiekkoilijan ura on lyhyt. 8–13 vuotta huipulla ja sillä hyvä. Ei ehkä sitäkään. Joku rakentaa uransa tulorakenteen esimerkiksi kahden NHL-kauden ja neljän KHL-vuoden voimin. Silloin ei oteta yhtäkään riskiä jatkosopimusten tiimoilta. Kevään KHL-kieltäytyjät ovat tästä täydellinen oppikirjamalli. He käyttävät ”henkilökohtaisten syiden” viittaa, mutta avaan tämänkin aihepiirin torstain numerossa. Nostan hattuani KHL-pelaajien rohkeudelle, sillä kieltäytyminen on tässä maassa rikokseen verrattava teko. Siitä heitetään kultaleijonakin virtuaalikirkon edustalle jalkapuuhun ilman jatkokysymyksiä.

***

Lopuksi totean vain, että on jo valmiiksi jotenkin paha olo tämän kevään Leijona-pelaajien puolesta. Kun Marko Anttila, Pekka Jormakka ja Miika Lahti laitetaan esiintymään 153,50 euron kertakorvausta vastaan, on kyseessä vakava rakenteellinen ongelma.

Puhumattakaan Lauri Korpikoskesta. Hänen otsassaan lukee seuraavan kahden viikon ajan ”Leijonien ainoa NHL-tähti” -muistutus. Siinä ei nimittäin mielettömästi kunniavelan maksuohjelmaa muistella, mikäli tämä NHL-tähti ei räppää heti Saksaa vastaan kolmea nuottaa taululle.

Niin kauan kuin sinivalkoisessa jääkiekkokentässä on ”sota-alue”, tulee Leijona-pelaajan edustaa ”talvisotahenkeä”.

Niin kauan kuin suomalaispelaajat kykenevät vielä murtautumaan NHL:n absoluuttiselle huipulle, nähdään Leijona-kutsu ”kansalaisvelvollisuutena”, jonka kohdalla pitää ymmärtää maksaa ”kunniavelkaa”, ettei ole häpeällinen ”rintamakarkuri”.

Ehkäpä olisi vain parasta, että yksikään suomalaisjääkiekkoilija ei yllä vaikkapa 10 vuoteen NHL:ään. Se saattaisi saada ylensyöneen jääkiekkokansamme edes jonkinlaiseen ryhtiin. Itse asiassa se päivä on lähellä, kun Ylen Teksti-TV:n sivunumero 235 ei enää printtaa maalintekijöitä vihreällä erikoisvärillä.

Ehkäpä silloin loppuu myös suomalaisen jääkiekon ikuinen talvisota ja kunniavelan maksaminen.

Sitä odotellessa voimme vain muistella, miten Leijona-brändi oli vielä kymmenisen vuotta sitten oikeasti mukaansatempaava ja positiivinen kokonaisuus.

Jättäkää kuitenkin pelaajat ulos tästä keskustelusta. He eivät ole sinulle tai minulle maaliakaan velkaa.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)

Urheilulehden MM-jääkiekon erikoisnumero ilmestyy torstaina. Se on päivä, joka tulee merkitä kalenteriin jo nyt. Se on valinnan päivä suomalaisen jääkiekon sisällä.

Seuraa MM-turnauksen kulisseja Seppäsen Twitteristä ja kuvapankista.