Kansikuva

Sean Bergenheim avaa NHL-työsulun vaietut taustat: ”Omistajien ahneutta vaikeaa ymmärtää”

NHL-kautta ei pelata, elleivät omistajat muuta asennetaan, kirjoittaa Florida Panthersin Sean Bergenheim kolumnissaan Urheilulehdelle.

Jääkiekkofaneja ympäri maailman mietityttää yksi kysymys. Milloin NHL:n neuvotteluhuoneissa päästään sopimukseen ja kiekko päästäisiin vihdoin pudottamaan jäähän.

Kysymys kiinnostaa tietysti myös minua pelaajana, mutta vastausta minulla ei valitettavasti ole.

Asiaan saatiin positiivisia merkkejä menneellä viikolla, kun leirit pääsivät vihdoin kahden viikon hiljaisuuden jälkeen saman pöydän ääreen. Se on tärkeää, sillä vain niin voidaan päästä sopimukseen.

Luulimme, että pääsimme numeroissa aika lähelle toisiamme. Luulimme, että pääsimme asioissa eteenpäin. Luulimme, että viime viikko oli hyvä. 

Taisimme kuitenkin luulla väärin.

Oli äärimmäisen yllättävää, että NHL tuli julkisuuteen sellaisella viestillä, että heidän mielestään edistystä ei ollut tapahtunut. Emme kuulemma olleet menneet asioissa paljoakaan eteenpäin. Ehkä sitten emme ole. Omituiselta se kuitenkin kuulostaa, sillä olemme antaneet niin paljon myönnytyksiä.

Voin vain toivoa, että se on neuvottelutaktiikkaa ja mediapeliä. Kaikki neuvotteluissa on toistaiseksi viitannut siihen, että NHL seuraa samaa taktiikkaa kuin NBA:n ja NFL:n vastaavissa omissa työehtosopimusneuvotteluissa. Kaikki viittaisi siihen jo aikataulullisesti.

Jo se kertoo siitä olennaisen, että NHL:llä on taustavoimissaan aivan samat lakimiehet kuin NBA:n ja NFL:n sopimusneuvotteluissa. 

Olemme tienneet sen kaiken aikaa. 

On ollut äärimmäisen ennalta arvattavaa seurata heidän toimintaansa. He odottavat vieläkin, että pelaajien puntti alkaisi tutista, jotta he saisivat parhaan mahdollisen diilinsä. Jo nyt on mielestäni selvää, että NHL ei edes halunnut ahneuden sokaisemana aloittaa kautta ajallaan – NBA:n ja NFL:n neuvottelujen mukaisesti.

 Mutta sellainen tuntemus meillä on, että heillä on joku deadline. Joku takaraja, kunnes sopimus heidän mielestään on viimeistään tehtävä. Ainakaan toistaiseksi se deadline ei tunnu olevan lähellä mutta kaikki tietysti toivomme, että tilanne muuttuu positiivisemmaksi nopeasti. Tammikuun puolenvälin jälkeen voi olla vaikeata saada kautta käyntiin.

Kukaan ei voi tässä vaiheessa varmasti sanoa että pelataanko kautta ollenkaan. Se on kuitenkin varmaa, että sitä ei pelata, elleivät omistajat muuta asennettaan.

50-50 –tasajakoa pidetään yleisesti reiluna kaikkien osapuolien suhteen. Mutta on sanottava, että se on pelaajilta valtava myönnytys. On myös mahdotonta pudottaa pelaajien saamaa 57 prosenttia heti yön yli 50 prosenttiin (joka on NHL:n ehdotus).

Siksi olemme ehdottaneet kolmen vuoden aikaväliä, jolloin pelaajien osuus tippuisi siihen 50 prosenttiin ja niin, että kaikkien pelaajien jo allekirjoittamia sopimuksia kunnioitetaan. Se on mahdollista meidän systeemin kannalta – ja omistajat pääsevät heidän haluamaansa 50-50 tasajakoon.

Eikö se kuulosta ihan hyvältä molemmille osapuolille vaikka me olemme se osapuoli joku antaa myönnytyksiä? Ja eikö se ole ihan reilua että kunnioitetaan jo tehtyä sopimuksia? Onhan sopimuksessa seuran edustajan ja pelaajan allekirjoitus.

Me annoimme edellisissä työehtosopimusneuvotteluissa periksi oikein kunnolla. Menetimme kokonaisen kauden, luovuimme 24 prosentista palkoistamme ja suostuimme palkkakattoon. Omistajat saivat käytännössä kaiken haluamansa. Se, mitä me silloin saimme, oli 54 prosentin osuuden tuloista joka vuosi vuodelta on kasvanut – ja on nyt 57 prosenttia. Se oli raju tiputus 71 prosentista, joka ennen edellistä työsulkua oli pelaajien osuus!

NHL on nyt ehdottanut kuuden vuoden työsuhdesopimusta joka tarkoittaisi meidän ehdottamalla tulojaolla heille 1-1,2miljardia dollaria. Ihan ok voitto heille, eikö? Ja by the way, viime lockoutin tuoma tuotto omistajille on yli kolme miljardia dollaria!

Olemme kuitenkin valmiita suostumaan tuohon 50-50 -tulotasajakoon. Niin kipeästi me haluamme päästä tekemään sitä, jota rakastamme ja parhaiten osaamme. Pelaamaan.

Mutta rajansa kaikella. 

NHL aloitti tulojakoneuvottelut siten, että osapuolten osuudet kääntyisivät päälaelleen. Heidän mielestään omistajien kuuluisi saada 57 prosenttia ja meidän 43. Jotenkin voin kuvitella omistajien leirin naureskelleen kabinetissa itsekin tälle tarjoukselle. Nyt kun he ovat ehdottaneet tasajakoa, tuntuu moni näkevän NHL:n tulleen vastaan. Mutta ei se ole mitään vastaantulemista, että aloittaa noin naurettavan alhaalta.

Me olemme tehneet todella isoja myönnytyksiä – joista suurin on tämä tasajako. Nyt sekään ei riitä omistajille, vaan he haluavat muuttaa tärkeitä neuvotteluoikeuksiamme. Meillä ei NHL:n vaatimusten mukaisesti olisi oikeutta välimieskäsittelyyn, sopimusten maksimikestoja rajattaisiin viiteen vuoteen ja tulokassopimusten pituutta kasvatettaisiin.

Jos kaikki nämä seikat toteutuisivat, olisivat kaikki liigaan tulevat pelaajat täysin omistajien armoilla siihen asti kunnes he ovat 28-vuotiaita. Jos – ja kun – Granlundin Mikke tekee kolmen vuoden sisällä esimerkiksi 80 pistettä kaudessa, ei hänellä olisi NHL:n ehdotuksen mukaan mitään oikeuksia neuvotella itselleen isompaa palkkaa. Vaikka hän pisteiden tai taitojensa puolesta olisi sen arvoinen.

Sen lisäksi NHL ehdotti että yli yksivuotiset sopimukset saavat ainoastaan sisältää viiden prosentin korotuksen seuraavaan vuoteen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jollakin joukkueella on palkkakatossa varaa tarjota pelaajalle esimerkiksi yksi miljoonaa ensimmäisestä ja vaikka kaksi miljoonaa sitä seuraavasta kaudesta, ei joukkue voi tarjota sitä. Vaikka seura kokisi pelaajan olevan noin 1,5 miljoonan arvoinen. Koska maksimissaan seura voi NHL:n ehdotusten mukaisesti korottaa palkkaa sopimuksen sisäisinä vuosina on se viisi prosenttia.

Eli pelaajalla ei ole montaa seuraa, jonka kanssa neuvotella tästä syystä. Palkkakatto tekee sen mahdottomaksi. Maallikon silmin nämä asiat voivat vaikuttaa turhilta, mutta ne ovat kaikkea muuta kuin sitä, kun kaikki pistetään yhteen. Nämä toisivat huimia säästöjä omistajille ja taas kerran pois pelaajilta. Paljon on siis vielä sovittavaa, ennen kuin pääsemme sopimukseen.

Täällä Pohjois-Amerikassa jotkut turhautuneet fanit ovat kommentoineet sellaista, että pelaajien tulisi suostua omistajien vaatimuksiin koska niin lippujen hinnat laskisivat. Meillä pelaajilla ei ole mitään tekemistä lippujen hinnoilla.

Gary Bettman lupasi viime lockoutin aikana, että jos he saavat mitä haluavat, niin lippujen hinnat laskevat. Miten kävikään? Lippujen hinnat ovat vain nousseet. Lippujen kysyntä määrää hinnan, sitä ei muuta mikään.

Se, mikä on pelaajien palkasta pois, menee omistajien taskuun, eikä valitettavasti alennettuihin lippujen hintoihin. Se ei ole pelaajien syytä.

Toinen asia mikä pelaajan on vaikea käsittää, on kun joku sanoo, että “minä ainakin pelaisin NHL:ssä vaikka kymmenestätuhannesta dollarista vuodessa”. Me pelaajat tiedämme, että olemme todella onnellisessa asemassa. Saamme tehdä sitä, mitä rakastamme ja että meille maksetaan hyvää palkkaa siitä.

Mielestäni pelkän palkan suuruutta ei voi katsoa vain niin, paljonko pelaaja on oikeutettu saamaan liigan keräämästä tulosta. Kilpailu pelaajien kesken on todella kovaa ja NHL-elämä on todella rankkaa. Sitä ei moni voi tajuta ennen kuin näkee sen läheltä.

Jos pelaaja pelaa hyvän kauden on ihan oikeutettua, että pelaaja saa korvausta siitä. Joko se NHL:n tuottama raha menee pelaajille, jotka tekevät työn (pelaajia on 700+), tai seuralle/omistajille (joita on 30).

Pelaajat jakavat siis potin 750 pelaajan kesken, kun taas omistajat 30 seuran/henkilön kesken. NHL:n tuotto oli noin 3,3 miljardia viime vuonna. Jokainen voi itse laskea mikä on yksittäisen pelaajan osuus, kun tasajako on 50 prosenttia. Ja myös sen mikä on yksittäisen omistajan osuus, jos siis tulot jaettaisiin tasaisesti.

Leikitään hetki ajatuksella. Jos joku sanoo, että on valmis pelaamaan NHL:ssä vaikka tällä kymmenellä tuhannella dollarilla olisi pelaajille menevä osuus yhteensä (10000$ * 750 pelaajaa) 7,5miljoonaa ja omistajille menevä osuus 3 292 500 000 dollaria.

Se, mitä pelaaja ei saa palkaksi, menee omistajalle. Ihmettelenkin mitä väärää siinä on, että työtä tekevälle maksetaan korvausta? Jos minä menen jääkiekko-otteluun, maksan siitä, että saan mennä katsomaan pelaajia jäällä. En aitiossa istuvia omistajia. 

Omistajien ahneutta on vaikeaa ylipäätään ymmärtää. Miksi oikein olemme tässä tilanteessa, kun järki sanoo, että tässä ei ole mitään järkeä! NHL voi paremmin kuin koskaan, eivätkä asiat ole huonosti. Miksi pitää yrittää esittää, että niin olisi.

Yksi asia neuvotteluissa on ollut myös se, että sovimme, kuka työsulun aiheuttamat vahingot maksaa – ja miten. Ei tämä ole pelaajien aiheuttamamme työsulku, vaan omistajien.

Me olisimme valmiita pelaamaan vaikka vanhan systeemin mukaan mutta nyt meitä ei päästetä hallille edes treenaamaan. Odottavatko omistajat että me maksaisimme työsulun kulut ja tappiot?

Olemme yrittäneet saada NHL:n perustelemaan miksi he vaativat näitä asioita näin suuruudenhullulla tavalla. He haluavat, tai ehkä pitäisi sanoa vaativat, että me luovumme kaikista oikeuksistamme. Eivät neuvottelut toimi niin. 

Mikä ihmeellisintä, he eivät ole pystyneet perustelemaan näitä vaatimuksiaan mitenkään. Ja uskokaa pois, olemme yrittäneet kyllä kysyä. Ainoa vastaus, jonka olemme saaneet, on ollut se, että heidän mielestään näin on parempi.

Viime päivien aikana neuvotteluista voi kuitenkin aistia sen, että omistajien leirissä alkaa olla painetta. Sponsorit alkavat jo suuttua – ja jotkut heistä ovat uhkailleet jopa oikeustoimilla. Pelaajat ovat seisoneet kuitenkin yksissä tuumin. Lopulta se ei ole ollut edes vaikeaa, niin pöyristyttäviä omistajien tarjoukset toistaiseksi ovat olleet.

Totuus kuitenkin on, että kausi alkaa vasta sitten, kun omistajat haluavat. Vielä he eivät ole kuitenkaan olleet valmiita neuvottelemaan, koska he elävät edelleen toivemaailmassa, jossa he saavat kaiken haluamansa.

Mutta luultavimmin neuvottelut jatkuvat pian. Toivottavasti niistä saadaan otettua vieläkin suurempia askeleita eteenpäin kuin mitä tähän asti on otettu.

Vauriot lajille ovat jo nyt olleet suuria. Siksi on toivottavaa, että omistajat heräisivät toivemaailmastaan.

Ja nopeasti. 

Teksti: Sean Bergenheim