Kansikuva

Onko tässä NHL:n suurin sankari vai rotta? – ”Häntä ei kiinnosta”

Onko tässä NHL:n suurin sankari vai rotta? – ”Häntä ei kiinnosta”

Dustin Brown vastaanotti läntisen konferenssin voittopystin. Kuva: Getty Images

Los Angeles Kings matkaa Stanley Cupin finaaleihin dramaattisella tavalla voitoin 4-1. Urheilulehden NHL-kirjeenvaihtaja Samuel Savolainen käy ottelun puhuttavimman tilanteen läpi.

Eipä olisi Los Angeles Kingsin selviytyminen Stanley Cupin finaaleihin voinut ratketa paljoa dramaattisemmalla tavalla. Sarjan viidennen pelin jatkoaika päättyi tavalla, joka puhuttaa vielä pitkään. 

Dustin Brown taklasi Michal Rozsivalin talutuskuntoon jalkaan rajulla tavalla. Osuiko taklaus reiteen tai polveen, yhtä kaikki. Brown olisi voinut tilanteen ehkäistä, mutta eipä väistänyt, vaan ajoi suoraan tshekkipakin polven alueelle. Mikä oli koko ottelun epävarmasti viheltäneiden tuomarien ratkaisu? Ei jäähyä. Omaan silmääni tilanne näytti selvästi rangaistuksen arvoiselta. Tuomaripiireissä näitä kutsutaan polvitaklauksiksi.

Mitä sitten tapahtui? Heti seuraavassa vaihdossa Dustin Penner tekee sarjan katkaisseen voitto-osuman. Auts.

Mutta se mikä tilanteessa on olennaisinta, on ymmärtää, että tällainen on pelaaja nimeltä Dustin Brown. Hän on pelaaja, joka haluaa voittaa keinolla millä hyvänsä. Hän tekee tärkeitä maaleja, mutta pelaa myös sääntöjen rajamaiden molemmin puolin pikkusikaa ja joskus vähän isompaa. Brown on selvinnyt näissä pudotuspeleissä jo aiemmin muutamista tilanteista kuin koira veräjässä. Häntä ei kiinnosta miten hän voittaa, kunhan hän voittaa. 

Häntä ei kiinnosta ulvooko kojoottikotiyleisö solvauksia ja buuauksia, kun hän vastaanottaa läntisen konferenssin voittopytyn. Eikä häntä kiinnosta sekään haukkuuko suurin osa maailmaa hänet siaksi internetissä. Brownia ei kiinnosta nostaako hän Stanley Cupin käsivarsilleen sankarin vai rotan maineessa.

Onko tämä ihailtavaa vai halveksuttavaa? Päätä itse.

Totuus kuitenkin on yksinkertainen. Vain voitot muistetaan, tyylipisteitä ei lasketa. Ja tapahtui mitä tapahtui, Dustin Brown oli tässäkin, kuten niin monessa ottelussa tänä keväänä, ottelun ratkaisija.

Mutta. Tuleeko tästä Brownille pelikieltoa? Ehkä. Hyvin mahdollista.

Olisiko Phoenix mennyt finaaleihin näin suurelta takamatkalta, vaikka se olisi saanut tilanteessa ylivoiman? Ja vaikka tehnyt siitä maalin? Tuskin.

Oliko täysin hämmentävää pudotuspelien vierasvoittoputkea jatkava Los Angeles parempi joukkue sarjassa? Oli.

Juuri tämä on kaikesta huolimatta oleellisinta. Yksi erittäin kyseenalaisesti tuomittu tilanne ei sitä miksikään muuta.

Mutta tämä tapa hävitä tulee kuitenkin hiertämään kojoottipaitoja vielä pitkään. Ja aivan ymmärrettävästi.

Mietitään nyt miltä vaikkapa Phoenix-kapteeni Shane Doanista tällä hetkellä tuntuu. Hän on kantanut koko organisaatiota reppuselässään kaikenlaisen paskan keskellä. Tämä kevät oli hänen mahdollisuutensa voittaa Phoenixissa, jossa menestystä ei ole voitu pitää realistisena missään ennakkoarvioissa koko seurahistorian aikana.

Itse asiassa Doan ei ole välillä voinut edes tietää jatkaako hänen rakastamansa joukkue edes Phoenixissa vai onko edessä siirto Kanadaan tai jonnekin muualle. Suurin osa pelaajista olisi tällaisen turbulenssin keskellä jo vaatinut siirtoa mahdollisimman kauaksi Arizonan aavikoilta, mutta ei Doan. Hän on kantanut ryhdikkäästi pahoina hetkinä joukkueensa tähän hetkeen. Mutta nyt kaikki valui savuna ilmaan. Tavalla, joka ei miellytä Phoenixissa ketään.

Mutta tätä urheilu joskus on. Hyvässä ja pahassa.

Silti. Vain voittajat muistetaan. Tulivat voitot tavalla millä hyvänsä.

Samuel Savolainen, Chicago

Lisää aiheesta