No niin. SM-liigaseurat aloittavat jääharjoittelun maanantaina, ja HIFK alleviivasi lätkäkauden alkamista kolmella raudanlujalla uutisella.
1. Tom Nybondas käytti lauseessaan yli kahta sanaa.
2. Puukäsipakki vaihdettiin penkin takana toiseen rautahanskaan, kun Pasi Sormunen peri Petri Matikaisen taktiikkataulun.
3. HIFK-ikoni Kimmo Kuhta joutui jälleen odottelemaan syysmyrskyihin saakka jatkosopimustaan.
Aloitetaan perkaaminen pala kerrallaan.
***
Ensinnäkin Nybondas on ollut viime viikot kohtalaisen pimeässä paikassa.
Hän on ollut urheilujohtaja, jonka palapelistä puuttuu tärkein palanen, eli päävalmentaja. Ja jos joku haluaa uskoa, ettei Nybondas tiennyt ensimmäisenä Matikaisen neuvotteluista Omskin kanssa, niin haluan myös kertoa, että joulupukki on sittenkin olemassa.
Nybondas pyöri kuin paisti pokeripöydässä heikon kätensä kanssa, ja luuli pelkän imagon vievän turnausvoittoon. Matikainen veti kuitenkin kaikkien sääntöjen ja moraalin vastaisesti ohi, vilkutti vakavana perään ja lähti. Nybondas jäi pöytään pienen pelimerkkipinon kanssa pohtimaan, että kenenhän kanssa tätä touhua jatkettaisi. Että tämähän se vasta mukavaa onkin.
Jatketaan faktalla: HIFK oli viime viikon ajan erittäin aktiivinen päävalmentajamarkkinoilla. Nybondas oli tietojeni mukaan yhteydessä 2–3:een varteenotettavaan päävalmentajaehdokkaaseen. Eikä nyt puhuta möhömahaisista havumetsäkanadalaisista, vaan suomalaisista, laadukkaista päävalmentajista. Aika oli kuitenkin kortilla, eikä Nybondas ollut täysin vakuuttunut sittenkään.
Hän oli tiukassa tilanteessa. Hän tiesi, että Pasi Sormunen on halukas – ”halukas” ei ole sitten sama asia kuin ”valmis” – nousemaan kalifiksi kalifin paikalle. Pakan sekoittaminen uudella nimellä olisi ollut totta kai orastava riski tässä vaiheessa. Pakan sekoittaminen jollain kanadanranskalaisella AHL-huutajalla olisi ollut tyhmyyttä.
Nybondas osoitti luottamusta Sormusta kohtaan. Asiaa ei pidä ymmärtää niin, että HIFK:n oli pakko tyytyä Sormuseen. Hän oli kilpailussa jatkuvasti mukana, ja voitti sen. (BREAKING: HIFK:n päävalmentajatontti on aina huippukilpailtu paikka.)
Vaikka Sormunen ei olekaan ollut aikuisten tasolla päävalmentajana sekuntiakaan, on hän saanut hyvän oppikoulun Matikaisen alaisuudessa siitä, mitä tulee tehdä, kuten myös siitä, mitä ei kannata tehdä.
Pelitavasta ja kaikesta muustakin voi vääntää vaikka jouluun saakka, mutta tietojeni mukaan HIFK:n joukkue tervehti Sormusen nimitystä ilolla. Sillä ei ole ammattilaisurheilussa mitään merkitystä, mitä pelaajat sanovat tällaisissa tilanteissa medialle. Se on täysin lässynlässyn-nollapuhetta, jolle en anna tuumaakaan arvoa.
Sormunen on vaativa jätkä, joka lähtee töihin samalta viivalta pelaajien kanssa. Se luetaan HIFK-pelaajien keskuudessa hänen suurimmaksi vahvuudeksi.
Sormunen tietää myös tärkeimmän asian: Jääkiekko on pelaajien peli.
***
Myönnän, että yllätyin Sormusen valinnasta, sillä olin tietoinen HIFK:n aktiivisuudesta päävalmentajamarkkinoilla. HIFK oli tosin samassa tilanteessa kuin olisi mennyt mustikkametsään 100 thaimaalaiskerääjän jälkeen. Ei sinistä missään.
HIFK on tällä hetkellä täsmälleen samassa formissa kuin JYP vajaa vuosi sitten.
”Mikä ihmeen Aho?” = ”Mikä ihmeen Sormunen?”
On tietyllä tapaa aina etu, kun tällainen lause sanotaan ääneen. Odotukset astuvat useamman rappusen alemmas. Mestaruuspuheet vaihtuvat taisteluun kotiedusta ja niin edelleen. Tähtipelaajat ymmärtävät, että heidän tukeaan tarvitaan nyt. JYPissä tämä jatkumo jyräsi Jani Tuppuraisen ja kumppaneiden johdolla aina mestaruuteen saakka.
Sormusen valinta kääntää katseen pelaajiin. Nimetään nyt vielä yksilöt, joiden joukkue HIFK on, ettei asiasta synny epäselvyyttä: Ville Peltonen, Toni Söderholm, Mikko Jokela, Joakim Eriksson, Kimmo Kuhta ja Siim Liivik. (Ehkäpä Liivik saa pelata koko kauden SM-liigan puolella, eikä häntä heitetä Mestikseen sen takia, että mies sattuu harrastamaan musiikkia kesäisin?) Katseet ovat näissä pelaajissa, ja heidän on pakko astua esiin. Ei selityksiä, ei tekosyitä. HIFK joko elää tai kuolee näiden jätkien kautta, eikä Sormusella ole tähän asiaan sen kaksisempaa vaikutusta.
Sormusen pelitapa ansaitsee kuitenkin huomionsa. Muistiinpanot on tehty A-nuorten peleistä, joissa 42-vuotias ex-puolustaja loi nahkansa päävalmentajana.
Takaan yhden asian: HIFK on ensi kaudella aggressiivinen. HIFK pelaa enemmän tunteella kuin viime kaudella. HIFK ei ajattele turhissa paikoissa niin paljoa. HIFK palauttaa brändilätkän kotikaukaloonsa sillä tavalla, että laitojen ääni kuuluu Töölöntorille saakka. Sormusen HIFK pyrkii paineistamaan jokaisessa tilanteessa, eikä nyt ole muuta mahdollisuuttakaan: Katsokaahan hetki HIFK:n kokoonpanoa. Enemmän tunnetta, tahtoa, aggressiivisuutta kuin käsiä ja kiekollista taitoa.
Sormusen pelitapa – mikäli siinä on mitään samaa kuin A-nuorissa – osuu melko lailla nappiin tämän pelaajamateriaalin kanssa. Itse asiassa Sormusen lätkästä jäi päällimmäisenä mieleen herra nimeltä Doug Shedden. Ehkäpä HIFK löysi vihdoin uuden Sheddenin, ja se on joukkueen kannalta pelkästään positiivinen seikka. HIFK:sta tulee paskamainen haastaja, jota vastaan on ikävä pelata. Ehkäpä faneillakin oli jo tätä HIFK:ta ikävä?
Suomessa on vino pino parempia jääkiekkovalmentajia kuin Sormunen. Urheilulehden toimituksessa on kokeneempi SM-liigavalmentaja kuin Sormunen. Nybondas haluaa kuitenkin herättää joukkueensa räikeällä ”Mitä sitten?” -kortilla. Niin, mitä sitten? Matikainen pakotti HIFK:n uhkapeliin, ja on kunnioitettavaa luottaa omiin voimiin ennemmin kuin lähteä kalastamaan märällä dynamiitilla ison veden takaa.
En tunne HIFK-fanien ajatusmaailmaa, mutta jotenkin on tunne, että Sormuselle annetaan lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet onnistua kuin Matikaiselle. Ja ehkäpä Sormunen jättää moottorisahansakin suosiolla kesämökille.
***
Kimmo Kuhta teki toissakaudella tehot 24+27. HIFK voitti mestaruuden. Kuhta alleviivasi hienon sesonkinsa 12 playoff-pisteellä astuen kovissa tilanteissa jatkuvasti esiin. Hän joutui vartomaan tuolloin jatkosopimustaan. (Oikaisu: Kuhta teki jatkopahvinsa tällöin kauden päätösristeilyn aikana. Eli odotus ei ollut tuolloin järin pitkä. Kolumnisti nostaa kätensä ylös virheen merkiksi. Olkoonkin, että hän odotti Kuhdalle jatkosopimusta koko kevätkauden ajan.)
Kuhta nakutti vaikealla viime kaudella tehot 14+26. Hän ei ollut koskaan Matikaisen oma poika. Päävalmentajilla on aina omat ”suosikkinsa”, ja sillä siisti. Kuhta ei kuulunut tähän kerhoon. Silti 40 täkyä tauluun. Kuhta joutui odottelemaan jatkosopimustaan siihen asti, kunnes joukkue meni ensimmäisen kerran jäälle.
Kysymys: Onko Kimmo Kuhta joku helvetin junnupelaaja vai 37-vuotias HIFK-ikoni?
Ei muuta.
Esko Seppänen (@EskoSeppanen)
