Kansikuva

NHL:ssä äärimmäisen haikea iltapäivä – ”Kaikkien aikojen eurooppalainen”

Nicklas Lidström paljasti lopettavansa uskomattoman NHL-uransa tiedotustilaisuudessa torstaina. Urheilulehden NHL-kirjeenvaihtaja Samuel Savolainen käsittelee ruotsalaisen jättämää kädenjälkeä.

Jos työehtosopimukset saadaan NHL:ssä kesällä sorvattua kuntoon, päästään kauteen valmistautumaan taas normaalisti. Yksi on kuitenkin joukosta poissa. Nicklas Lidström. Lidström, joka on ollut mukana niin kauan, että suurin osa nuoremmista faneista ei edes muista NHL:ää ennen ruotsalaisen aikaa.

Lidströmin saavutukset ovat hämmästyttäviä. Hän oli voittaja. Neljä Stanley Cupia, olympiakulta ja MM-kulta. Lisäksi hän voitti NHL:n pudotuspelien arvokkaimman pelaajan tittelin Conn Smythen keväällä 2002. Hän voitti peräti seitsemän Norris Trophya, vain yksi vähemmän kuin Bobby Orrilla. Hän oli 10 kertaa NHL:n ykköstähdistökentällisessä.

Mutta yksi hämmästyttävimmistä asioista - joka voidaan lukea paljolti ruotsalaisen ansioksi – oli, ettei Detroit ruotsalaisen 20 NHL-kaudella jäänyt pudotuspeleistä ulos yhtä ainutta kertaa. Ei Red Wings aina ollut mikään tähtinippu.

Lidströmin läsnäolo teki omalta osaltaan ajan kuluessa Detroitin kaltaisesta ränsistyneestä autokaupungista paikan, johon muut halusivat tulla pelaamaan pienemmälläkin tilinauhalla.

Kun näitä asioita listaa ja luettelee, ei voi välttyä ajattelemasta, että Red Wings -ikoni on kaikkien aikojen eurooppalainen jääkiekkoilija.

Mikä teki sitten Lidströmistä niin hyvän? Ruotsalaisesta puhuttaessa eleganssi nousee ensimmäisenä mieleen. Se lähtee liikkeelle jo seurauskollisuudesta ja nöyryydestä. Hän ei koskaan pitänyt itsestään minkään tason numeroa. Lidström oli pyyteetön pelin opiskelija, kertovat ihmiset hänen läheltään. Ja ovat varmasti oikeassa.

Lidströmillä ei varsinaisesti ollut ainuttakaan superominaisuutta, jolla häntä luonnehtisi. Hän oli kaikessa toki hyvä, mutta ei ruotsalaisella silti ollut kovinta laukausta, hän ei ollut taitavin mailankäsittelijä, eikä hän ollut fyysisin presenssikään.

Mutta Lidström oli älykkäin.

Se näkyi jo hänen puolustuspelissään. Isoja hyökkääjiä vastaan hän tiesi, ettei pärjää kulmissa. Hän sijoittui fiksusti, oli aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuten entinen joukkuetoveri, toinen legendaarinen pakki Paul Coffey sanoi, Lidströmiä ei ikinä edes pystynyt taklamaan. Hän oli aina askeleen muita edellä.

Lidströmin lopettamista ei haluttu osata odottaa, vaikka hän oli 42. Niin hyvä hän vieläkin oli.

Mutta päivä on raskas Detroitin kannalta myös siksi, että sen osakekurssi sukelsi tänä iltapäivänä rajusti. Miten tämä aukko täytetään? Lidström pelasi kaikissa tilanteissa. Nyt ne suuret saappaat siirtyvät muiden täytettäviksi.

Detroitiin jää niin suuri aukko, että organisaation on väistämättä tehtävä jotain kilpailukykynsä ylläpitämiseksi. Mutta mitä?

Ehkä Detroit lähtee vapailla markkinoilla Nashvillesta mahdollisesti vapautuvan Ryan Suterin perään? Tai kenties Red Wings yrittää pestata Dennis Widemanin? Tai ehkä punasiivet hyökkäävät Anaheimin hyppysistä ilmeisesti karkaavan superlahjakkaan Justin Schultzin kintereille? Ehkä kaikkien. Kaikki peliliikkeet ovat kuitenkin vain riskinhallintaa.

”Olen pelännyt tätä päivää siitä asti, kun aloitin Detroit Red Wingsin GM:nä vuonna 1997."

Näin sanoi Ken Holland tässä haikeassa tiedotustilaisuudessa. Hän tietää sen minkä muutkin. Vaikka hän kuinka yrittäisi, tulos on aina sama.

Lidströmiä ei voi korvata. Mitenkään.

Uusimmat uutiset