NHL-työsulku pöyristyttää – ”Paskanpuhumista ja ristiriitoja”

Urheilulehden NHL-kirjeenvaihtaja Samuel Savolainen yrittää sulatella NHL:n alkaneen työsulun logiikkaa – ja siitä aiheutuvia seurauksia.

Kirjoittaessani tätä katson valtavaa NHL-areenaa, jossa on hiljaista. Valotauluilla välkkyy mainoksia tulevista konserteista ja muista ohjelmanumeroista, jotka ovat tulossa esiintymään. Mutta tärkein ohjelmanumero on peruutettu. Kukaan ei tiedä milloin Minnesota Wildin kotiluolassa, Xcel Energy Centerissa, pelataan seuraavan kerran NHL-lätkää.

Areenan kylkeen on ripustettu julisteita uusista megavahvistuksista Zach Parisesta ja Ryan Suterista. Siis kaksikosta, jonka pitäisi viedä tämä Mikko Koivun kipparoima joukkue pitkästä aikaa pudotuspeleihin – ja ehkä jopa pitkälle. Myös suomalaisihmelapsen maineessa oleva Mikael Granlund on ollut pitkään fanien kiinnostuksen kohde. Kaikki haluavat nähdä suomalaissuurlupauksen tositoimissa.

Odotukset ja toiveet Minnesotassa ovat jääkiekon suhteen ennätyskorkealla. Niin korkealla, että hallin fanikauppa ehti jo myydä pelipaitansa täysin loppuun. Tässä osavaltiossa – state of hockeyssa – jääkiekko on valtavan tärkeä asia.

Paikallisilta saa kuulla, että jos täällä ei nuorena harrastanut jääkiekkoa, ei käytännössä harrastanut urheilua lainkaan – pelasi sitten mitä tahansa. Mutta kiima uutta kautta kohtaan on tähän aamuun herätessä laantunut pahemman kerran. Kausi ei ala ajallaan. Rahariidat ovat vieneet faneilta, jotka siis lopulta koko sirkuksen viulut maksavat, kaiken pois.

Sitä on fanin vaikeaa ymmärtää. Eikä ihmekään. Varsinkaan kun kukaan ei tiedä, miten kauan tässä kestää. Viikko, kuukausi, koko kausi? Asiantuntijat ovat väläytelleet marraskuun loppua, koska silloin valtakunnallisen NBC-kanavan kanssa tehty tv-sopimus lähtee toden teolla käyntiin.

Mutta kuka oikeasti tietää? Ei kukaan. Ei edes pelaajayhdistyksen pomo Donald Fehr tai jo kahdelle aiemmalle työsululle kasvot antanut NHL-komissionääri Gary Bettman.

Se on kuitenkin selvää, että laji ottaa suuren riskin. Milloin NHL-jääkiekosta kasvoi Yhdysvalloissa niin suurta, että sillä on varaa pelata upporikasta ja rutiköyhää televisiosopimusten, sponsoreiden ja kuluttajien kanssa?

Tässä kuitenkin ollaan. Taas.

***

Mistä tahansa uutisia NHL:n uuden CBA-työehtosopimusneuvotteluista on lukenut, on voinut myös lukea NHL:n elinvoimaisesta nykytilasta. Siitä kuinka NHL:n liikevaihto on kasvanut käytännössä vuosittain ennätyslukemiin. Kaiken pitäisi olla taloudellisesti isossa kuvassa paremmin kuin koskaan, mutta silti kausi lykkääntyy.

Mutta samalla NHL ja sen omistajat haluavat varmistaa, että jokainen pienempienkin kiekkomarkkina-alueiden joukkueet liigassa pystyy tekemään hyvää taloudellista tulosta. Mutta se ei vain ole koskaan sataprosenttisen varmaa. Eikä pelaajien pitäisi periaatteessa maksaa siitä hintaa, että NHL itse laittoi organisaatioita esimerkiksi Phoenixin kaltaiseen murheenkryynipaikkaan.

”Omistajien” leiri haluaa myös saada sopimuksien kestoja pienemmiksi – korkeintaan viiden vuoden mittaisiksi. Tässä etulinjassa on taistellut ja rähissyt näkyvässä roolissa myös Boston Bruinsin omistaja Jeremy Jacobs ja Minnesota Wildin Craig Leipold. Mutta juuri tässä kohtaa fanin nenässä kuitenkin haisee paskanpuhumisen mätä haju pahemman kerran.

Jacobs teki vain muutama päivä sitten itse suurlupaus Tyler Seguinille kuusivuotisen jatkosopimuksen vanhan sopimuksen puitteissa, kun vielä ehti. Ja Leipold sorvasi uusille supervahvistuksilleen, Pariselle ja Suterille, identtiset 13-vuotiset kokonaisarvoltaan 98 miljoonan dollarin jatkosopimukset. Miten näitä rahassa kylpeviä pukumiehiä voi ottaa tässä valossa edes tosissaan?

Pelaajayhdistys puolestaan on puhunut halki neuvotteluiden periaatteista. He kun antoivat viime kerralla paljon periksi. Pelaajien koettiin häviävän viime neuvottelut. He menettivät kauden, joutuivat tottumaan palkkakattoaikaan ja antoivat palkoistaan 24 prosenttia takaisin. Mutta hävisivätkö he todella? Se riippuu täysin näkökulmasta.

Pelaajien tulot ovat kasvaneet syksystä 2005 alkaen jatkuvasti. He tienaavat nyt keskimäärin enemmän kuin koskaan. Palkkakatto asetettiin edellisten neuvotteluiden jälkeen 39 miljoonaan, nyt se on kohonnut jo peräti 70.2 miljoonaan. Myös NHL-pelaajan keskiarvopalkka on kohonnut pullataikinan tavoin. Vielä suurempien palloilusarjojen NBA:n ja NFL:n pelaajayhdistykset antoivat jo periksi omasta siivustaan liikevaihdosta. Mikseivät myös NHL-pelaajat voisi olla siihen valmiita?

Pelaajayhdistys on neuvottelupöydässä kyllä ollut ehdotuksissaan aktiivisempi ja luovempi, mutta periaatteista kiinnipitäminen ei nyt ketään lämmitä. Kaikkeen ei voi suostua, mutta onko periaatteiden mukaista satuttaa omaa lajiaan? Tuohon kysymykseen fanit haluavat ja ansaitsevat vastauksen.

Ristiriitaisuutta löytyy muualtakin. Pelaajien palkanmaksu katkeaa, mutta esimerkiksi NHL-komissionääri Gary Bettmanin muhkea kahdeksan miljoonan dollarin tilinauha ei katkea missään olosuhteissa. Eikä muunkaan NHL-johdon.

Fanit ovatkin kysyneet ääneen, jos pelejä ei pelata, miksei myös heidän tilipussiaan viedä pois?

***

Ei voi olla ajattelematta miten moniin ihmisiin tämä vaikuttaa samalla.

Mitä mahtaa ajatella Teemu Selänne? 42-vuotias legenda, joka ei ole pelille enää mitään velkaa, jatkaisi vielä yhden kauden. Mutta vievätkö rahasotkut ja ahneus Selänteeltä mahdollisuuden uran viimeisen luvun kirjoittamiseen tämän omilla ehdoilla? Mitä ajattelevat Anaheimin fanit, jos he eivät enää pääsekään näkemään historiansa suosituinta pelaajaa? Miestä, jonka takia suurin osa faneista maksaa pääsylipun hinnan. Miestä, joka oli viime kaudella ainoa syy miksi pohjaa koskettaneesta Anaheimista pystyi jotain positiivista sanomaan.

Samalla miettii myös Tuukka Raskia. Rask on odottanut mahdollisuuttaan nousta NHL-joukkueen ykkösmaalivahdiksi koko elämänsä. Virkaveli Tim Thomas viettää " sapattivuotta" ja nyt Raskille on vihdoin tämä mahdollisuus siunaantunut. Nyt kaikkea ollaan viemässä pois.

Se pelaajista. Entä mitä ajatellaan The Hockey Newsin kaltaisissa toimituksissa ja muissa jääkiekkoon yksinomaan keskittyneissä medioissa? Media-alaa kourivat kovat muutokset, eikä työsulku tee myynnille varmastikaan hyvää. Jos tällaisia medialähteitä alkaa kartalta kadota, häviää laji näkyvyydessä paljon.

Entä mitä ajattelevat ne lukuisat ihmiset, joiden leipä ja elanto koostuu siitä, että NHL-liiga kautta pelataan. Pelien ajaksi palkatut erilaiset työntekijät, freelance-toimittajat, fanituotteiden myyjät ja muut lajin parissa toimijat?

NHL on vihdoin kiipeämässä tikapuilla kohti aidosti arvostettua ja tunnistettua asemaa Pohjois-Amerikassa. Urheilun yhdysvaltalaiset superkaupungit kuten Boston, Chicago ja Los Angeles voittivat viimeiset kolme Stanley Cupia. Laji kasvaa myös maailmanlaajuisesti. Keväällä Los Angeles Kingsin johtava hyökkääjä oli slovenialainen (!) Anze Kopitar.  Nyt työsulku satuttaa hyvinvoivaa tuotetta kiistattomalla tavalla. Tavalla, jonka seuraamukset nähdään vasta myöhemmin.

Tilanne ei ole NHL:n osalta todellakaan uusi. Viimeksi tässä oltiin vain seitsemän vuotta sitten – ja silloin jäi koko kausi pelaamatta. Se on muuten ainoa kerta kun näin on tapahtunut pohjoisamerikkalaisessa palloilusarjassa.

Mutta miksei näistä virheistä ole opittu mitään?

Tämä kun ei lopulta ole kenenkään eduksi.

Samuel Savolainen, Saint Paul, Minnesota

 

urheilulehti plus