Olen keskustellut NHL-sisäpiirin ihmisten kanssa siitä, miksi sopimusta ei saatu aikaiseksi ennen syyskuun 15. päivän takarajaa.Kaikki ne pelaajat, agentit, toimittajat ja muut, joiden kanssa olen keskustellut, ovat sanoneet samaa. Viimeisten viikkojen aikana kaikille alkoi olla selvää, että työsulku on väistämätöntä.
Se ei kuitenkaan ole kenellekään selvää, milloin tälle painajaiselle saadaan loppu. Kukaan tiedä kuinka kauan tätä soppaa vielä keitetään.
Toivoa kuitenkin on. Vaikka salamannopeaa ratkaisua kiistaan on turha odottaa, uskovat kaikki siihen, että kausi ei ainakaan peruunnu kokonaisuudessaan. Kun kausi 2004-05 jäi pelaamatta, oli palkkakaton asettaminen niin suuri kiistanaihe, että niin rajua muutosta nyt ei kaikkien onneksi ole tapetilla.
Helppoa uuden CBA-työehtosopimuksen sorvaaminen ei kuitenkaan ole. Seuraavien aiheiden takia on varmaa, että sopuun pääseminen vaatii vielä monet hikiset neuvottelut. Tässä ovat suurimmat aiheet, jotka ovat suurimmat esteet NHL-kauden alkamisen tiellä.
Yritän parhaani.
***
1) Liikevaihdon jakaminen (hockey related revenue)
Pelaajien osuus nykyisestä kokonaisliikevaihdosta on 57 prosenttia. Vimme kaudella se merkitsi pelaajille 1,873 miljardin kokoista kokonaispalkkasummaa.
Omistajat käyttävät neuvotteluissa vipuvartena sitä, että pelaajien osuus piiraasta on suurempi kuin muissa pohjoisamerikkalaisissa ammattilaispalloilusarjoissa. NFL:ssä pelaajien osuus laski 50:stä 47:ään. NBA-pelaajat suostuivat viime syksyn neuvotteluissaan 50-50 –tasajakoon.
Omistajien mielestä maailma on muuttunut ravistelleiden talouskriisien myötä. He kysyvät samaan hengenvetoon, mikseivät pelaajat voisi muuttua sen mukana? Epätietoisten aikojen keskellä pelaajille ei voi maksaa samankaltaisia summia. Omistajien viimeisin ehdotus onkin pelaajien prosentin supistaminen 49 prosenttiin ja CBA-sopimuksen lopulla luku kutistuisi vähitellen 47 prosenttiin.
Pelaajat puolestaan ovat valmiita antamaan periksi, mutta eivät koskaan näin radikaaliin pudottamiseen. Pelaajayhdistys NHLPA:n mielestä pelaajat antoivat edellisissä neuvotteluissa niin paljon periksi, että he eivät ole periaatteissaan valmiita olemaan taas ainoita myönnytysten tekijöitä. Jos joku on unohtanut, pelaajat antoivat siis viimeksi periksi 24 prosenttia palkoistaan, suostuivat palkkakattoon ja menettivät yhden kokonaisen kauden tulot.
Lisäksi pelaajien mielestä omistajat ovat olleet epärehellisiä talousraporteissaan – mikä kuuluu liikevaihtoon ja mikä ei? NHL-legenda Teemu Selänne tulee ottamaan tämänkaltaisiin aiheisiin tiukkasävyisesti kantaa torstaina ilmestyvässä Urheilulehdessä. Sanotaan vaikka näin, että kaikkea ei ole vielä Selänteen suusta kuultu. Kannattaa kaivaa lehti siis jostain esiin.
Pelaajat eivät ole valmiita antamaan ensi kauden sopimuksistaan takaisin, mutta ovat valmiita kutistamaan palkkioitaan ajan kuluessa.
Omistajat haluaisivat pelaajien lisäksi antavan pienen osan palkkioistaan kolmannen osapuolen haltuun annettavalle escrow-tilille. Tässä systeemissä rahoja jaetaan omistajien ja pelaajien kesken niille joukkueille, joilla on taloudellisia vaikeuksia. Tunnetuin esimerkki heikoilla olevasta seurasta on tietysti Phoenix Coyotes. Pelaajat pelkäävät lähinnä, että he joutuvat maksumiehiksi NHL:n virheisiin. Eivät pelaajat päättäneet sitä, että NHL-joukkue oli siirrettävä kiekkomekka Winnipegistä keskelle Arizonan aavikkoa.
Tapetilla on myös systeemi, jossa 15 rikkainta seuraa maksaisivat ennalta sovitun määrän köyhemmille seuroille – tietyin ehdoin. Tästä voisi kuvitella pääsevän nopeasti sopuun, sillä rikkaimmille omistajille esimerkiksi kymmenen miljoonan dollarin lisäkulu ei ole tässä bisneksessä summa eikä mikään.
***
2) Sopimusten maksimikesto
Jos viime CBA-neuvotteluissa tehtiin yksi virhe, oli se siinä, että pelaajasopimuksille ei tehty minkäänlaista maksimikestosääntöä. Ei kestänyt kauaa kun agentit alkoivat hyödyntää tätä porsaanreikää oikein tosissaan.
On nähty järjettömiä sopimuksia – kenties kaikista tunnetuimpana esimerkkinä Rick DiPietron 15 vuoden ja 67.5 miljoonan dollarin megasopimus. DiPietro ajautui loukkaantumiskierteeseen ja on nykyisin New York Islandersille raskas painolasti. Tapaus ei ole suinkaan lajissaan ainoa, päinvastoin.
Yksikään ylipitkä sopimus ei ole vielä osoittautunut kokonaisuudessaan täysin kannattavaksi, mutta se mahdollisti keskiarvopalkalla (cap hit) kikkailun palkkakatossa. Siksi NHL on ehdottanut, että sopimukset olisivat kestoltaan maksimissaan viiden vuoden mittaisia.
Pelaajia tämä luonnollisesti närästää, eivätkä he ole vielä tehneet tähän vastaehdotusta. NHLPA:n mielestä kukaan ei ole ajanut omistajia pakon eteen tekemään tällaisia mielipuolisia sopimuksia.
Eihän se ole tyhmä joka pyytää, vaan se, joka maksaa, pelaajat varmasti ajattelevat.
Ja nyt samat omistajat, jotka ovat tehneet näitä ylipitkiä sopimuksia, vaativat nyt neuvottelupöydän ääressä uusia pelisääntöjä. Siis sääntöihin, jotka he ovat itse laatineet.
***
3) Tulokassopimukset (entry-level contract)
Omistajien puoli haluaa kasvattaa taloudellisesti rajoitettujen tulokassopimusten keston kolmesta vuodesta viiteen. Tämä on nousemassa yllättävän tärkeäksi kiistanaiheeksi neuvotteluissa. Kokeneet pelaajat haluavat pitää nuorempien puolta. Niin nykyisten konkarienkin eteen taisteltiin aiemmissa neuvotteluissa.
Samalla omistajat haluavat poistaa välimieskäsittelyn vaihtoehdoista umpikujaan ajautuvista palkkaneuvotteluista. Lisäksi omistajat haluaisivat viivyttää pelaajien pääsemistä vapaille markkinoille vapaana agenttina. Nykysysteemissä se on teoriassa mahdollista jo 25-vuotiaana. Omistajat haluavat sen olevan mahdollista vasta 28-30–vuotiaalle pelaajalle.
NHLPA ei ole vielä tehnyt vastaehdotusta.
***
4) Palkkakatto ja –lattia
Palkkakatto alkavalle kaudelle olisi asetettu vanhan CBA-sopimuksen mukaan 70,2 miljoonaan dollariin, mikäli sopuun olisi näissä oloissa päästy. Viime kaudella sama luku oli 63,4 miljoonaa. Ja monet joukkueen pää hipoo jo kattoa. Siksi NHL:n ehdotus laskea palkkakatto 58 miljoonaan dollariin aiheuttaisi valtavia ongelmia usealle joukkueelle. Joukkueet kuten Boston, Minnesota, Calgary, Philadelphia ja San Jose ovat rajuissa ongelmissa, mikäli palkkakatto laskee näin radikaalilla tavalla. Kun palkkakatto asetettiin se asetettiin 39 miljoonaan dollariin. Kasvu on ollut siis hurjaa. Mutta koska liikevaihto on liigassa kasvanut, on palkkakatto kasvanut sen mukana, kuten on sovittu.
Pelaajien ehdotus on toistaiseksi ollut palkkakaton kutistaminen 69 miljoonaan dollariin. Pienennystä tapahtuisi siis vain 1,2 miljoonaa. Mutta pelaajat tietävät, että palkkakaton kutistaminen 12 miljoonalla dollarilla aiheuttaisi vaikeuksia monelle seuralle. Ja sitä kautta monelle pelaajalle, kun sopimuksia jouduttaisiin pakon edessä ostamaan ulos.
Sopuun pääsemiseen on varsinkin tältä osin vielä pitkä matka.
***
5) PR
PR:llä ei ole mitään merkitystä lopulliseen CBA-sopimuspaperiin, mutta sen avulla voi sysätä paineita toiselle puolelle. Ja tätä strategiaa on molemmat yrittäneet parhaansa mukaan hyödyntää. Molemmat haluavat viattomin elkein varmistaa lajin ja liigan terveellisen tulevaisuuden. Mutta samalla he ovat jo tehneet suurta, peruuttamatonta hallaa lykkäämällä kauden alkua.
NHL on korostanut jatkuvasti kuinka he ovat valmiita istuutumaan neuvottelupöytään. Milloin tahansa, missä tahansa, kellon ympäri. Silti Bettmanin kakkosmies Bill Daly sanoi ennen takarajaa, ettei syytä neuvotteluille ole, koska pelaajayhdistyksellä ei ollut ”uutta sanottavaa”.
NHL on myös komissionääri Gary Bettmanin johdolla alleviivanneet sitä, että pelaajayhdistys päättää milloin tavataan. Bettmanin mielestä pelaajayhdistystä käy syyttämäinen siitä, että neuvottelut alkoivat niin myöhään kuin ne alkoivat, vaikka NHL olisi ollut valmis pöydän ääreen jo huomattavasti aiemmin.
Pelaajayhdistys on puolestaan tähtiensä suulla korostanut, kuinka työsulku on omistajien syytä. Pelaajat ovat yhtenäisiä sen mielipiteen kanssa, että he ovat olleet ehdotuksissaan luovempia ja joustavampia.
PR-sota on kääntymässä pelaajien eduksi. Tietysti. Bettman ei voi voittaa fanin sympatiaa koskaan, jos vastapuolella on esimerkiksi liigan suurin lippulaiva Sidney Crosby kertomassa viattomin kasvoin omia näkemyksiään. Myös NHLPA-pomo Donald Fehrin rehellisempi, maanläheisempi ja avoimempi käyttäytyminen median edessä on saanut ihmiset pääasiassa pelaajien puolelle. Bettmanin naama on jo alkanut kulua ja ärsyttää suurta osaa kiekkofaneja. Sama naama kun nähdään näissä merkeissä jo kolmatta kertaa.
Molemmat leirit ovat pitäneet lausuntoineen, tiedotteineen, videoiden ja muun propagandan välityksellä huolta siitä, että toista leiriä syytettäisiin mahdollisimman paljon alkaneesta työsulusta.
Se on molemmille osapuolille raivostuttavaa. Tällainen ei koskaan ainakaan auta kädenpuristuksen toteutumista.
Lopulta selvää kuitenkin on se, että irtopisteiden ja sympatioiden keräämisellä, ei ole lopulliseen sopimukseen pääsemisen kanssa mitään tekemistä.
Olisiko siis aika keskittyä olennaiseen?
Siihen, että saataisiin NHL-kausi 2012-13 vihdoin käyntiin.
***
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta,
Samuel Savolainen
St. Paul, Minnesota
