Kansikuva

Jääkiekon MM-kisat 2012

Näytä kaikki jutut kisoista »

Mikael Granlundin lyöminen puhuttaa – ”Aivan naurettavaa paapomista”

Mikael Granlundin lyöminen puhuttaa – ”Aivan naurettavaa paapomista”

(Getty Images)

Suomi iskee Venäjän kanssa yhteen MM-välierässä lauantaina. Urheilulehden uutispäällikkö Esko Seppänen hakee tuoreimman Granlund-vertauksen NBA:n puolelta.

Olen joutunut vastaamaan viime päivien aikana yhteen ja samaan kysymykseen liukuhihnalta.

Kysymys on yksinkertainen: Lyökö suomalaismedia Mikael Granlundia liian lujaa?

Vastaus on vielä yksinkertaisempi: Ei tietenkään lyö.

***

Olin itse asiassa yllättynyt, kun kuulin Jarmo Kekäläisen sanovan Canal+:n lähetyksessä, että MG:tä koulitaan nyt liian kovalla otteella.

NHL-liemessä keitetty Kekäläinen on tässä maassa yksi harvoista ihmisistä, joka oikeasti tietää, minkälaisen mankelin läpi Granlund vedetään tulevien vuosien aikana ison meren takana. Tämähän on vasta lämmittelyä, vaikka NHL:n fanimedia onkin liian suurelta osin pelaajia nuoleskelevaa kiiltokuvajournalismia täynnä.

Granlundilla on poikkeuksellinen lahja pelaajana: Hän osaa voittaa lätkämatseja yksin. Hän pystyy tekemään koko joukkueestaan paremman. Hän osaa pelata selkäydintasolla voittavaa lätkää, joka vielä kaiken lisäksi näyttää parhaimmillaan täysin fantastiselta. Granlund on korkeiden huippujen ja matalien notkojen pelaaja. Loistolla on aina vastavärinsä, ja tällä hetkellä Granlund on vain yksi jätkistä. Hän tulee jonon mukana – porukan hännillä.

Oulunsalon tervepäinen urheilijapoika on pelannut tämän kevään MM-kisoissa 8 ottelua tehoin 0+4. Olen seurannut MG:n kehitystä Kärppien poikapeleistä saakka, enkä ole nähnyt Areenan jäällä kuin kolmen erän verran normaalia Granlundia. 24 pelattua erää ja 3 niistä plussan puolelle. Miten tällainen suoritustaso voisi mennä noteeraamatta läpi?

Olisi valehtelua kehua hänen otteitaan. Se olisi täysin naurettavaa paapomista.

Median tehtävä ei ole kannustaa pelaajia, tarjota pressialueen kulmilla yläfemmoja tai lähettää tsemppisuklaata hotellihuoneeseen. Median tehtävä on nähdä kentän tapahtumat ja kertoa niistä lukijoille mahdollisimman selkeällä ja objektiivisella tavalla. Granlund on pelannut kotikisansa heikolla tasolla, eikä tämän faktan julkituonnin tule sattua ketään. Ei edes teitä tulisimpia MG-faneja.

Olisiko Leo Komarovin vilttikomennus ollut lööppitavaraa? Ei. Olisiko Niko Kapasen penkitystä huomattu lainkaan? Ei. Granlund on etuoikeutetussa asemassa, sillä hänen tekonsa ja tekemättä jättämisensä ovat Suomessa huippukiinnostavaa materiaalia. Hän on ansainnut hehkutuksestaan jokaisen palstamillimetrin. Ja hän tietää varsin hyvin myös sen, että heikkojen suoritusten jälkeen tähtipelaajat saavat kovemman kohtelun kuin rivimiehet. Granlund on tähtipelaaja eikä rivimies.

Suomen media ei lyö Granlundia millään tavoin liian kovaa. Mikäli totean, että hän pelaa pelokkaasti kaukalossa ja teen siitä Urheilulehden tuoreimman numeron kannen, perustuu se faktaan eikä arvailuun. MG on ollut Leijonille enemmän haitta kuin hyöty näissä MM-kisoissa. Samat sanat pätevät Janne Pesoseen ja Jarkko Immoseen.

He ovat menneet ojan pohjaan kolmikkona. Asiassa ei ole mitään kummallista tai oudoksuttavaa – tätä se urheilu on.

***

Haluan kuitenkin vielä kertoa eräästä seikasta, jonka olen surukseni havainnut. Suomi hyppäsi viime keväänä MG-sivuvaunuun koko kansan voimin. Hänen suorituksistaan oltiin turuilla ja toreilla aidosti ylpeitä. Hänen ilmaveivimaaliaan esiteltiin ulkomailla asuville sukulaisille kuin jotain suurempaakin nähtävyyttä. Oleellista oli kuitenkin se, että suomalaiset toivoivat tuolloin kultapojalleen pelkkää hyvää. Tunneskaala oli mielestäni täysin aitoa sorttia.

Nyt olemme kuitenkin eräänlaisen LeBron James -ilmiön äärellä. Kotisohvilla jöröttää tuhansia ihmisiä, jotka toivovat ”Granlundin kuplan puhkeavan”. Häntä halutaan osoittaa sormella ja sanoa perään, että ”Mitä minä sanoin?”

On tuntunut MM-kisojen aikana siltä, että Granlundin vihaamisesta on tullut yksi rakkauden muoto. Eli täsmälleen sama efekti kuin Jamesilla NBA-parketeilla. Koko USA liputti hänen puolestaan, kun James nousi suoraan lukiosta NBA:han ja nosti uinuvan lajin täysin uudenlaiseen kukoistukseen.

Jamesista tuli maailman seuratuin urheilija, hän täytti median ja mainospalstat hurmaavalla hymyllään. Tätä kesti useamman vuoden putkeen, mutta sitten katkesi kamelinselkä. James siirtyi Clevelandista Miamiin, ja hänestä tuli koko USA:n vihatuin urheilija.

Nyt, keväällä 2012, NBA:n pudotuspelejä katsotaan nimenomaan siitä syystä, että koko tähtilipun maa toivoo Jamesin putoavan jatkosta. Kolmen MVP-pystin megatähti ei ole voittanut urallaan yhtään mestaruutta, ja tästä tullut antifanien uskomaton voimavara.

Olen huolestunut siitä, että Granlund on jostain syystä samassa tilanteessa. En ymmärrä, mitä juhlimista MG:n vilttikomennuksessa voi olla. En varsinkaan sen jälkeen, kun nämä samat ihmiset kuitenkin liputtavat MM-otteluissa koko sydämellään Suomen puolesta.

Granlundin yksittäinen pyllähdys voi olla aidosti hauskaa, mutta hänen peräänsä ilkkuminen on monellakin tasolla säälittävää. MG ei ole vielä lähelläkään Jamesin tilannetta, mutta olen nähnyt MM-kevään aikana huolestuttavia merkkejä uudenlaisesta suhtautumisesta yksittäiseen pelaajaan.

Heikompi tapaus olisi jo murtunut kaiken myllytyksen keskellä. Sen sijaan Granlund on toiminut äärimmäisen ryhdikkäästi. Hän on kritisoinut itseään osoittaen tarkasti suoritustasonsa epäkohdat. Hän ei ole väistellyt vastuutaan, eikä pitänyt minkäänlaista mykkäkoulua esimerkiksi median suuntaan. MG on osoittanut itse asiassa poikkeuksellista vahvuutta ja selkärankaa vaikeina aikoina, ja se tekee hänestä poikkeuksellisen yksilön.

Hän palaa vielä voittajaksi, mutta vasta sitten, kun Granlund on saanut olla edes pienen hetken jääkiekosta ja kaikesta siihen liittyvästä oheissirkuksesta rauhassa.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)

Lisää aiheesta