Loppuuko Leijonien MM-taival tähän? - ”Granlund, Immonen ja Pesonen rumasti pihalla”

Toimitus 17.5.2012 10:46
Loppuuko Leijonien MM-taival tähän? - ”Granlund, Immonen ja Pesonen rumasti pihalla”

Jarkko Immonen on ollut pihalla. (J. Tamminen)

Suomi pelaa torstaina MM-puolivälierässä USA:ta vastaan. Urheilulehden Esko Seppänen nostaa tapetille viisi oleellisinta seikkaa.

Leijonat pelaa torstaina MM-turnauksen ensimmäisen tosipelinsä.

Lupaan olla käyttämättä tässä kolumnissa väsynyttä kuolemanottelu-termiä, sillä kyseessä on vain B-luokan urheilutapahtuma, joka joko puhkaisee kaikkien aikojen suurimman suomalaisurheilukuplan tai pitää pinnan vielä tovin verran särkymättömänä.

Asetelma on suorastaan herkullinen. Kotipaineet, odotusarvot, lähihistoria, kaikki.

USA:sta on tullut vedonlyöntiyhtiöiden saralla peräti ohut ennakkosuosikki. Viime sunnuntaina USA:n money line -voitolle sai peräti 3,20 kertoimia. Nyt ne pyörivät 1,98:n haminoilla. En jää pohtimaan sen tarkemmin, onko tämä ylireagointia vai ei.

Nostan kehiin viisi pointtia, joiden kautta ratkeaa puolivälierän voittaja.

***

1. USA:n suorat hyökkäykset

USA:n hyökkääminen ei ole taidetta. Se on kuitenkin pelinopeudeltaan huippuluokkaa. Oleellista ei ole se, mitä hyökkääjät tekevät, vaan se, millä aggressiivisuudella pakit tukevat suoria hyökkäyksiä.

Justin Faulk ja kumppanit ovat todella offensiivisia puolustajia – etenkin kaukalon painottomalta puolelta iskiessään. Tähän kun vielä lisää sen tosiasian, että Leijonien laitahyökkääjät ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta heikkoja puolustamaan, tulee jenkkipakeille jälleen herkullinen kenttäpäivä.

Mikäli Suomi saa pelattua pitkiä kulmapelejä, ei USA-puolustajien vastahyökkäysinto ole niin kovaa sorttia. Mutta mikäli ottelusta tulee aktiivinen pystysuunnan ilta, saa Suomen laitahyökkääjät olla enemmän kuin hereillä jenkkipakkien nousujen kanssa.

***

2. Suomen kakkosketju

Valtakunnan kiistakapula numero yksi. Jarkko Immosen vitjan kannalta on helpottavaa, että huonommin se ei voi enää pelata. Kanadaa ja USA:ta vastaan kellotetut pohjanoteeraukset olivat jotakin sellaista, mitä lätkäkansa ei ole tottunut näkemään. Kolmikko oli rumasti pihalla ja sillä selvä.

Janne Pesonen on tällä hetkellä aivan täydellisellä tavalla kuutamolla jääkiekko-nimisestä pelistä. Mikael Granlund on ylipäätään väärässä paikassa, kun hänet kutsuttiin MM-jäille mukaan. Immonen kantaa puolestaan Teemu Selänteen näkymätöntä maalintekijäviittaa harteillaan.

Jukka Jalosen kultapojat ovat USA-ottelun tiimoilta tilanteessa, jossa heillä on hyvin vähän voitettavaa. Se on suorastaan harmillista. Mikäli Immosen vitja pelaa kuten tähän saakka, on Suomi täynnä lätkäasiantuntijoita, jotka ovat aina sanoneet, ettei tämä kolmikko toimi.

Mutta mikäli Immosen porukka kohentaa tasoaan, voi senkin kuitata yhdellä ”Vihdoinkin!”-huudahduksella.

Immosen kolmikko astui vuosi sitten esiin nimenomaan puolivälierässä, kun Suomi oli tappiolla Norjaa(!) vastaan. Jalonen ei lähtenyt muokkaamaan ykkösasettaan, vaan heitti kaikki munat samaan kuppiin Immosen, Pesosen ja Granlundin kanssa.

Mikäli Immosen ketju pelaa nähdyllä tavalla, ei Suomella ole palaakaan laadukasta USA:ta vastaan.

***

3. Petri Vehanen

Isojen pelien mies. Kari Lehtonen ei ottanut Kanadaa ja USA:ta vastaan yhtään isoa torjuntaa. Ei yhtäkään. Peruspelaamista, mutta erittäin epävarmaa sellaista. Lehtosen kisat ovat ohi, eikä Suomen maalivahtiosasto ole pisaraakaan heikompaa laatua.

Vehanen on pelannut tähän saakka todella vahvasti ja vaikuttaa (kenties virheellisesti) siltä, että hän on puolustajien kanssa paremmin samalla sivulla kuin Lehtonen. Maalivahtiasioista puhuminen on väsynyttä niin kauan kun Leijonien veskarikolmikko koostuu näin laadukkaista yksilöistä.

Vehanen antaa torstaina sinivalkoisille mahdollisuuden voittoon. Muuta häneltä ei pyydetäkään.

***

4. Pelirohkeus

En ole koskaan nähnyt Jukka Jalosen joukkueen vapisevan tällä tavalla. Kanada-matsin ensimmäinen erä oli kaikkien aikojen parasta Jalos-lätkää. Mitä sitten tapahtui? Miksi kentälle tuli joukkueellinen jähmettyneitä lampaita? Miksi kiekolliset aloitteet annettiin suosiolla huippuvaaralliselle Kanadalle?

Kaikki lähtee pakkien pelaamisesta. Aivan kaikki. Puolustajien kiekollisuus antaa signaalin koko muulle joukkueelle. Tämä non-verbaalinen viesti liputtaa joko rohkeuden tai pelon puolesta, mutta ei mitään siltä väliltä.

Pelirohkeus on osa-alue, jota valmentaja ei voi vaatia huutamalla, että ”Nyt ollaan sitten helvetin rohkeita, vai mitä!?” Rohkeus syntyy pienistä yksittäisistä asioista ja kokemuksista kollektiivin sisällä. Ensimmäinen syöttö lavasta lapaan. Ensimmäinen taklauksen alle meneminen. Ensimmäinen haltuunotto pimeältä puolelta keskialueella. Lista on loputon, eikä rohkeutta voi saavuttaa kuin pelaamalla.

Leijonat voittaa USA:n vain siten, ettei joukkue ajattele päätään puhki jokaisen tilanteen kohdalla. Nyt pitää uskaltaa antaa pelin viedä.

***

5. Paul Stastny

Tyylikäs ykkössentteri. Rauhallinen pelintekijä, jonka tasapaino on todella jämäkkää laatua. Stastnya on vaikea horjuttaa kulmapelissä tai maalinedustalla. Hieman oudolla mailanlavalla pelaava jenkkisentteri on räpsäyttänyt seitsemässä ottelussa tehot 3+6.

Aikooko Jalonen jättää Stastnyn noteeraamatta? Laittaako hän USA:n ykkösvitjaa minkäänlaiseen erityiskouluun esimerkiksi Niko Kapasen ja Leo Komarovin avulla? Mikäli Stastny pääsee pelaamaan Immosen vitjaa vastaan, alkavat Suomen ongelmat eskaloitua.

Faulk on USA:n puolustuksen dynamo, kun taas Stastny laittaa hyökkäyskoneiston rullaamaan. Suomen on pakko alkaa pelata ja ennen kaikkea peluuttaa joukkuettaan vastustajakohtaisesti.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)