Kansikuva

Leijonilta kaikkien aikojen uskomattomin nousu – ”Mikko Koivusta patsas Helsinkiin!”

Suomi voitti MM-puolivälierässä USA:n lukemin 3-2. Urheilulehden uutispäällikkö Esko Seppänen nostaa esiin illan keskeisimmän opetuksen. Leijonat uskalsi pelata lätkää.

Noin. Nyt kentällä pelattiin sellaista jääkiekkoa, jossa pelattiin eikä ajateltu pelaamista. Siinä on vissi ero.

Suomi otti USA:sta vanhan liiton tunnetasovoiton. Peluutus, kuumat pelaajat, kapteeni Mikko Koivu, kaikki. Suomen esitys oli kärsivällinen ja rauhallinen. Nousu tappiosta voittoon oli kuitenkin yksi kaikkien aikojen kovimmista suorituksista Leijonien MM-historiassa.

Isken heittolaukaukset tiskiin suoraan muistiinpanoistani.

***

Jukka Jalonen. Huikeaa peluutusta ottelun loppuvaiheilla.

Jalonen naulasi rohkeasti Jarkko Immosen vitjan vilttiin. Hän heitti kaikki munat samaan kuppiin Mikko Koivun ykkösvitjan ja erityisesti Petri Kontiolan nelosketjun kanssa. Tämä kantoi konkreettisella tavalla hedelmää, kun Suomi aloitti huikean takaa-ajonsa 1-2-tappioasemasta.

Jalonen peluutti kuumia jätkiä intensiivisemmin kuin koskaan. Vertoja tälle lopulle vetää kenties vain kevään 2006 peluutus HPK:ssa, kun Jalonen antoi joukkueen Ville Leinon ja Janne Lahden käsiin.

Peräänkuulutin Jaloselta ennen ottelua väkevää match up -peluutusta, ja nyt näin sitä. USA oli valmis, ja vihdoin myös Leijonat oli tähän valmis. Pitää kuitenkin muistaa, että Suomi kaatoi erittäin laadukkaan USA:n torstai-iltana.

***

Mikko Koivu. Joukkueen paras pelaaja kantaa joukkuettaan juuri tällä tavalla. Mikä erotti viimekädessä Koivun kaltaisen superpelaajan peruspelaajista? USA teki kolmannessa erässä yhden radikaalin virheen, kun viisikko alkoi arpoa mailojen kanssa. Johnson jäi ilman keppiä, Koivu haistoi veren ja löi pelin tasoihin. Loppu on enemmän tai vähemmän positiivista suomalaislätkän historiaa.

Koivu oli kentän paras pelaaja, ja se on eräänlainen standardi, jonka mukana Suomi joko voittaa tai häviää. Koivu ei antanut joukkueensa hävitä. Tehkää hänelle patsas Helsinkiin muistuttamaan suomalaisia siitä, mikä on urheilussa voittamisen ja häviämisen ero.

***

Jesse Joensuu. Alkupelit kaahotusta pitkin Areenan jäätä, mutta torstai-iltana pajatso lauloi oikein huolella. Yksi joukkueen kuumimmista pelaajista. Huikea esitys. Pelasi suoraviivaisesti kohti maalia. Ei tehnyt ihmeitä, vaan maaleja.

Joensuu nosti tasoaan. Samat sanat on todettava Leo Komarovista. Nämä jätkät ratkoivat voiton Suomelle Koivun ohella. Koivu näytti suuntaa ja Joensuu käveli perässä. Voittomaali loppusekunneilla oli vain piste i:n päälle. Joensuu pelasi elämänsä matsin kovimmassa mahdollisessa paikassa.

***

Petri Kontiola. Suomen toiseksi paras sentteri Koivun jälkeen. Huippuottelu kaikilta osin. Ei vuotanut missään vaiheessa. Teki pelitavan mukaisesti peliä kentän keskikaistalta ja piti laitahyökkääjänsä vauhdissa.

Myös Jalonen näki tämän, ja peluutti Kontiolaa lopussa liki joka toista vaihtoa. Kontiola aloitti turnauksensa rauhallisesti, mutta nyt hän on todella luotettava juhta Leijonien sentteriosastolla. Kontiola astui siihen rooliin, jossa Jarkko Immonen oli tasan vuosi sitten.

Sankareita syntyy illasta toiseen. Torstaina oli Kontiolan, Joensuun ja kumppaneiden vuoro.

***

Mikael Granlund. Joukkueena voitetaan, joukkueena hävitään. Immosen vitja oli pakko laittaa lopussa vilttiin, mutta MG oli ketjunsa pirtein lenkki. Tällaisten nousujen jälkeen on turha etsiä suurennuslasin kanssa epäonnistujia.

***

Tunnetaso. Nyt Areenan jäällä pelattiin lätkää, ja kaikki tekeminen kumpusi suoraan selkäytimestä. Ei peruuteltu eikä pelattu kiekkokontrollia pelkän kiekkokontrollin takia. Toisaalta Suomi ei myöskään panikoitunut. Jatkuvasti rauhallista ja tietoista pelaamista – lopputulos ei ohjannut tekemistä missään vaiheessa.

Olisi lopputulos ollut mikä tahansa, oli Suomen esitys sitä luokkaa, että jokainen jätkä voi katsoa itseään peiliin matsin jälkeen. Nyt jäällä oli tunteenpaloa, aitoa roihua ja taistelutahtoa. Meidän Peli ei kanna hedelmää, ellei Suomi pysty kaivamaan itsestään juuri tällaista suoritustasoa irti.

Kotiylpeys oli Koivun johdolla jotain sellaista, mitä Areenan yleisö ei ole vielä tänä keväänä nähnyt.

Parempi voitti ja sillä selvä.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)