Kansikuva

Jääkiekon MM-kisat 2012

Näytä kaikki jutut kisoista »

Leijonilla yhtenäisempi pakisto kuin olympialaisissa? – ”NHL-kitisijät jääneet kisoista ulos”

Urheilulehden jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen peilaa Jalosen pakkivalintoja joukkueen pelitapaan.

Petteri, julkisuus pyörittelee lähinnä Jukka Jalosen pelaajavalintoja sellaisenaan, mutta voitko sinä kytkeä ne pelitapaan, eli Meidän Peliin?

Sopiihan se, mistä aloitetaan?

Jos käsitellään tässä haastattelussa vaikka puolustajat. Miten näet tilanteen?

Meidän Pelissä niin kuin kaikessa modernissa jääkiekkoilussa pakkien rooli on aivan avainasemassa hyökkäyspelaamisen suhteen.

Eli puolustajan ominaisuuksiin ei enää riitä, että osaa puolustaa kiekollista tai kiekotonta vastustajaa, jos se nyt koskaan ihan on riittänytkään. Nykyään korostuu se, että pakin on osattava hyökätä kiekollisena ja kiekottomana.

Riittääkö Leijonien pakkien kädet kiekolliseen peliin ja toisaalta pelisilmä kiekottomana sijoittumiseen hyökättäessä?

Kyllä riittää. Samaa epäiltiin vuosi sitten, mutta turhaan. Meidän Peli jeesaa pakkeja, sen toisteisuus, tilanteiden tunnistettavuus ja kaiken aikaa voimassa olevat eri syöttösuunnat auttavat puolustajia. Mutta onhan se toki niinkin, että kyllä siinä hieman jo olemassa olevia kädentaitoja tarvitaan, ettei urakasta MM-tasolla ihan kuka vain selviä.

Mielestäni päävalmentaja Jalonen on pitänyt kiinni hienosti siitä, että valituilla pakeilla kädet riittävät, löytyy kuitenkin sopivaa kovuuttakin kahdeksikosta, on erikoistilanneosaamista ja ennen muuta jokainen valittu pakki ajattelee kaikessa joukkueen etua eikä mukana ole mitään sellaista NHL-kitisijää kuin vaikkapa Joni Pitkänen Vancouverin olympialaisissa. NHL-kitisijät ovat näistä kisoista ulkona, ja hyvä niin.

Mitkä sudenkuopat näet pakistossa?

Käsistään taitavat Jalosen pitkäaikaiset omat pojat Juuso Hietanen ja Mikko Mäenpää joutuvat kisojen aikaan kovaan testiin sen suhteen, että miten he selviytyvät puolustusalueen puolustuspelissään alakolmiossa yhdessä sentterin kanssa.

Näillä herroilla on sitten sitä kiekollisen ja kiekottoman hyökkäämisen osaamista kosolti. Pojat ovat jaloslaisen koulukunnan priimusoppilaita tässä suhteessa. Hienosti harjoituspelit esiintyneellä Joonas Järvisellä on haastetta sen suhteen, että miten jäähyttömästi hän kykenee pelaamaan.

Järvinen oli huikea rytmittämään hyökkäyksiä. Hänestä on kasvamassa sellainen uudenajan Ossi Väänänen. Väänäseen, Lasse Kukkoseen, Topi Jaakolaan, Janne Niskalaan ja Anssi Salmelaan luotan kuin vuoreen.

Miksi pakit ovat niin tärkeitä Meidän Pelissä?

Siksi, että pääosin pakit tekevät sen pelitilannevalinnan, että millä rytmillä hyökätään. Lähdetäänkö nopeasti, puolinopeasti, palauttamalla, viiveellä, hidastamalla vai kiekottelemalla. Pakit ovat näiden kuuden eri hyökkäysrytmipatteriston kuninkaita.

Miten sommittelisit pakkiparit avausotteluun Valko-Venäjää vastaan?

Kukkonen ja Jaakola ovat saletti pari. Sitten laittaisin Väänäsen ja Järvisen yhteen. Mietittäväksi jää, että voisivatko Mäenpää ja Hietanen selvitä yhdessä oman puolustusalueen haasteista, vai pitäisikö Salmelaa ja Niskalaa istuttaa toista toisen ja toista toisen kanssa. Mutta ehkä lähtisin rohkeasti Mäenpää-Hietanen ja Salmela-Niskala pareilla.

Tässä jaossahan olisi kätkettynä sekin viisaus, että kaksi ensin mainitsemaani paria, Kukkonen-Jaakola ja Järvinen-Väänänen pelaa alivoimaa ja kaksi jälkimmäistä ylivoimaa. On kuitenkin aivan selvää, että Jalonen saa sorvattua pakkipareistaan optimaaliset.

Uusimmat uutiset