Kansikuva

Jääkiekon MM-kisat 2012

Näytä kaikki jutut kisoista »

Leijonien tärkein lenkki pelkästään Granlundin varassa? – ”Ei mitään merkitystä”

Leijonat aloittaa MM-urakkansa perjantaina Valko-Venäjää vastaan. Urheilulehden Esko Seppänen perkaa Suomen ylivoimapelaamisen salat auki.

Suomen kiekollinen pelaaminen on sekä EHT-viimeistelyiden että harjoitusotannan perusteella niin korkealla tasolla, että Leijonat pelaa MM-kotiavauksessaan viljalti ylivoimaa.

Kiekollisuutta vastaan on puolustettava tietyn takarajan jälkeen rikkomalla, ja tästä syystä perkaan tällä kerralla läpi ainoastaan Jukka Jalosen ylivoimakoostumuksia.

Suomi pelaa pääosin kahdella ylivoimavitjalla, joiden otteet ovat koko turnauksen katsannossa keskiössä, kun puhutaan kultahaaveista ja mestaruuden uusimisesta.

***

Suomen ykkösylivoima on rakennettu kapteeni Mikko Koivun ympärille. Hänen johtama vitjansa on ylivoimakoostumuksessa kokonaisuudessaan. Jussi Jokinen ja Valtteri Filppula pelaavat Koivun ohella vaihtuvissa rooleissa yhden miehen ylivoimalla.

Koivu on lähtökohtainen playmaker, joka tekee peliä kentän oikealta laidalta. Puolustaja Mikko Mäenpää tarjoaa tuen painolliselle puolelle, kun taas rightin jätkä Juuso Hietanen on varsin laadukkaan laukauksensa kanssa valmiina painottomalla sektorilla.

Roolit ovat jatkuvasti vaihtuvaa sorttia. Jokinen, Filppula ja Koivu ovat kaikki yhtä hyviä syöttäjiä, mikä tarjoaa jatkuvan liikkuvuuden yv-kuvion sisällä. Tästä syystä peliä ei tarvitse ”jäädyttää” ns. pakkopelimuotoon missään vaiheessa, vaan pelaamisen rytmi on luonnollinen. Koivu on toki maalinedustaroolissa kovinta puuta, mutta Jokinen on toisaalta ”kakkospelaajana” (eli liikkuvana maskina / rebound-harjana) varteenotettava tapaus.

Filppula puolestaan hallitsee kaikki pelaamisen osa-alueet niin laadukkaasti, ettei hänen panostaan voi kyseenalaistaa missään olosuhteissa. On odotettavaa, että Filppula kantaa pelinteosta suuremman vastuun kuin vaikkapa Koivu, jonka vahvuuksia on syytä käyttää maalinedustalla.

Suomen ykkösylivoima on kaikkinensa todella tasapainoinen viisikko. Kiekolliset valmiudet kestävät vertailun MM-tasolla mitä maata vastaan tahansa.

Etenkin Mäenpää on pelaaja, jonka siniviivapelaamista kannattaa seurata kotikatsomoissa tarkasti. Hänellä on luontainen kyky löytää rannevedoillaan tie maalille. Mäenpää ampuu yläkulmiin siten, ettei laukausliike kestä kuin silmänräpäyksen, mutta maskimies ehtii kuitenkin hypätä kiekon liikeradalta pois.

Muiden muassa näitä asioita Leijonien ykkösylivoima kävi läpi perjantain aamutreeneissä.

***

Sitten perataan Jarkko Immosen kakkos-yv.

Laidoilla ovat luonnollisesti Mikael Granlund ja Janne Pesonen. Tervehdin ilolla sitä, että nämä kiekkonerot ovat keksineet jälleen uusia jekkuja. Pakkipari Anssi SalmelaJanne Niskala tekevät viivan päällä puolenvaihtoja, jotka avaavat tilaa one timer -vedoille.

Kuvio ei enää elä välillä MG – Immonen, vaan uusia elementtejä ovat erilaiset taustakierrot ja 2-1-tilanteet siniviivan kulmassa. Pesonen on edelleen luotettava syöttölauta päädyssä, ja Leijonissa häntä kiinnostaa myös maalineduspelaaminen hieman eri tavalla kuin eräässä helsinkiläisessä seurajoukkueessa.

Granlund on pelintekijöiden puntarissa tämän turnauksen älykkäin yksilö, eikä Immosen viisikko muutenkaan syöttämiseen kaadu. Salmelan laukaus on aggressiivinen ja luja, mutta tarkkuus on toisinaan mallia ”isoisän katkaistu haulipyssy”.

Kakkos-yv ei heitä kiekkoa maalille samalla tavalla kuin Koivun yv. Salmela ja Niskala vetävät palkeet paukkuen jokaisen kiekon, eikä Pesonen tai Immonen ole maskimiehinä kovinkaan ankaraa metsää. Eli laukausten on syytä olla laadukkaita ja one timer -osastoa, sillä maalinedustan tukitoimet eivät ole Koivun vitjan kanssa samalla tasolla.

Mikäli kakkos-yv saa kunnon flow’n päälle, nähdään jo perjantaina viime keväältä tuttu MG-Immonen screenipeli, jossa painoton pakki avaa liikkeellään syöttölinjan välillä MG-Immonen, mikä johtaa väistämättömään yv-maaliin. Tässä vaiheessa ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, miten tehoja saadaan taululle, kunhan yv-pelaamisen rytmi löytyy. Se on kaiken A ja O.

Immosen ylivoimaviisikko saa varmasti paljon mahdollisuuksia kokeilla, ja uskon, että kisat lyödään käyntiin perusasioiden (kiekkoa viivaan ja laatuvetoja maalille) kautta.

***

Ja vielä lyhyesti 5-3-ylivoimapelaamisesta.

Koivun viisikko pelaa todella nerokasta noppavitosta, joka hakee yhtä tiettyä ratkaisumallia. Koivu pelaa maalin oikealla tolpalla, Filppula vasemmalla ja Jokinen ”nopan keskellä”.

Hietanen ja Mäenpää pelaavat ensin viivassa kämmenet vastakkain. Kiekonliikuttelun välissä he kuitenkin vaihtavat ns. taustalenkin kautta paikkojaan siten, että Hietanen pääsee lämäämään suoraan Koivun tarjoamaan vastapalloon parhaalta mahdolliselta sektorilta. Sama homma toimii toisinpäin välillä Filppula-Mäenpää.

Kun Koivun/Filppulan syötön ajoitus on oikea, pääsee Hietanen/Mäenpää ampumaan lätkäpelaajan unelmatilanteesta. Tämä kuvio toimii kuin häkä, eikä sitä voi pelata kahden miehen alivoimalla pois.

(Jarkko Immosen 5-3-ylivoimakuviota en saanut scoutattua kunnolla, joten pidän suuni kiinni.)

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)