Kansikuva

Jääkiekon MM-kisat 2012

Näytä kaikki jutut kisoista »

Leijonien kyseenalainen yllätyskortti kehiin – ”Parempi kuin Jussi Jokinen”

Leijonien kyseenalainen yllätyskortti kehiin – ”Parempi kuin Jussi Jokinen”

(J. Tamminen)

Jani Tuppurainen ja Tuomas Kiiskinen tekevät ensiesiintymisensä MM-tasolla torstaina. Urheilulehden Esko Seppänen asettaa riman realistisiin korkeuksiin.

MM-turnaus on ollut Suomen osalta kaikkien aikojen rauhallisin. Ei NHL-spekulaatioita, ei maalivahtisirkusta, ei Jari Kurrin puhelinsoittoja yhteenkään Pohjois-Amerikan kolkkaan.

Ja sitten vielä Kalervo Kummola on hoitanut Mika Sulinin kanssa oman työnsä niin skandaalimaisella tavalla vihkoon, että Leijonien vaikeudet kaukalossa ovat jääneet marginaaliin.

Jukka Jalonen ei ole niittänyt päävalmentajana mainetta sillä, että hän vaihtaisi viljalti voittavaa kokoonpanoa. Nyt kuitenkin alkoi tapahtua. Jalonen leimautti loputkin passit ja passitti samassa rytäkässä Antti Pihlströmin ja Mika Pyörälän katsomoon.

Askiin hyppäsivät SM-liigakevään paras pelaaja Jani Tuppurainen ja savolaistaiteilija Tuomas Kiiskinen. Kumpikin teki alkuviikosta KHL-sopimuksen. Kummankin urakäyrä osoittaa kohti taivasta, vaikka ikämarginaaliin mahtuu miltei yksi sukupolvi väliin.

Mitä näiltä veijareilta on syytä odottaa?

***

Jani Tuppuraisen nosto nelosvitjaan on ensinnäkin hieman kyseenalainen. Nelosketju jäänee jälleen noin 12 minuutin peliajalle, eikä Tuppuraisen henkilökohtainen pelitempo kestä sitä. Hän ei ollut Risto Dufvan luottomies JYPissä, mikä piti Muhoksen pojan jatkuvasti pinnan alla.

Tuppurainen on huippu-urheilija ja äärimmäisen kovaluonteinen kilpailija, joka pääsee vauhtiin vasta vastuun kautta. Tästä syystä näkisin Tuppuraisen ennemmin isossa roolissa kuin nelosvitjan rivimiehenä.

Itse asiassa uskallan todeta, että Tuppurainen on nykyliekissään Jussi Jokista parempi pelaaja. Hän on sitä etenkin Jukka Jalosen jääkiekon alaisuudessa. Jokinen saalisti Sveitsiä vastaan pari puolihuolimattomasti huidottua syöttöpistettä, mutta muilta osin hän oli jälleen heikko.

Tuppuraisen paikka on nimenomaan Jokisen tilalla. Miltei 20 minuuttia peliaikaa tauluun, niin johan alkaa Hartwall Areenalla tapahtua. Tuppurainen on näistä kahdesta yllätysnostosta huomattavasti valmiimpi astumaan tekijämieheksi MM-tasolla.

***

Kiiskinen on hurtilla talonpoikaishuumorilla höystetty poika. Tyylikäs jätkä päivästä toiseen, ja tietyllä tapaa peräti Leijonien ilopilleri. Loistava joukkuepelaaja silloinkin, kun tie kokoonpanoon on evätty.

Mutta mitä käyttöä Kiiskisellä on näissä peleissä? Okei, vastassa on vain Ranska, jonka paras pelaaja on JYPin marginaalipakki, mutta silti. Kiiskinen ei ole esittänyt muutamaa EHT-matsia ja Blues-sarjan suonenvetoaan lukuun ottamatta tänä keväänä mitään. Hän on kadonnut kuvista kovissa paikoissa – etenkin silloin, kun KalPaa piti viedä omakätisesti kohti välieriä.

Kiiskinen suli, koko KalPa suli ja savolainen kevätpuro sanoi pulipuli. (Anteeksi.)

Kiiskisen pelinopeus piisaa näihin karkeloihin, kun pelataan isossa kaukalossa pikkumaita vastaan. Hän saattaa olla Ranskaa vastaan peräti omalla mukavuusalueellaan, kun vastustaja kaivaa jo ensimmäisen erän aikana valkoisen lipun esiin. Isossa kuvassa ja koko turnauksen katsannossa tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään.

Kiiskisellä on positiivinen vaikutus joukkueeseen henkisellä tasolla, mutta jäällä hänen paikkansa on vaikea perustella. En odota Kiiskiseltä mitään, ja tästä syystä hän saa yllättää meidät kaikki positiivisesti. En myöskään ole kritisoimassa hänen mahdollista heikkoa otteluaan.

Tämä on Kiiskiselle klassinen vapaataival.

***

Sitten vielä viisi nopeaa pointtia Leijonien kokoonpanosta:

--

1. Petri Vehasen ja Kari Lehtosen sulle-mulle-sulle-mulle-peluutus on vain silmänlumetta. Lehtonen pelaa aivan varmasti Kanadaa ja USA:ta vastaan, kun aletaan ratkoa puolivälierän kannalta tärkeimpiä pisteitä.

Vehanen oli Slovakia-ottelussa vahva, mutta hän pomputti jostain syystä kiekkoa normaalia enemmän eteensä. Tämä on kuitenkin nollatason peräänhuutelua, sillä Vehanen pelasi tylyllä tavalla nollapelin, kuten ennen ottelua odotinkin. Jalonen on edelleen siunatussa tilassa maalivahtiensa kanssa. On mielenkiintoista seurata, heitetäänkö Karri Rämö jossain vaiheessa turnausta tuleen, vai mennäänkö tällä kaksikolla päätyyn asti.

--

2. Joonas Järvisen ja Ossi Väänäsen muodostama pakkipari on tällä hetkellä Leijonien paras. En tiedä, pitäisikö heittää hattua ilmaan vai soittaa hätänumeroon. Kaikki kunnia kuitenkin kahdelle soturille. He ovat olleet kiekollisena rauhallisia ja tehneet pelaamisestaan jatkuvasti helppoa.

Tämä on ainoa pakkipari, joka ei myöskään ole jatkuvasti köysissä omalla alueellaan. Oman alueen puolustuspelaaminen on ollut muilta osin vaikeaa tässä turnauksessa. Järvinen ja Väänänen saavat kuitenkin putipuhtaat paperit osakseen.

--

3. Jarkko Immosen vitja saa paljon ansaittua hehkua osakseen, mutta miten tämä tähtikolmikko voi olla tuolla tavalla talutushihnassa Sveitsin tasoista joukkuetta vastaan? Immosen ketju oli puolustuspelillisesti illan heikoin. Janne Pesonen ja Mikael Granlund ylipelasivat oman alueen, kun taas pakkipari Anssi SalmelaJanne Niskala oli pahemman kerran 1-1-pelaamisen kanssa yössä.

Immosen ja pakkien yhteistyö on saatava kuntoon tässä ja nyt. Suomen kovin hyökkäysvitja on tällä hetkellä tilanteessa, ettei se pääse edes hyökkäämään. Se ei tuota riistoja tai edes siedettävää oman alueen pelaamista pikkumaitakaan vastaan. Kommunikaatio on heikkoa, sijoittuminen keskinkertaista ja kaksinkamppailuvoima välttävää.

Kaikki alkaa Immosesta, joten katseet on syytä kääntää ketjun sieluun.

--

4. Leo Komarov on tämän joukkueen kovin jätkä. Vaikka en viitsisi millään perustella näin itsestään selvää lausuntoa, niin nostan silti esiin hänen Sveitsi-ottelunsa. Kun Suomi oli pulassa ja pelaajat pälyilivät ympärilleen, nosti Komarov jatkuvasti henkilökohtaista tasoaan. Hän puski maalinsakin veskarin läpi ikään kuin osoittaakseen, ettei kotijäällä pelleillä.

Suomi teki ottelussa yv-osumia, mutta olisiko Komarovin maalinedusosaamisella käyttöä ylivoimapelaamisen saralla? Mielestäni olisi.

--

5. Valtteri Filppula on huikeassa vedossa. Hänen osumansa Sveitsiä vastaan olivat vain jäävuoren huippu. Hän oli siihenkin saakka Suomen joukkueen paras hyökkääjä. Filppula alkaa vähitellen ymmärtää, että hänellä on kentällä vaikka kuinka paljon aikaa ja tilaa.

Hän pystyy rytmittämään peliään luontevalla tavalla, kun ns. NHL-tempo on karissut otteista pois. Filppulalla ei ole enää mihinkään kiire, ja tästä syystä hän on Leijonien vaarallisin hyökkääjä. Hän tarvitsee vastedes Mikko Koivulta ja Jokiselta laadukkaampaa tulitukea.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)

Hereille, urheilufani! Torstain Urheilulehdessä muun muassa seuraavat puheenaiheet:

- Miten Suomen Jääkiekkoliitto saa aidot Leijona-faninsa takaisin? Pelastuspaketti 2013 kertoo totuuden.

- Miksi Jussi Jokinen ei menesty Jukka Jalosen joukkueessa?

- Mikä on Jukka Jalosen elämää suurempi ratkaisu?

- Ketkä ovat kiekollisen pelin suunnannäyttäjät juuri nyt?

- Risto Nieminen ja Kalervo Kummola – mitä näiden nimien välille mahtuu?

- Urheilulehti tapasi maailman parhaan jääkiekkoilijan

- Miksi MYPA yllättää?

- Mihin Man Cityn mestaruus perustuu? Ja mikä on seuran tulevaisuus?

- Kuinka pihalla Englannin jalkapalloliitto on Roy Hodgsonin kanssa?

- Kuka on Kanadan suosituin suomalaislätkänpelaaja juuri nyt? Aivan oikein: Olli Määttä

Lisää aiheesta