Kansikuva

Jääkiekon MM-kisat 2012

Näytä kaikki jutut kisoista »

Leijonien KHL-tähti ihmetteli huuli pyöreänä Hartwall Areenan hautajaistunnelmaa

Leijonien KHL-tähti ihmetteli huuli pyöreänä Hartwall Areenan hautajaistunnelmaa

(Getty Images)

Suomi voitti MM-avauksessaan Valko-Venäjän lukemin 1-0. Urheilulehden Esko Seppänen nostaa tapetille tärkeimmät pelilliset seikat – unohtamatta ottelutapahtuman kokonaisuutta.

Jääkiekko on toisinaan vaikea laji. Etenkin silloin, kun pelaat kuolleen kotiyleisön edessä ja huikeaa maalivahtia vastaan.

Leijonille osui yksi näistä illoista, vaikka suoritus ei ollut myöskään pelillisesti mikään nappiesitys. Ensimmäisen syötön vaikeus, pakkien ja hyökkääjien etäisyydet, pelirohkeuden puute kiekollisena, liiallinen pystysuunnan puskeminen ja muut vastaavat elementit tekivät Leijonien illasta vaikean.

En ole kuitenkaan huolissani pelillisesti – en pätkääkään. Käyn ottelun annin läpi heittolaukauksin. Aloitan tärkeimmästä ja lopetan johonkin perämetsään.

***

Paniikin aika? Mikäli Valko-Venäjän maalivahti Vitali Koval ei olisi seissyt päällään, olisi Leijonat ottanut perjantai-illasta noin neljän maalin rutiinivoiton. Silloin kansan syvät rivit olisivat hypänneet suihkulähteeseen, eikä kukaan puhuisi pelitavan ongelmista.

Salaisuus piileekin siinä, ettei mitään pelillistä ongelmaa ole. Aihio on melko lailla optimaalinen, mutta toteutus ontuu perussyöttämisen saralla. Pelaajia – etenkin nuorta kaartia – suoraan sanottuna jännitti, mikä on täysin luonnollinen reaktio tässä vaiheessa turnausta.

Leijonien pelaamisen tai kuuluisan ”taisteluilmeen” suhteen ei ole mitään ongelmaa. Toteutus haki avausottelussa uomaansa, ja se löytyy varmasti sunnuntaina Slovakia-matsissa.

***

Anssi Salmela. Selkeä tasonnosto viime keväästä kiekollisen pelaamisen saralla. Syöttämisen kanssa samat ongelmat kuin muullakin joukkueella. Salmelalla oli vaikeuksia hitaan pelitempon kanssa tiukkojen KHL-finaalien jälkeen.

”Joo, mutta ei tässä mitään hätää ole. Ei tämä ollut nihkeä alku, vaan melko normaali suoritus. Totta kai meidän olisi pitänyt voittaa tämä matsi selkeästi”, Salmela kommentoi ottelun jälkeen.

Kiimaisissa KHL-pudotuspeleissä tahkonnut suomalainen ihmetteli Hartwall Areenan tunnelmaa.

"Harvoin tulee kiinnitettyä huomiota katsomoon, mutta tänään oli aika hiljaista."

***

Jussi Jokinen. Pelillinen taso ei riitä tällä hetkellä Mikko Koivun ja Valtteri Filppulan rinnalle. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta. Ykkösketjun pelaaminen laahaa joka kerta kun Jokinen ottaa kiekon haltuunsa. Enkä edes viitsi mainita, miten Jokinen toimi ratkaisupaikoissa. Ne eivät lukeutuneet Kovalin huippuillan piiriin.

Näittekö ne hajavaihdot, kun Mikael Granlund oli kentällä (esim. yv:n tai av:n jälkeen) Koivun ja Filppulan kanssa? Jostain kumman syystä Leijonat loi näissä vaihdoissa viljalti tekopaikkoja ja samaan rahaan myös illan ainokaisen maalin.

Jokinen on tarkkailun kohteena Slovakia-ottelussa. Mikäli hän ei paranna tuntuvasti, on syytä heittää uutta miestä tilalle.

***

Mikael Granlund. Etenkin alussa vahva. Sen jälkeen marginaalinen notkahdus, mutta pääosin plus-merkkinen ilta Suomen seuratuimmalta pelaajalta.

Granlund nosti tasoaan EHT-peleistä. Hän pystyi löytämään Immosen tekopaikoista, mutta viime kisojen ykköspyssyn ruuti oli yllättävän märkää. MG pelasi reilut 16 minuuttia ja piti pelitemponsa jatkuvasti ylhäällä. Häntä ei ylipeluutettu, eikä siihen ole minkään sortin syytäkään.

***

Kari Lehtonen. Onhan se hieman outoa, että maalivahdin pitää kannatella Suomea tällaista lilliputtia vastaan, mutta isossa kuvassa Lehtonen pelasi täysin rutiini-iltansa. Hän suorastaan syö kiekot hyökkääjien edestä. Näen pitkästä aikaa Lehtosen tositoimissa livenä, ja hänen kokonaisvaltainen peittämisensä on puhuttelevaa sorttia. Lehtonen joutui ottamaan muutaman hieman isomman torjunnan, mutta muilta osin kyseessä oli huippumaalivahdin normaaliehtoo.

Suomen ykkösmaalivahtikysymys levätköön rauhassa. Lehtosella mennään ja sillä selvä.

***

Valtteri Filppula. Detroitin NHL-tähti on pelannut pienessä kaukalossa työkseen syksystä 2005 saakka. Isossa kaukalossa hän pörrännyt lähinnä EVU-porukkansa kanssa kesäisin pitääkseen training camp -kuntoaan yllä.

Filppula sopeutui uuteen ympäristöön melko nopeasti.

”Sain muutaman kerran kiekon kovaan vauhtiin, ja yllätyin, kun ei ollutkaan kiire mihinkään. Olen tottunut siihen, että koko ajan on vastustaja iholla. Nyt oli hieman uudenlainen tilanne, mutta kyllä se tästä”, Filppula totesi ottelun jälkeen.

Oli kuitenkin helppoa huomata, että pelinopeudeltaan huikea yksilö oli toisinaan mukavuusalueensa ulkopuolella, sillä pelitempo oli uskomattoman alhainen verrattuna NHL:ään.

Filppula pystyy mukautumaan älykkäänä pelaajana uusiin haasteisiin nopeasti. Hän antoi kiikaritehoistaan huolimatta pienimuotoisen myrskyvaroituksen vaarallisuudestaan.

***

Tunnelma. Täysin nollatasoa. En viitsi sanoa tässä vaiheessa muuta. Suomen Jääkiekkoliitto on onnistunut tappamaan lajitunteen murhaavalla tehokkuudella. Lukekaahan Salmelan sanat uudestaan.

***

Avajaiset. Olen nähnyt monenlaista seremoniaa ja pre game -show’ta, mutta tämä oli omalla kohdallani kaikkien aikojen hienoin. Olin varma, että tuollaisen spektaakkelin jälkeen katsomossa nähdään tunnetta ja kannustusta, mutta eihän näistä VIP-vieraista ole yhtään mihinkään. Ei. Yhtään. Mihinkään.

Avajaisshow oli kuitenkin ikimuistoinen ja kaikilta osin loppuun asti harkittu. MM-pokaali sai keskiympyrässä arvoisensa estradin.

Mutta sitten alkoi hiljaisuus ja katkarapuvoileipien mussuttaminen.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)

Lisää aiheesta