Kansikuva

Kannabis ei ole Suomen jääkiekossa ongelma – mutta tämä ”sumuinen lieveilmiö” on

Urheilulehden nettisivusto julkaisee printtilehden jutun viime syksyltä. Aihepiiri käsittelee jääkiekkoilijoiden orastavaa unilääkeongelmaa.

Teksti on uutispäällikkö Esko Seppäsen käsialaa. Kirjoitus julkaistiin Urheilulehden numerossa 48/2012. Kyseessä on lehden loppuosion Avoin Kirje -palsta, jossa puhutellaan suoraan yhtä tai useampaa kohdetta.

Kirjeessä käsitellään unilääkkeiden asemaa SM-liigan sumuisena lieveilmiönä.

***

Avoin kirje SM-liigapelaajalle

Helsingissä 29.11.2012

Arvon SM-liigapelaaja,

en tohdi nostaa ketään teistä nimen kanssa esiin, sillä saisin luetella miltei koko SM-liigan pelaajalistat läpi. Enkä jaksa myöskään paasata nuuskaamisen tai muiden lieveilmiöiden vaaroista. Olen kuitenkin huomannut, että puhutte nukahtamislääkkeistä yhtä kodikkaaseen sävyyn kuin lähikaupassa käymisestä.

Ymmärrän teitä. Tiedän osapuilleen, miltä tuntuu mennä nukkumaan kiivaan matsin jälkeen. Kun palaat jäähallilta kotiin kello 22.15, syöt jotain, katsot muiden otteluiden tulokset, tsekkaat Twitterin tapahtumat, ja alat epätietoisesti prosessoida illan suoritustasi läpi, ei nukahtaminen ole vaihtoehto.

Voit laskea lampaita, juoda lämmintä maitoa tai lausua minkälaisen rukouksen tahansa, niin nukkumatti ei siltikään saavu kylään. Tätä hetkeä varten te turvaudutte unilääkkeisiin. Vedätte kroppanne teolliseen uneen, jotta voitte valehdella itsellenne, että saitte nukuttua palautumiseen vaadittavat yöunet. Eikö joukkueenne lääkäri ole tohtinut paljastaa, että kyseinen unenlaatu ei palauta elimistöä lähellekään samalla teholla kuin oikea uni.

Eikä siinä mitään, että joskus on kokeillut pakkoavioliittoa nukkumatin kanssa. Mutta kuinka moni teistä on jo koukussa nukahtamislääkkeisiin? Kenelle tästä pilleristä on tullut samanlainen pelipäivän traditio kuin vaikkapa after game -nuuskasta tai aamulenkistä? Ettekö ihmettele koskaan, miksi olette aamujäillä hieman normaalia unisempia ja poissaolevia? Ei, se ei johdu aamu-usvasta kylmässä jäähallissa, vaan siitä, että olette vieläkin osittain teollisessa unessa.

Eikä tämä ole SM-liigan ongelma. Liigarinkien junnutähdet näkevät, miten isot pojat tuudittavat itsensä uneen. Sitten he kertovat asiasta A-junnujen kopissa eteenpäin. Sieltä sana kiirii taas B-nuorten pukuhuoneeseen. Yhtäkkiä koko organisaatiolla on yllättävän vahvat unenlahjat. Yhtäkkiä kaikki laittavat kehitysseurantaraportteihin ja muihin Jyväskylän lippulappuihin, että ”Tuleehan sitä nukuttua 9 tuntia joka ikinen yö”. Se ei ole oikeaa unta. Se on sama kuin makaisit silmät kiinni sängylläsi ja kuulisit jokaisen kaappikellon sekuntiviisariraksahduksen.

Näen toimissanne paradoksaalisuutta, SM-liigapelaajat. Otatte hierontoja, käytätte fysioterapian avustusta, pidätte jaloistanne loistavalla tavalla huolta. Teette jälkiverryttelyt paremmin kuin kukaan NHL:ssä. Olette oheistoimissa kenties maailman parhaita jääkiekkoilijoita.

Otan toisen esimerkin: Milloin sinä, arvon SM-liigapelaaja, olet viimeksi käynyt esimerkiksi tarkastuttamassa purukalustosi? Hampaasi ovat noin neljä tuntia päivässä hammassuojien ja urheilujuoman välisessä liuotinpesuainesiivilässä. Kyllä, tiedän, että tosimies menee hammaslääkäriin vasta Ville Peltonen -vaiheessa, mutta tiedän myös se, että täysin marginaalinen pikkutulehdus saattaa viedä suoritustehoistasi 30 prosenttia huomaamattasi pois.

Ihmettelet, miksi voima ei tartu. Miksei jalkojen räjähtävyys ole kunnossa. Miksi tuntuu uniselta. Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että kiskot unilääkkeitä iltapalan yhteydessä vaan siitä, että suussasi saattaa majailla äärettömän kiusallinen peikko.

Näen sinut, SM-liigapelaaja, satoja kertoja vuodessa hallien käytävillä viilaamassa mailaasi. Se on tarkkaa työtä. Se on millintarkkaa, jopa traditionaalista kädentaitoa. Mitä jos pitäisit hampaistasi huolen edes kerran vuodessa samalla intensiteetillä, vaikka nyt hamppilääkärilappua ei tuodakaan pulpettisi päälle kuin ala-asteella aikoinaan.

Entä jos ottaisit unilääkityksen riskeistä selvää, ennen kuin vedät itsesi uneen seuraavan paikallismatsin jälkeen? Eikä sekään paranna asiaa, että nykyään on tyylikästä vetää ”ohimenokännit” muutaman viinapaukun ja nukahtamislääkkeiden avulla. 15 minuutin nauruhepuli, sammuminen ja aamulla puhdas pöytä ilman krapulaa.

Eihän teidän ammattinne ihan näin kiireinen ole, eihän? Pidä itsestäsi huoli, SM-liigapelaaja. Olen nähnyt tällä kaudella päätykiekkojen kanssa liikaa uneliaita ja poissaolevia katseita – ennen taklausta ja sen jälkeen.

Lääkärin kanssa faktat tarkistaen ja niitä kunnioittaen,

Esko Seppänen