Kansikuva

Jääkiekon MM-kisat 2012

Näytä kaikki jutut kisoista »

Kaatuvatko Leijonien kultahaaveet tähän? – ”Ei mitään merkitystä”

Suomen pakkikalusto on kokematon ja paikoin puukätinen. Urheilulehden Esko Seppänen iskee ainoan oleellisen seikan tiskiin.

Sitten perkauslaudalle Suomen pakit.

Tämä lienee se vaihe, kun pitäisi voivotella ja jeesustella Suomen pakkien kädettömyyden, jalattomuuden ja muiden pelillisten puutteiden perään, vai mitä?

Voisi manata Juuso Hietasen pehmeyttä, Lasse Kukkosen liikettä tai Anssi Salmelan ylipelaamista jo etukäteen. En lähde siihen mukaan, sillä tunnen tasantarkkaan perusteet, joiden pohjalta pakkikatras on nimetty.

***

Kasassa on kahdeksan puolustajaa, joista kaikki osaavat yhden osa-alueen kunnolla – syöttämisen. Kaikki osaaminen tämän lisäksi on plussaa.

Jukka Jalosen jääkiekko perustuu pohjimmiltaan syöttämisen taitoon, rytmiin ja tempoon. Kiekko tekee työn, pitää vastustajan liikkeessä ja samalla myös vihulaisen irti pelivälineestä. Suomen MM-kulta tuli viime keväänä nimenomaan syöttämisen seurauksena.

Puukäsipakit olivat Ossi Väänäsen johdolla suorastaan fantastisia kiekollisena. Ei kiirettä, ei paniikkiratkaisuja, vaan rauhassa tehtyä peliä tilanne toisensa jälkeen.

Enkä nostanut vahingossa Väänästä tikunnokkaan, vaan totean vielä tautologiankin uhalla, että hän oli Suomen joukkueen paras pakki. Sitä hän on myös tänä keväänä kotikaukalossaan.

Suomen pakkeja voi totta kai vertailla Ruotsin Erik Karlssoniin ja kumppaneihin, mutta niin kauan kun kyseessä on joukkuepeli, on yksilökohtainen vertailu turhaa.

Joonas Järvinen, Hietanen ja Mikko Mäenpää varmasti puristavat mailaansa avausottelun ensimmäisissä vaihdoissa, mutta mitä sitten? Silloin ei pelata mestaruudesta, vaan laitetaan syöttökone käyntiin.

Jalonen ei valitse ryhmäänsä absoluuttisesti parhaita puolustajia, vaan parhaat syöttäjät, jotka osaavat pelata kiekollista peliä täsmälleen pelitapaan piirrettyjen nuottien mukaisesti. Tällöin puukädet muuttuvat sametiksi ja vesi viiniksi.

Mikäli en luottaisi Jalosen pelitapaan, en myöskään katselisi Leijona-pakkien nimilistaa kovinkaan pitkään, vaan painaisin paniikkinappulaa, kuten muutkin suomalaiset.

Olen kuitenkin vuotta viisaampi, enkä mene samaan ansaan uudestaan. Silloin maalasin pirut seinälle samaan aikaan kun jätkät pitivät kaukalossa kiekon kanssa hauskaa.

***

Nostan kuitenkin esiin neljä nimeä erikseen. Anssi Salmelan on pakko olla kokonaisvaltaisesti parempi kuin vuosi sitten. Näin häneltä riittävästi tänä keväänä otteluita todetakseni, että hän on mennyt NHL-seikkailujensa jälkeen pelaajana eteenpäin. Olen varma, että näemme tänä vuonna MM-kaukalossa sen Salmelan, jota odotimme kehiin jo vuosi sitten.

***

Hietaselta odotan ylivoimalla ratkaisuvoimaa. JM Aaltonen ei ole enää kausikorttilaisena painottomalla puolella ”ampumassa”, ja Hietanen saa kokeilla pyssyään ajan kanssa. Hänellä on hyvä laukaus, mutta nyt sitä pitää uskaltaa käyttää.

***

Mikko Mäenpää oli viimeisellä EHT-reissullaan vakuuttava. Hänen tulee jatkaa siitä, mihin suoritustaso jäi. Mäenpäästä näkee nopeasti, pystyykö hän tuomaan oman pelinsä (anteeksi tämä latteus) MM-tasolle. Tarkalleen ottaen sen näkee kiekollisesta pelistä hyökkäysalueella. Miten Mäenpää tanssahtelee viivan päällä? Miten hän tekee peliä alimpana miehenä ylivoimalla? Nämä seikat antavat vastaansanomattomia signaaleja Mäenpään suoritustasosta ja -valmiudesta.

***

Sitten vielä Pelicansin Joonas Järvinen. Hänestä tuli Kai Suikkasen mankelissa todellinen pelintekijä. Ei kaunista lätynleipomista, vaan terävää ja helppoa lyhytsyöttöpelaamista. Järvinen vakuutti Jalosen nimenomaan perussyöttämisen saralla EHT-tasolla.

Asetan Järvisen kohdalla odotukset maltillisiin mittoihin, mutta samalla myös totean, ettei tätä nuorukaista kylmää mikään. Kisoihin ei valittu yhtäkään pelaajaa kokeilemaan, vaan nimenomaan pelaamaan. Odotan mielenkiinnolla Järvisen ensimmäisiä askelia MM-kahinoissa.

***

Suomen pakkien kohdalla tulee muistaa sekin, että Leijonat pelaa jälleen neljällä pakkiparilla. Jokaiselle löytyy oma ruutunsa joko yli- tai alivoimapelaamisen maailmasta. Muilta osin painetaan vaihdosta toiseen saman hyökkäysvitjan takana. Tämä helpottaa oleellisella tavalla viisikkopelaamista ja peruspelaamisen rytmiä.

Luotan Suomen pakkeihin, enkä näe heitä niin heikkona lenkkinä kuin yleisesti (näemmä) ajatellaan.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)