Kansikuva

Jääkiekon MM-kisat 2012

Näytä kaikki jutut kisoista »

Kaatuuko Leijonien NHL-tähtiketju tähän mieheen? – ”Ollut kuutamolla”

Kaatuuko Leijonien NHL-tähtiketju tähän mieheen? – ”Ollut kuutamolla”

Jussi Jokinen. (Getty Images)

Suomen hyökkäysmateriaali on vähintään yhtä jämäkkää tekoa kuin vuosi sitten, toteaa Urheilulehden Esko Seppänen kolumnissaan.

Suomen hyökkäys on sanalla sanoen pelinopea.

Mikäli Antti Pihlströmin kiekolliset valmiudet ovat koko porukan heikoimmat, ei puhuta järin kevyestä ryhmästä. Nyt jokainen voi kaivaa tilastovihkostaan Kanadan hyökkääjien tehot esiin, mutta niillä ei ole mitään merkitystä, kun pureudutaan hallitsevan mestarin materiaaliin.

Suomen hyökkäys on roolitettu ja tasapainotettu juuri niin optimaalisesti kuin odottaa saattoikin.

Suurta yleisöä kiinnostaa totta kai eniten Valtteri Filppulan ja Mikael Granlundin otteet. On kuitenkin väärä lähestymistapa alkaa puida hyökkääjäosastoa pelkästään yksilöiden kautta.

Ensin pitää nähdä kaksi hyökkäys- ja puolustusvoittoista vitjaa erikseen. Vaikka hyökkäys ja puolustus ovatkin toistensa vastakohdat, ei asetelma ole näin mustavalkoinen. Roolijako tapahtuukin enemmän erikoistilannepelaamisen saralla.

Viidellä viittä vastaan pelatessa Jukka Jalonen ei esimerkiksi roolita nelosvitjaansa rikkomaan vastustajan tähtikolmikon peliä. Kaikki Leijona-vitjat lähtevät hyökkäämään rohkeasti kiekollisuuden kautta – meni syteen tai saveen.

Ryhmässä ei ole yhtäkään yksikiskoista jarkkoruutua. Nämä kaikki jätkät osaavat pelata nimenomaan jääkiekkoa.

***

En seilaa nyt omalla mukavuusalueellani ja jätän nämä toimet muutenkin suosiolla fanimedioiden huoleksi, mutta rakentaisin Leijona-hyökkäysketjut seuraavaan muotoon:

(Jukka Jalosen rakentamat vitjat näyttävät vain hieman erilaisilta, mutta mitä sitten? Nyt on kyse roolituksista.)

***

1. Valtteri Filppula – Mikko Koivu – Jussi Jokinen

Selkeä roolitus kesät talvet. Jokinen ainoa kysymysmerkki. Olen skeptinen sen suhteen, ymmärtääkö hän vieläkään, mistä Jalosen jääkiekossa on kysymys. Jokisen pelinopeus ei myöskään piisaa Koivun ja Filppulan rinnalle, mutta toisaalta on myös varmaa, että Jokinen saa luotua oivalluksillaan riittävän määrän tekopaikkoja NHL:ää heikommassa pelitempossa. Jokinen on kuitenkin kärkijätkistä ensimmäisenä liipaisimella, kun aletaan rukata hyökkäysketjuja uuteen uskoon. Hän on ollut tänä keväänä enemmän tai vähemmän kuutamolla.

Filppulasta odotetaan jostain syystä sateentekijää Helsinkiin. Suosittelen lukemaan tämän aiheen tiimoilta torstain Urheilulehden. Käyn entisen keskushyökkääjäni (4 vai 5 yhteistä peliä? Hurraa?) pelillistä sielunmaisemaa läpi.

***

2. Mikael Granlund – Jarkko Immonen – Janne Pesonen

Vuosi sitten lähdin voimakkaasti ajamaan MG:tä 1–2-ketjujen mieheksi, ja sieltä hän myös löysi lopulta paikkansa. Loppu onkin suomalaisen jääkiekon historiaa.

On hienoa nähdä kerta toisensa jälkeen, miten nämä yksilöt ammentavat synergiaedun yhteispelistään irti.

Immonen on kaiken katalysaattorina, kun taas Pesonen alkaa profiloitua voimakkaasti maajoukkuepelaajaksi. (Mitähän HIFK-toimistolla ajateltiin, kun EHT-matseissa nähtiin aivan eri tason Pesonen kuin punaisessa paidassa SM-liigan keväässä? Tuskin mitään. Siellä kun on muitakin ongelmia.)

Kakkosvitja tekee jatkuvasti epäortodoksisia ratkaisuja kiekon kanssa. Se on parhaimmillaan huippuviihdettä, mutta pahimmillaan tehotonta pyörimistä.

Heitän EHT:n perusteella MG:n ylle vielä muutaman kysymysmerkin, sillä hänen pelinopeutensa ei täsmännyt Immosen vauhtiin. Syötöt eivät lähteneet tutussa rytmissä eteenpäin, eikä kulmapelaaminen tuottanut samalla tavalla laukaisutontteja kuin normaalisti. Tokihan MG teki muutaman näppärän yksilösuorituksen, mikä sai jälleen vappukansan hurmioon, mutta muilta osin hän oli omasta perustasostaan jäljessä.

On sanomattakin selvää, että Immosen vitja on Suomen kovin syömähammas etenkin ylivoimapelaamisen saralla.

***

3. Jani Tuppurainen – Niko Kapanen – Petri Kontiola

En löydä Kontiolalle sentteripaikkaa tästä porukasta. En sitten millään. Hänen liikkeensä on parantunut huikealla tavalla kuluneen vuoden aikana. Hän oli KHL:n pudotuspeleissä joukkueensa paras pelaaja, ja nyt tämä sama aktiivisuus ja liike pitää saada esiin laitahyökkääjän tontilta.

Kapanen on loistava pelintekijä, joka pystyy kaitsemaan kahta ylipelaavaa ketjukaveria. Nostan Tuppuraisen vasempaan laitaan puhtaasti kevään perusteella. Olen satatuhatvarma, että hän pystyy tuomaan playoff-tasonsa MM-karnevaaleihin mukaan.

Tuppurainen voittaa myös vinon pinon irtokiekkoja, joista Kontiola ja Kapanen loihtivat varmasti jotain positiivista aikaan.

***

4. Antti Pihlström – Leo Komarov – Mika Pyörälä

Töitä, duunia, roolipelaamista, alivoimaa, töitä, duunia ja niin edelleen. Komarov on MM-tasolla parempi roolivitjan keskushyökkääjä kuin Kontiola. Itse asiassa Komarov voi pelata mitä tonttia tahansa, ja työn jälki on kerta toisensa jälkeen yhtä laadukasta.

Pyörälä pystyy tasapainottamaan kiekollista peliä ja tuomaan samalla Pihlströmin (yli)pelaamisesta parhaat puolet esiin. Komarovin ympärille voi rakentaa vaikka mitä. Hän on yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista – etenkin pudotuspelivaiheessa.

***

Eli tällöin kokoonpanon ulkopuolelle jäisivät Tuomas Kiiskinen ja Jesse Joensuu. Näistä kahdesta löydän roolin välittömästi Joensuulle, mutta Kiiskisen kohdalla en voi todeta samaa.

Kiiskinen on loistava SM-liigapelaaja pienessä(?) ja sympaattisessa(!) KalPassa, mutta mitä käyttöä hänellä on MM-tasolla? Mitä hän tuo kattaukseen mukanaan? En näe, että hänestä on murtautumaan ykkös- tai kakkosvitjaan, joten jätän hänet kokonaan analyysien ulkopuolelle.

Mutta samalla on sanottava sekin, että Joensuu täydentää nimenomaan nelos- tai kolmosvitjaa, kun taas Kiiskinen riuhtaistaan mukaan, mikäli kärkivitjoissa ilmenee loukkaantumisia tai muita ongelmia.

Joensuulle ei laiteta pensseliä käteen, eikä Kiiskiselle telaa. Siinä asetelma pähkinänkuoressa.

***

Näen Suomen hyökkäysmateriaalin täsmälleen yhtä vahvana kuin vuosi sitten Bratislavassa. Tuomo Ruutu olisi ollut kirsikka kakun päälle, mutta hänen mukaantulonsa olisi tarkoittanut Jussi Jokisen putoamista ulos kokoonpanosta. Kyllä, luit oikein.

On syytä korostaa vielä, että sentterit ymmärtävät täydellisesti, mitä Jalosen jääkiekko pitää sisällään. Se on kaiken lähtökohta. Sen varaan on hedelmällistä rakentaa.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)

Lisää aiheesta