Kansikuva

Jääkiekon MM-kisat 2012

Näytä kaikki jutut kisoista »

Granlund heitettiin vilttiin – ”Kummolan pitää antaa lipun hinnasta puolet takaisin!”

Granlund heitettiin vilttiin – ”Kummolan pitää antaa lipun hinnasta puolet takaisin!”

Yössä. (Getty Images)

Suomi voitti maanantai-iltana Kazakstanin lukemin 4-1. Urheilulehden Esko Seppänen omistaa nimikkokolumninsa viidelle faktalle, jotka eivät opeta mitään.

Suomen kultajuna heilahti komeasti raiteelleen maanantai-iltana Kazakstania vastaan.

Okei, jätän vitsailun väliin. Pitäydyn sen sijaan faktoissa, joita löytyy hihastani heti kärkeen viisi kappaletta.

1. Suomi voitti unilääkkeen muotoon pakatun ottelun lukemin 4-1.

2. Ilman Mikko Koivun vitjan panosta ottelu olisi päättynyt vihulaisen eduksi lukemin 1-0.

3. Mikael Granlundin vilttikomennus teki oikeutta sekä peliä että pelaajaa itseään kohtaan. Olen kirjoittanut tästä aiheesta tarpeeksi, enkä palaa enää siihen, kuinka nuori oulunsalolaispoika kupattiin viime kesän ja syksyn aikana loppuun.

4. Kazakstanissa on 433 lisenssin alaista miesjääkiekkoilijaa. Suomi oli vain Valtteri Filppulan, Mikko Koivun ja Petri Vehasen verran parempi. Etenkin Filppula oli loistava. Hän on tällä hetkellä joukkueen paras ja tärkein yksittäinen pelaaja. Muilta osin ottelu olikin kutkuttavan tasainen.

Ja viimeisenä vielä oma suosikkifaktani, jonka paikkansapitävyyden tarkastin heti ensimmäisellä erätauolla:

5. Mikko Koivulla on Suomessa enemmän sijoitusasuntoja kuin Kazakstanissa on jäähalleja (14kpl).

Sillä lailla.

***

Mitä opimme? Emme oikeastaan mitään. Kentällä hääri haluton, munaton ja tahdoton Leijona-lauma, joka oli tällaistakin lilliputtia vastaan (koivuja lukuun ottamatta) paikoin ongelmissa. Suomi pelasi hyvin pitkälti samanlaisen ottelun kuin USA:ta vastaan, mutta nyt vastustaja salli heikon suoritustason.

Leijonat teki Filppulan johdolla kolme ylivoimamaalia ja siinä kaikki. Onnistumiset ovat aina positiivinen seikka, mutta niillä ei ole määräänsä enempää merkitystä, kun vastassa on kolmosdivarin ryhmä. Suomi lähti palauttamaan itseään voittojen tielle, ja tämä tavoite täyttyi kernaasti.

Mutta jotain tästä porukasta puuttuu.

Vuosi sitten Suomen joukkue oli täynnä tulta ja tappuraa. Oli räiskyvää persoonallisuutta, iloa ja aitoa luovuutta. Nyt kävellään samaa viivaa ja ylikorostetaan Meidän Pelin merkitystä jokaisessa sivulauseessa. Pitää muistaa tehdä kiintiömäärä viivelähtöjä tai muuten isoveli antaa huomautuksen. Tätäkö jääkiekko todella on? Aistin sen helposti, ettei pelaajilla ole hauskaa juuri nyt. Ja se on suurin ongelma koko touhussa.

Pelaamisesta puuttuu viekkaus, rentous, ilo, rakkaus ja tietty lapseninto, johon uskon yli pelivihkojen ja muiden piirustusten. Antaakohan Kummola lipunhinnoista puolet takaisin maksavalle asiakkaalle, mikäli katsomoon sattuu nukahtamaan? Entä saako rahat takaisin, mikäli Granlund pelaa vain puolet normaalista peliajastaan? Totta kai. Eiköhän Kale palauta fyrkat ilomielin takaisin, kun tuote ei vastannut ostohetken myynti-ilmoitusta.

***

Kun Koivu, Filppula ja Vehanen joutuvat kantamaan joukkuettaan tällaisina iltoina, jää käteen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Pelasiko Jarkko Immonen? Oliko Janne Pesonen kentällä? Missähän Niko Kapanen vietti ehtoonsa?

Vaikeita kysymyksiä, joihin en osaa tällaisen esityksen jälkeen vastata. Suomen joukkueessa on jotakin perustavanlaatuista vikaa juuri nyt. Kun pelaajat tsemppaavat kaveriaan vaihtoaitiossa, on intensiivinen selkäänhakkaaminen muuttunut väkinäiseksi huitaisuksi sinne päin. Ollaan puettu varusteet ja pelipaita niskaan, mutta läsnäolo on jossain muualla.

Kazakstan-ottelu ei kertonut joukkueesta mitään uutta. Näimme kaiken oleellisen Kanadaa ja USA:ta vastaan.

Torstai tulee Jukka Jalosen ryhmälle nopeammin kuin koskaan aiemmin.

Esko Seppänen (@EskoSeppanen)

Lisää aiheesta